Pääkaupunkiseudulla asuu paljon intialaisia, jotka muodostavat omia pieniä yhteisöjä. Toiminta on aktiivista ja yhteisöllisyyttä sekä omaa kulttuuria vaalitaan tapaamalla usein.
Intialaisten suosimia asuinalueita ovat Espoossa Kilo, Leppävaara, Suurpelto ja Olari, Helsingissä Ruoholahti, Itä-Helsinki ja Pasila ja Vantaalla Kartanonkoski, Pakkala, Koivuhaka, Koivukylä, Leinelä ja Myyrmäki, kertoo Suomi–Intia-Seuran puheenjohtaja Shefali Arora.
Espoossa on ollut intialaisia paljon ja erityisesti niinä vuosina, kun teknologiayhtiö Nokia oli kännykkävalmistajana markkinajohtaja. Espoon ”Pikku-Intia” keskittymästä uutisoi Länsiväylä-lehti aiemmin.
Ilmiö on kuitenkin laajempi. Suomessa asuu yli 19 000, jopa noin 20 000 intialaista. Heistä enemmistö asuu pääkaupunkiseudulla, jossa on paljon kansainvälisiä yrityksiä työnantajina.
Tärkeä syy on myös lasten koulunkäyntimahdollisuudet.
– Pääkaupunkiseudulla on kansainvälisiä kouluja, joissa perheet haluavat lastensa käyvän, Arora sanoo.
Intialaisia on paljon töissä eri kansainvälisillä yrityksillä, kuten esimerkiksi Microsoft, Kone ja Wärtsilä. Osa jää pysyvästi asumaan Suomeen, osa käy vain muutaman kuukauden komennuksilla.
Suomi-Intia-Seura toimii yhdyssiteenä Suomessa asuvien intialaisten välillä. Nykyinen puheenjohtaja haluaa huolehtia Suomeen tulevien intialaisten viihtymisestä ja kontakteista oman maan kansalaisiinsa kulttuuritapahtumien avulla.
– On tärkeää, että saa tavata oman maan kansalaisia ja puhua hindin kieltä tai muuta omaa intialaista kieltä. Puheenjohtajana minulla on iso vastuu siitä, että voin auttaa tänne tulevia integroitumaan.
Seura on myös Intiasta ja intialaisesta kulttuurista kiinnostuneiden yhteisö, jonka tavoitteena on edistää intialaisen kulttuuria sekä kulttuurivaihtoa ja kehitysyhteistyötä Suomen ja Intian välillä.
Intialaiset kokevat työn tekemisen tärkeänä. Monet heistä ovat perustaneet yrityksiä Suomeen. Esimerkiksi intialaisia ravintoloita, baareja tai ravintolaketjuja on eri puolille maata.
Vantaalla asuvan intialaisperheen isä Rajiv Arora on toimitusjohtaja Sattava Projects yrityksessä, joka tekee liikkeenjohdon konsultointia. Hän tekee töitä kotoaan omasta kotikonttorista.
Perhe on intialaisille tärkeä
Perhe on intialaisille tärkeä. Perheeseen ei kuulu ainoastaan ydinperhe eli vanhemmat ja lapset, vaan siihen luetaan myös isovanhemmat ja muuta sukua.
– Perhe on niin tärkeä, että haluamme, että perheeseen kuuluvat voivat käydä Suomessa, koska osa perheenjäsenistä asuu täällä, Shefali Arora kertoo.
Nuoret asuvat perheen kanssa pidempään kuin suomalaisissa kodeissa. 24-vuotias Kashika Arora kertoo, että suomalaiset ystävät ja ikätoverit ihmettelivät alkuun, miksi hän haluaa asua vanhempien luona vielä aikuisenakin.
Aroran mukaan he ovat ymmärtäneet kulttuurieron, kun hän on sen selittänyt.
– Perhe on tosi iso osa kulttuuriamme. Perhe tulee aina ensimmäisenä, kaikki muu tulee toisena. Aina pitää olla aikaa rakkaille ihmisille, olemme perheen kanssa tekemisissä joka päivä, Arora sanoo.
Ystävistä tulee osa perhettä
Intialaiset ajattelevat, että ystävistä voi tulla osa perhettä.
– Olen lukenut, että jos ihmisen on tuntenut yli seitsemän vuotta ja hänen kanssaan on vahva henkinen yhteys, hän on jo osa perhettä, Shefali Arora sanoo.
Aroran perheelle esimerkiksi 11 vuotta Suomessa asunut Vibha Deshpande ja hänen läheisensä ovat tällaisia perheenjäseniä. He ovat tunteneet Deshpanden yli kahdeksan vuotta.
Ystävien kanssa pidetään yhteyttä lähes viikoittain.
– Syksy erityisesti on pimeää aikaa, joten ystävien kanssa pimeyskin on helpompaa. Sytytetään kynttilöitä ja on ihana tunnelma, Arora kertoo.
Muita intialaisia nähdään myös erilaisissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa. Yhteisöllisyys on erittäin tärkeää kaukana kotimaasta.
– On tosi tärkeää, että tapaamme toisia intialaisia. Suomi on nyt koti, mutta Intia on aina sydämessäni, sanoo IT-ammattilainen Vibha Deshpande.
Deshpande kertoo ikävöivänsä eniten intialaista katuruokaa ja siihen liittyvää kulttuuria. Intiassa hän kertoo käyneensä ystävien kanssa iltaisin maistelemassa erilaisia herkkuja katukeittiöistä.
Deshpande kertoo oppineensa suomen kieltä erityisesti Opi suomea laulellen -kurssin avulla. Hänen suosikkikappaleensa on Ievan polkka: ”Nuapurista kuulu se polokan tahti, / jalakani pohjii kutkutti / Ievan äiti se tyttöösä vahti,
vaan kyllähän Ieva sen jutkutti,...”
Uskonnon harjoittaminen näkyy arjessa
Yli 60 prosenttia intialaisista on hindulaisia. Vakaumus näkyy arjessa joka päivä myös Suomessa.
Aroran perheessä aamu alkaa kiitosrukouksella kodin alakerrassa olevassa kotitemppelissä. Perhe vie myös jokaisesta ateriasta ruokaa kiitokseksi jumalille kotitemppeliin ennen kuin kukaan aloittaa syömisen.
Hindulaisuus on tärkeä myös perheen nuorille aikuisille, vaikka he ovat kasvaneet pääosin Suomessa. Grandharv Arora vajaa 6-vuotias ja Kashika Arora oli 2,5-vuotias, kun perhe muutti Suomeen.
– Mielestäni on ihanaa, että vanhemmat ovat pitäneet huolen, että olen mukana kaikissa rukoushetkissä ja uskonnollisissa tilaisuuksissa, joita meillä on kotona. Olen omaksunut itsekin meditoinnin, Kashika Arora sanoo.
Uskonnollisuus näkyy myös töissä. Rajiv Aroran työhuoneen seinällä on pieni alttari ja jumalia työpöydällä.
Intialaiset arvostavat suomalaista koulutusta ja harrastusmahdollisuuksia
Kashika Arora on ammattitanssija. Hän aloitti tanssin harrastuksena 10-vuotiaana. Hän tanssii hyvin erilaisia tansseja: intialaisia tansseja, hiphopia ja kaupallisen alan tanssityylejä.
Aluksi hän esiintyi Suomessa asuvien intialaisten hindujen uskonnollisissa ja muissa kulttuuritilaisuuksissa, mutta nykyisin hän ei aina pääse töiden vuoksi mukaan. Arora tanssii nykyisin monien artistien keikoilla, esimerkiksi elokuussa Kaija Koon keikalla Helsingissä.
– Intialaisten juhlissa aluksi syödään ja sitten on tanssibileet. Niissä kaikki tanssivat, lapsista vanhuksiin, ei ole mitään ikähaarukkaa.
Arora haluaa nykyisin esiintyä paljon aiemman kotimaansa vaatemalleissa, käyttää intialaisia koruja ja nenärengasta.
– Tuntuu, että moni kulttuuri on ottanut inspiraatiota intialaisesta kulttuurista, esimerkiksi ranne- ja nilkkakoruista, ja monet käyttävät niitä tavallisina asusteina arjessaan.
Isoveli Grandharv Arora kokee saaneensa paremmat mahdollisuudet koulutukselle kuin olisi saanut kotimaassaan Intiassa. Suomalaisessa peruskoulussa opetetaan enemmän aineita kuin Intiassa.
– Esimerkiksi kotitalous ja musiikki ovat aineita, joihin kaikilla ei ole Intiassa samanlaisia mahdollisuuksia. Opetussisällöt ovat täällä laajemmat kuin olisin ikinä osannut edes uskoa, hän sanoo.
Arora iloitsee myös lapsena saamistaan harrastusmahdollisuuksista, kuten uinnista, yleisurheilusta ja pianotunneista.
Intialaiset pelaavat erityisesti krikettiä
Urheilulajeista kriketti on intialaisille tärkein. Lajia pelataan myös Suomessa.
Aroran perheellä on oma harjoittelupaikka kodin pihalla. Isä ja poika pelaavat krikettiä.
– Intialla on erittäin vahva maajoukkue ja Suomessakin pelaa yli 20 tiimiä. Esimerkiksi Keravalla pelataan varsin paljon krikettiä, Grandharv Arora kertoo.
Intialaiset järjestävät myös turnauksia pääkaupunkiseudulla joukkueiden kesken.
Grandharv Arora on pelannut krikettiä Suomea enemmän Hollannissa, jossa hän oli neljä vuotta opiskelemassa.
Intialaisia ja suomalaisia yhdistää haastateltujen mielestä luonto ja ympäristö. Ne ovat molemmille kansoille tärkeitä.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta tiistaihin 1. elokuuta kello 23:een asti.