Kaikille ajoneuvo ei ole vain välttämätön kulkupeli, vaan tapa ilmaista itseään ja kertoa tarinoita. Joskus rekan kylkeen voi piirtyä kokonainen elämäntarina.
Juuri sellainen on tekeillä Alahärmässä. Omintakeinen muistokirjoitus.
Keskellä isoa hallia seisoo vielä puoliksi peitelty rekan nuppi. Alahärmäläisen Nukalan kuljetusliikkeen rekan ulkomaalausta työstävä hausjärveläinen erikoismaalari, taiteilija Jari Välkkynen on keskittynyt viimeistelemään pieniä yksityiskohtia käsin auton katolle sijoittuvaan tuuliohjaimeen.
Jari Välkkynen uskoo, että jokaiseen erikoismaalattuun rekkaan liittyy tarina. Joskus kuvat syntyvät tarinoista, toisinaan päinvastoin.
Nyt tekeillä oleva maalaus on tarina ihmisestä ja yrityksestä. Kustom Kingiksi nimetty rekka on määrä asettaa näytteille Power Truck show'ssa Alahärmässä, jonne pian vaeltaa letkoittain kustomoituja ajoneuvoja eri puolilta Suomea ja maailmaa.
Englannin sanasta customize johdettu kustomointi tarkoittaa suomeksi muokkaamista eli räätälöintiä. Autopiireissä yleensä sitä, että auton ulkonäköä muokataan näyttävämmäksi esimerkiksi erikoismaalauksella.
Vielä kerran
Projekti on Välkkyselle erityinen monellakin tapaa.
Rekka maalataan kunnianosoitukseksi Nukalan kuljetusliikkeen perustajalle, viime vuonna edesmenneelle Mikko Nukalalle, joka oli Välkkyselle paitsi asiakas, myös ystävä.
Mikko Nukala oli myös mies Power Truck -tapahtuman takana ja rekkojen kustomoinnin edelläkävijä Suomessa.
– Täällä Nukala-hallissa tehtiin moni asia ensimmäistä kertaa Suomessa, ellei koko Euroopassa.
Välkkynen jätti rekkojen maalaamisen liki 20 vuotta sitten, kun alan opetustyöt veivät mennessään. Hän ei usko enää palaavansa rekkataiteen pariin, paitsi tämän kerran.
– Kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen en olisi mitään muuta lähtenyt maalaamaan. Tämä on kunniatehtävä.
12-vuotiaana aloitin mopoja maalaamalla ja 19-vuotiaana perustin oman firman. Se oli intohimo ja halu.
Jari Välkkynen
Pitkä tauko tuo myös tiettyä jännitystä sen suhteen, miten ala on kehittynyt. Välkkynen on toki seurannut tilannetta, mutta vain sivusilmällä.
Tilauksen tultua hän kuitenkin päätti luottaa omaan ja Nukalan perheen näkemykseen.
– Tuskaisinta oli olla katsomatta, mitä muut ovat tässä välissä tehneet, tunnustaa Välkkynen.
Työtapoja on monia. Välkkyselle ominaista on, että tarvitaan parisen sataa värin vaihtoa ruiskuun ennen kuin kuva on valmis.
– Vaativimmissa töissä niitä voi olla jopa tuhat, joku pärjää neljälläkin, sanoo Välkkynen.
Travoltalle potkut
Jari Välkkynen halusi maalata jo pikkupoikana. Visuaaliaalisuus tuli taidemaalariäidin perintönä. Pojan taiteelliset intohimot kohdistuivat kuitenkin ensisijaisesti ajoneuvoihin.
– 12-vuotiaana aloitin mopoja maalaamalla ja 19-vuotiaana perustin oman firman. Se oli intohimo ja halu.
Intohimoaan Välkkynen pääsi toteuttamaan Nukalan kuljetusliikkeessä moneen otteeseen.
Vuosien varrella Välkkynen maalasi Nukalan rekkoihin lukemattomia tarinoita. Ne jalostuivat usein Mikko Nukalan ja tämän Ritva-vaimon keittiönpöydän äärellä.
Inspiraatio saattoi siirtyä suoraan ruutupaperilta kynäruiskulla rekan kylkeen, heti seuraavana aamuna.
Nykyään suunnitelmat tehdään huolellisesti tietokoneelle.
Pysyvää on kuitenkin se, että suunnitelmat muuttuvat matkan varrella.
Välkkynen muistelee aikanaan tanssiaiheen ympärille kehitettyä teemaa. Auto oli nimeltään Dancing Queen ja sen kyljessä tanssivat naiset näyttävissä kuvioissa.
Välkkynen keksi maalata taustalle Travoltaa muistuttavan mieshahmon.
– Mikko tuli ajosta ja sanoi heti, että tuolle miehelle me annetaan potkut. Tilalle maalattiin palloja, nauraa Välkkynen.
Näyttävää ja erilaista
Nukalan kuljetusliikkeen johdossa jatkaa Mikon poika Mika Nukala. Kun muistorekka päätettiin tilata, Mikan kulttuurituottajaksi opiskeleva tytär Sofia Nukala, 22, halusi ottaa taiteellisen vastuun yhdessä Välkkysen kanssa.
Olen käynyt paapan haudalla puhumassa ja kertomassa että tällainen tehdään.
Sofia Nukala
Autosta tulee perheelle erityinen, henkilökohtainen. Siksi halusin olla tekemisessä tiiviisti mukana, kertoo Sofia Nukala.
– Olin ensimmäinen lapsenlapsi, ja paappa aina esitteli minua ylpeänä. Olen lisäksi ollut paljon Power Truckissa mukana, se oli meidän yhteinen juttu.
Teemoja on tarjolla loputtomasti, ja vain kourallinen mahtuu yhteen rekkaan. Kun niistä tuli isän kanssa vääntöä, Sofia haki varmuutta kirkkomaalta.
– Olen käynyt paappan haudalla puhumassa ja kertomassa että tällainen tehdään. Uskon että meillä olisi ollut tosi samanlainen näkemys, kertoo Sofia Nukala.
Rekasta ei haluttu näköismuistomerkkiä, joten siinä ei ole kasvokuvia. Mukana on kuitenkin ihmisiä elämän varrelta, harrastuksia ja jopa musiikkia.
On myös aitoa kultaa ja hopeaa. Ei mitään haaleaa, se ei olisi ollut Mikolle mieleen.
– Näyttävä ja erilainen, toteaa Sofia Nukala.
Lopputulos paljastuu vain harvoille silmille ennen Power Truck -tapahtumaa.
Kauneus on katsojan silmässä
Järjestäjän PST-messujen mukaan Power Truck on yksi suurimmista kuljetusalan messu- ja näyttelytapahtumista Suomessa ja Pohjoismaissa.
Elokuun toisena viikonloppuna 19. kertaa järjestettävään tapahtumaan odotetaan 30 000 kävijää Suomesta ja ulkomailta.
Nukalan kuljetusliikkeen autot eivät ole koskaan aiemmin voineet osallistua kilpasarjoihin, koska Mikko Nukala oli yksi tapahtuman järjestäjistä. Tänä vuonna on toisin: muistorekka osallistuu myös arvosteluun.
– Kilpailulla ei merkitystä, vaikka olisihan se hienoa jos auto menestyisi, muotoilee Sofia Nukala.
Samoilla linjoilla on Jari Välkkynen. Hän on takavuosina ollut itsekin raadissa mukana ja tietää, että lopulta kauneus on katsojan silmässä.
Toki työn laatu sinällään on arvostelussa olennainen, mutta tasaväkisessä kisassa ratkaisu voi lopulta olla yleisilmeessä ja kyse on makuasioista.
– Tiedän että siitä tulee poikkeuksellinen, ihan jo pelkästään värivalinnoiltaan ja raitojen grafiikalta, kertoo Välkkynen.
