Suomessa, jossa on ylpeästi liputettu maksuttoman koulutuksen periaatetta, yhä useampi maksaa opiskelupaikastaan.
Viime vuosina esimerkiksi korkeakoulujen maksullinen avoimen väylä on kasvattanut merkittävästi suosiotaan. Kuudessa vuodessa määrä yliopistoihin on kasvanut yli tuhannella ja ammattikorkeakouluihin lähes 2 500:lla.
Pääministeri Petteri Orpon (kok) hallitusohjelmaan on kirjattu, että aikuiskoulutustuesta luovutaan ja korkeakoulujen tuloja kasvatetaan. Ministeröiden selvityksissä ja muistioissa vilahtelevat lukukausimaksut ja toisen tutkinnon maksullisuus.
Tässä jutussa avataan sitä, onko maksuttoman koulutuksen kivijalka murenemassa.
Avoin väylä on korkeakouluille mieleen
Avoimen väylästä on tullut tärkeä polku etenkin niille, jotka eivät onnistu todistusvalinnassa tai valintakokeessa. Se on merkittävin syy väylän nykyiselle suosiolle.
Avoin väylä tarkoittaa sitä, että opiskelija suorittaa avoimessa korkeakoulussa tietyn määrän opintoja, jotta hän voi hakea tutkinto-opiskelijaksi ilman valintakoetta. Yliopistoissa opintopistevaatimus on yleisimmin 30–60 pistettä, jolloin maksettava loppusumma on jotain 450–900 euron väliltä.
Viime vuonna yliopistojen 22 000 uudesta opiskelijasta 1 426 (6,4 %) otti paikan vastaan avoimen väylän kautta. Ammattikorkeakouluissa aloitti 43 000 opiskelijaa, ja heistä 3 589 (8,3 %) tuli avoimen väylän kautta.
Korkeakoulut haluavat kasvattaa avointa väylää entisestään.
Esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston ovet avautuivat viime vuonna avoimen väylän kautta 324 opiskelijalle. Se on yli 13 prosenttia kaikista uusista opiskelijoista. Ensi vuonna yliopistossa on haettavana lähes 500 opiskelupaikkaa avoimen väylän kautta.
Jyväskylän yliopistoon avoimen väylältä pääsi yli 11 prosenttia kaikista uusista tutkinto-opiskelijoista. Kauppatieteiden tutkinto-ohjelmassa väylän laajuus on jo 34 prosenttia eli 65 hakijaa kaikista sisään otettavista.
Avoimen väylän kautta valitut opiskelijat ovat yliopiston mieleen, sillä he valmistuvat todennäköisemmin tavoiteajassa. Nykyinen tutkintokeskeinen rahoitusmalli palkitsee yliopistoja valmistuneista opiskelijoista.
Väylän kasvatus johtuu korkeakoulutuksen tasa-arvoa tutkineen Nina Haltian mielestä korkeakoulujen rahoitusmallin muutoksesta. Vuonna 2021 jatkuvan oppimisen, kuten avoimen väylän, rahoitusta nostettiin yliopistoissa kahdesta prosentista viiteen ja ammattikorkeakouluissa viidestä yhdeksään prosenttiin.
– Yliopistojen välille on muodostunut kilpailua potin jakamisesta. Mitä enemmän ne tuottavat avoimen opetusta, sitä enemmän ne saavat rahaa valtiolta.
SYL: Osa väylistä kiertää yliopistolakia
Maksullinen reitti yliopistoon on yliopisto-opiskelijoita edustavan Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) mielestä erittäin huolestuttava, sillä se rajaa koulutusta entistä suppeammalle joukolle.
– Osassa tapauksia voidaan kyseenalaistaa, ovatko väylät enää yliopistolain hengen mukaisia, sillä ne mahdollistavat maksullisen oikoreitin yliopistoon, sanoo SYL:n hallituksen jäsen Jenni Suutari.
Koska yliopistoilla ei Suutarin mukaan ole yhtenäisiä kriteerejä avoimen väylän opintojen järjestämisestä, mukaan mahtuu räikeitä esimerkkejä yliopistolain kirjauksen kiertämisestä.
– Ongelmallisin on Vaasan ja Itä-Suomen yliopiston yhteinen julkishallinnon tutkinto. Maksulliset 180 opintopistettä voi suorittaa avoimessa ja opinto-oikeutta haetaan vain tutkintoa varten.
Avoimesta yliopisto-opetuksesta on tullut myös kalliimpaa. Vuoteen 2015 asti yhden opintopisteen enimmäishinta oli 10 euroa. Juha Sipilän (kesk) hallitus korotti summaa 15 euroon.
Myös Orpon hallitusohjelmassa esitetään avoimen väylän maksujen korotuksia. Yhden opintopisteen summaa ei ole vielä päätetty. Jos hintoja korotetaan esimerkiksi 25 euroon, opinnot voivat maksaa jopa 1 500 euroa.
Jenni Suutarin mukaan hintojen korotus loisi yliopistoille entistä suuremman taloudellisen kannusteen kasvattaa avoimen väylän kautta otettujen tutkinto-opiskelijoiden määrää.
– Opiskelijavalinnoissa on kyse nollasummapelistä, ellei aloituspaikkojen määrää kasvateta. Käytännössä maksullista avoimen väylää laajennetaan usein maksuttomien väylien kustannuksella.
Yliopisto saa yhdestä avoimessa suoritetusta opintopisteestä tämän vuoden rahoituksessa 122 euroa valtiolta. Esimerkiksi 60 opintopisteen suorittamisesta yliopisto saa 7 320 euroa.
Yliopistoille avoimen väylä ole ei ole rahasampo. Tampereen yliopiston rehtori Keijo Hämäläinen muistuttaa, että kurssit vaativat aina opettajaresurssin. Hänestä nimellinen summa, kuten 15 euroa, on perusteltu.
– Ilmaiset kurssit täyttyvät nopeasti, mutta läheskään kaikki eivät suorita niitä. Motivaatio suorittaa kurssi loppuun on suurempi, kun siitä on maksanut.
Hämäläisestä olisi tärkeää, että avoimen väylän kautta yliopistoon tulleiden maksullinen osa koulutuksesta hyvitetään takaisin opiskelijalle. Näin onkin jo esimerkiksi Jyväskylässä ja Itä-Suomen yliopistoissa.
Tutkija: ”Toimet vaikuttavat siltä, että ideaalia ollaan löysäämässä”
Viime joulukuussa valtiovarainministeriö esitti, että korkeakoulujen rahoitusta voitaisiin kasvattaa lukukausimaksuilla. Ylen jutussa Itä-Suomen yliopiston, Metropolia-ammattikorkeakoulun ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun rehtorit olivat valmiita harkitsemaan lukukausimaksuja.
Maksut olivat keväällä 2020 osa työelämäprofessori Vesa Vihriälän työryhmän keinolistaa, joilla Suomen talous selviäisi koronaviruskriisistä.
Iso muutos kohti lukukausimaksuja tapahtui Sipilän hallituskaudella, kun pilottihankkeena aloitetut lukukausimaksut ETA- ja EU-maiden ulkopuolelta tuleville vakinaistettiin.
Päätös oli Nina Haltiasta valtava myönnytys maksullisen korkeakoulutuksen suuntaan. Kun maksu on kerran otettu käyttöön, se on helppo tehdä myös tulevaisuudessa.
Yksi versio maksullisuudesta on periä maksu toisesta korkeakoulututkinnosta. Tämän kevään hallitusneuvotteluihin opetus- ja kulttuuriministeriö toimitti aiheesta muistion.
Opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen painottaa, että muistiot ovat vain ehdotuksia ja että kaikki puolueet ovat sitoutuneita koulutuksen maksuttomuuteen. Koska korkeakoulutettujen määrää halutaan kasvattaa, aloituspaikkoja tarvitaan lisää. Se vaatii valtavasti rahaa ja siksi muita keinoja selvitetään.
Muutokset kohti maksullisuutta eivät ole tapahtuneet nopeasti, eikä se ole yhdenkään puolueen tavoite. Vaalien alla hintalaput koulutukselle olisivat olleet tutkijoiden mielestä poliittinen itsemurha.
Kun Suomen Kuvalehti kesäkuussa kysyi korkeakoulujen rehtoreiden kantaa lukukausimaksuihin, kukaan vastanneista ei kannattanut niitä suoraan.
Ei myöskään Tampereen yliopiston rehtori Keijo Hämäläinen.
– Mielestäni keskustelut kansainvälisten opiskelijoiden ja avoimen korkeakoulun maksuista ovat kaukana siitä, että suomalaisilla opiskelijoilla olisi täysimittaiset lukukausimaksut.
Ministeriöiden ehdotukset ja hallitusohjelman kirjaukset korkeakoulujen perusrahoituksen vähentämisestä kuitenkin ihmetyttävät tutkija Nina Haltiaa.
– Miksi ehdotuksia tehdään, jos korkeakoulutus halutaan pitää maksuttomana? Toimet vaikuttavat siltä, että ideaalia ollaan löysäämässä.
Toimien seuraus voi Haltian mukaan olla se, että aikuiset opiskelevat tulevaisuudessa vähemmän tai opintoja tekevät vain ne, joilla on siihen varaa.
Juttua varten on haastateltu myös Itä-Suomen yliopiston akateemista rehtoria Tapio Määttää sekä Tampereen yliopiston koulutuspolitiikan professoria Jaakko Kaukoa ja korkeakouluhallinnon professoria Jussi Kivistöä.
Mitä ajatuksia aihe herättää? Voit kommentoida juttua tiistaihin 15. elokuuta kello 23:een saakka.
Jutun otsikkoa korjattu kello 10.45: Vaihdettu termi ilmainen termiksi maksuton.
Jutun tekstiä korjattu kello 11. 08: Ammattikorkeakouluihin 3 589 tuli avoimen väylän kautta, ei 5 589. Ammattikorkeakoulujen jatkuvan oppimisen rahoitus nousi viidestä yhdeksään prosenttia, ei seitsemään.
Jutun viimeistä kyselyä muokattu kello 12.38: Lisätty vastausvaihtoehto ”EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevilta sekä toista korkeakoulututkintoa suorittavilta”.