Ylen tänään julkaistun, rasismia käsittelen kyselyn tulokset eivät yllättäneet tutkimuspäällikkö Anu Castanedaa, joka työskentelee maahanmuuton ja kulttuuriseen moninaisuuden parissa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.
Kyselyyn vastanneista 48 prosenttia arvioi, että Suomessa ei suhtauduta rasismiin tarpeeksi vakavasti. 43 prosenttia vastasi, että rasismiin suhtaudutaan jo riittävällä vakavuudella. Vastauksissa oli eroja sukupuolen, asuinalueen ja poliittisen kannan välillä.
– Tulos kuvaa suomalaisen yhteiskunnan tämänhetkistä kahtiajakautuneisuutta. Polarisoituneisuutta. Tietynlaista jännitteisyyttä, mitä tällä hetkellä keskusteluissa käynnissä, Castaneda sanoo.
Alla ole kyselyn vastauksista vastaajien puoluekannan mukaan:
Kesän aikana Suomessa on puhuttu paljon rasismista, kun kesäkuussa valitun uuden hallituksen riveistä on ilmennyt viittauksia äärioikeistoon ja rasistisia kommentteja.
Polarisoitunut ilmapiiri voi jossain määrin olla myös hyväksi, Castaneda pohtii.
– Joskus yhteiskunnallinen muutos tarvitsee sitä, että pitää konfliktoitua, jotta syntyy tilaa sille, että nähdään joku yhteiskunnallinen ongelma olemassa olevana.
Voimakas kahtia jakautuminen on kuitenkin myös haitallista, ainakin jossain määrin tiedon omaksumisen kannalta.
– Polarisoituneelle tilanteelle on ominaista, että tietoon perustuva faktatieto uppoaa tavallista heikommin. Silloin toimitaan usein tunteen ja vanhojen uskomusten ohjaamana, Castaneda sanoo.
Ei puutua ongelmaan, vaan kiistellään sen olemassaolosta
Suomessakin on rakenteellista rasismia, Castaneda muistuttaa.
– Silti keskustellaan, onko ilmiötä olemassa, ikään kuin se olisi mielipidekysymys, vaikka meillä on faktaa kertomaan siitä.
– Helposti jäädään siihen keskustelun tasoon, jossa puhutaan onko ilmiötä olemassa vai ei, eikä päästä siihen että mitä ongelmalle pitäisi tehdä, Castaneda kuvailee.
Rakenteellinen rasismi on piilossa olevaa, instituutioissa tai yhteiskunnan rakenteissa olevia toimintakäytäntöjä ja säädöksiä, jotka kohtelevat ihmisiä syrjivästi ja eriarvoisesti. Useimmiten rakenteellinen rasismi kohdistuu tiettyihin ihmisryhmiin, kuten esimerkiksi afrikkalaistaustaisiin tai romaneihin.
Arjessa rakenteellinen rasismi näkyy esimerkiksi syrjintänä työ- ja asuntomarkkinoilla sekä ongelmina viranomaisten kanssa asioidessa.
Pelkkä symbolinen rasismista irtisanoutuminen ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan tekoja. Näin sanoo Erätauko-säätiön toimitusjohtaja ja ihmisoikeusvaltuuskunnan jäsen Laura Arikka.
– Politiikassa ja päätöksenteossa on tärkeä kuulla eri ihmisoikeustoimijoita ja olla vuoropuhelussa heidän kanssaan, jotka kokevat arjessa rasismia ja syrjintää.
– Rasismin torjunnassa ja ehkäisyssä tarvitaan koko yhteiskunnan tekoja niin politiikassa, kasvatuksessa, harrastuksissa kuin työpaikoillakin, Arikka muistuttaa.
Rasismia on vaikea tunnistaa, jos sitä ei ole itse kokenut
Sekä Castaneda että Arikka puhuvat siitä, että rasismia on vaikea tunnistaa ja tunnustaa, jos sitä ei ole koskaan itse kokenut. Siksi onkin tärkeää, etteivät ihmiset ummista korviaan keskustelulta.
– On tärkeää, ettei olla kiinni vain meidän omassa näkökulmassa, vaan asetutaan kuuntelemaan ihmistä, joka sanoo kokevansa rasismia Suomessa. Mitä hänellä on sanottavaa, miten hän sen kokee. Vaikka en voi itse sitä kokea, miten voin kuulla sitä toista ihmistä, jolla se kokemus on, Castaneda sanoo.
Vaikka Ylen kyselyssä rasismiin suhtauduttiin monen mielestä jo riittävällä vakavuudella, valtaosa kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että rasismia ei tulisi hyväksyä missään muodossa. Asiantuntijoiden mukaan tärkeintä olisi säilyttää sellainen ilmapiiri, jossa vaikeistakin asioista puhutaan yhteiskunnassa, ja kuunnellaan toisia.
– Paras asia tässä kyselyssä oli se, että ihmiset haluavat laajasti, että rasismin ehkäisemiseksi tehdään töitä ja siihen suhtautumista tiukennetaan. Helpointa on aloittaa itsestään, mitä voi tehdä, Arikka sanoo.