Islam on demokratian vastainen, väkivaltaa kannattava, naisvihamielinen uskonto/ideologia, jonka on perustanut sotaherra, joukkomurhaaja, orjakauppias ja rosvo Muhammed.
Näin kirjoitti ruotsidemokraattien valtiopäiväedustaja, oikeusvaliokunnan puheenjohtaja Richard Jomshof yhteisöpalvelu X:ssä pari viikkoa sitten.
Toinen ruotsidemokraattien valtiopäiväedustaja, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin Ruotsin-valtuuskunnan puheenjohtaja Björn Söder taas kohautti X:ssä elokuun alussa. Hän kirjoitti näin:
Sekä valtiopäivien puhemies että pääministeri oikeuttavat pedofilian! Pelottavaa. Sitä on täysin mahdoton hyväksyä! (Lähde Expo 3.8.2023)
Söder levitti X:ssä kuvia, joiden perusteella hän yhdisti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen Pride-festivaalin pedofiliaan. Kuvat eivät kuitenkaan olleet Tukholman Pridesta, osoittaa rasistisia ryhmiä ja äärioikeistoa tutkivan Expon selvitys.
Pääministeri Ulf Kristersson ja valtiopäivien puhemies Andreas Norlén joutuivat Söderin tulilinjalle, koska Kristersson oli antanut ripustaa sateenkaarilippuja virka-asuntonsa parvekkeelle ja Norlén oli luvannut pitää Priden avajaispuheen.
Söder on sittemmin poistanut suurimman osan viesteistään.
Ruotsidemokraattien lausunnot muistuttavat Riikka Purran mustista säkeistä ja turkkilaisapinasta – sekä Wille Rydmanista, joka kieltäisi mieluummin huiveja käyttävät ihmiset kuin ne huivit.
Voiko ruotsidemokraattien ja perussuomalaisten tilannetta verrata toisiinsa? Oikeistopopulismia Pohjoismaissa ja Euroopassa tutkiva Ann-Cathrine Jungar Södertörnin korkeakoulusta Huddingesta ja mediatutkija Anu Koivunen Turun yliopistosta vastaavat.
Samanlaisia, mutta erilaisia
Perussuomalaisia ja ruotsidemokraatteja yhdistää ideologinen samanmielisyys, toteaa Ann-Cathrine Jungar. Puolueet ovat oikeistopopulistisia ja maahanmuuttovastaisia. Ne haluavat suojella omaa kansakuntaa, historiaa, kulttuuria ja kieltä muita vastaan, ja ”ne muut” ovat usein muslimeja. Kummassakin puolueessa on islamofobisia ja islam-kriittisiä kantoja.
Puolueita erottavat juuret, ja se miten muut puolueet ovat niihin suhtautuneet. Perussuomalaiset on haluttu nähdä jatkumona keskustapopulistiselle Suomen maaseudun puolueelle. Se sai ”jytkynsä” Timo Soinin luotsaamana vuonna 2011.
– Puolue on aina ollut hyväksytty. Sitä ei ole koskaan eristetty. Puoluejohtaja Timo Soini ja myös muut puolueet halusivat pitää sitä erilaisena puolueena. Se oli suomalaista populismia, jota ei voitu verrata muihin oikeistopopulisteihin Euroopassa, Jungar sanoo Ylelle puhelimitse.
Hän huomauttaa, että samaan aikaan Jussi Halla-aho niitti kansainvälistäkin mainetta islam-kriitikkona – ja hänet tuomittiin Suomessa kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Halla-ahon tuomion perusteena oli muun muassa väite islamista pedofiliauskontona.
Perussuomalaisten hajoamisen jälkeen vuonna 2017 puolue on aiempaa selvemmin liittynyt eurooppalaisen oikeistopopulismin traditioon.
Ruotsidemokraattien juuret ovat äärioikeistossa, ja muut puolueet kieltäytyivät pitkään tekemästä sen kanssa minkäänlaista yhteistyötä.
Puoluejohtaja Jimmie Åkesson on tehnyt lähes 20 vuotta töitä tehdäkseen puolueesta hallituskelpoisen. Puoluetta on puhdistettu, jäseniä erotettu esimerkiksi rasismin takia, nuorisojärjestöön on otettu etäisyyttä, kun se on ollut liian radikaali, Jungar luettelee.
– Puolueet ovat joutuneet suhtautumaan äärimielipiteisiinsä eri tavalla. Mitä lähemmäksi valtaa ne ovat päässeet, sitä hankalampaa siitä on tullut, Jungar sanoo.
Kumpikin puolue on nyt vallan kahvassa: perussuomalaiset hallituspuolueena, ruotsidemokraatit hallituksen tukipuolueena. Niiden kannatus on samaa luokkaa, ja ne ovat kannatusmittauksissa maansa kolmanneksi suurimmat puolueet.
Perussuomalaisten kannatus oli Ylen viimeisimmässä mittauksessa 20,2 prosenttia, ruotsidemokraattien kannatus SVT:n mittauksessa 18,1 prosenttia.
Haaste poliittiselle konsensukselle
Mediatutkija Anu Koivunen huomauttaa, että oikeistopopulististen puolueiden ytimessä on halu haastaa poliittista konsensusta. Hän näkee Suomen ja Ruotsin viimeaikaiset ”kohut” merkkinä siitä, että perussuomalaisten ja ruotsidemokraattien poliitikot ovat jatkaneet sitä.
– Tällainen käytös ja kaksoisviestintä ovat näiden puolueiden ytimessä. Se on niiden keskeistä politiikkaa. Se on sitä, mikä moniin näissä puolueissa vetoaa. Ne eivät ole mitään uusia eleitä, Koivunen sanoo.
Kaksoisviestinnällä hän tarkoittaa sitä, että omille kannattajille välitetään yhtä viestiä, suurelle yleisölle toista.
Väitöskirjatutkija Theodora Helimäki Helsingin yliopistosta käytti MTV3:n haastattelussa Riikka Purran kuvailua musliminaisista mustina säkkeinä esimerkkinä kaksoisviestinnästä. Omille kannattajillen Purra viesti rasistisen solvauksen – suurelle yleisölle hän selitti lausuntonsa naisten oikeuksien puolustamisena.
– Suomessa keskisormen näyttäminen on hallitusvastuun myötä siirtynyt osaksi ministerien viestintää, Ruotsissa sitä on hallituskelpoisuuden saavuttamiseksi pyritty hillitsemään. Dynamiikat ovat olemassa molemmissa maissa, mutta tässä on ollut merkittävä ero, Koivunen arvioi.
Jomshofin kritiikki avoimempaa
Valtiopäiväedustaja Richard Jomshofin islam-lausunnot ovat olleet Ruotsissa syynissä jo pitkään. Pari vuotta sitten Jomshof kutsui islamia inhottavaksi ideologiaksi ja uskonnoksi SVT:n väittelyssä.
Jälkikäteen Jomshof väitti lausuntoaan lipsahdukseksi: hän ei tarkoittanut puhua islamista vaan islamismista. Rasistisia ryhmiä ja äärioikeistoa tutkiva Expo on osoittanut, että Jomshofin – ja muiden ruotsidemokraattien – ”lipsahdukset” olivat jo tuolloin toistuvia.
Ann-Cathrine Jungar huomauttaa, että Jomshofin islam-kritiikki on muuttunut avoimemmaksi viime vuoden aikana. Jungar uskoo, että ruotsidemokraattien nousu hallituksen tukipuolueeksi on vaikuttanut siihen, ettei Jomshofin tarvitse enää näyttäytyä täysin poliittisesti korrektina.
– Omille kannattajille halutaan näyttää, että puolueesta ei ole tullut pelkkä kalpea kopio entisestään, Jungar sanoo.
Lausunnot hankalia hallitukselle
Ruotsin hallitukselle Jomshofin lausunnot ovat kiusallisia tilanteessa, jossa Turkki ei ole hyväksynyt maan Nato-jäsenyyttä, Koraanien poltot ovat suututtaneet useita muslimimaita ja turvallisuuspoliisi Säpo varoittaa huonontuneesta turvallisuustilanteesta.
Mediatutkija Anu Koivunen pitää Jomshofin lausuntoja esimerkkeinä juuri siitä, kuinka ruotsidemokraatit haastavat poliittista konsensusta, vaikka puolue on sitoutunut edistämään Ruotsin Nato-jäsenyyttä.
– Pääministerin vetoomus retoriikan hillitsemisestä ja suun suppuun laittamisesta on oikeistopopulistisesta kulttuurista tulevalle poliitikolle kutsu uhmata kehotusta ja käyttää tilanne politikoimiseen, Koivunen sanoo.
Hän huomauttaa, että Jomshof asemoi samalla itsensä ruotsalaisten ydinarvojen, perustuslain ja sananvapauden, puolustajaksi. Koivunen uskoo, että se on tarkkaan mietitty strategia.
Sekä ruotsidemokraatit että perussuomalaiset voivat koetella poliittisen puheen rajoja, koska maiden hallitukset ovat riippuvaisia niiden tuesta.
– Viime vaalien tuloksissa ruotsidemokraatit on suurin oikeistopuolue, ja sillä on hallituksen kannalta strategisesti tärkeä asema. Silloin voi pelata vähän kovemmin. Riskit ulossulkemisesta ovat pienet, Ann-Cathrine Jungar toteaa.
– Kristersson on samalla tavalla ruotsidemokraattien vanki kuin Orpo on perussuomalaisten, Koivunen sanoo.
Hallituspuolueistakin erovaatimuksia
Ruotsin oppositio on vaatinut Jomshofin eroa oikeusvaliokunnan puheenjohtajan pestistä, mutta kritiikkiä islam-lausunnoista on tullut myös hallituspuolueista.
– Hänen twiittailunsa on sopimatonta tässä tilanteessa. On ilmiselvää, että hän haluaa provosoida kielenkäytöllään, liberaalien valtiopäiväedustaja Joar Forssell sanoo sanomalehti Dagens Nyheterissä (DN).
– Se on tyhmää. Ei, se on enemmän kuin tyhmää. Se on täysin tahallista – suunniteltu ja laskelmoitu teko hänen puoleltaan, sanoo liberaalien valtiopäiväedustaja Carl B Hamilton.
Opposition äänensävy on ollut astetta vakavampi.
– Richard Jomshof jatkaa vihapropagandaansa islamia vastaan. Hänestä on tullut turvallisuusriski siinä asemassa, joka hänellä on, ulkopoliittisen valiokunnan varapuheenjohtaja, sosiaalidemokraattien Morgan Johansson latasi Ruotsin televisiossa.
Jomshofin eroa vaaditaan myös kahdessa nettiadressissa, joista toinen on kerännyt reilut 20 000 allekirjoitusta, toinen vain joitakin kymmeniä.
Myös pääministeri Ulf Kristerssonia on vaadittu erottamaan Jomshof. Hän on vastannut, että hallitus tai pääministeri eivät voi sanella valtiopäivien toimintaa.
– Minä en puutu siihen, keitä valiokuntapuheenjohtajia valtiopäivillä on, Kristersson ilmoitti tiedotustilaisuudessa elokuun alussa.
Hän kuitenkin kehotti kaikkia, myös Jomshofia, välttämään muista ihmisistä, uskonnoista tai maista puhumista halveksivasti.
Konkreettisia aloitteita Jomshofin erottamiseksi valtiopäivillä ei kesätauolla ole tehty.
Björn Söderin päivät ruotsidemokraattien johtoportaassa voivat sen sijaan olla luetut. Useat puolueen jäsenet arvioivat sanomalehti Aftonbladetille, että homovihamielisyydellään tunnetuksi tullut Söder meni tällä kertaa liian pitkälle, eikä saa jatkaa puoluehallituksessa.