Pitkän linjan ulkomaantoimittaja Rauli Virtanen sanoo, että pakolaisuus on monella tavalla tulkittu väärin. Aina ei muisteta, etteivät ihmiset vapaaehtoisesti halua lähteä kodeistaan.
– Tänä päivänä tilanne on äärimmäisen vaikea. Maailmassa on yli 100 miljoonaa ihmistä pakolaisena. Suurin osa on maiden sisäistä pakolaisuutta, kuten Syyriassa ja viimeksi tietysti Ukrainassa, Virtanen sanoo.
Monien pakolaisten tarinat jäävät unohduksiin. Tuoreimpana tapauksena Virtanen mainitsee Sudanin.
On myös maita, joihin toimittajien on vaikea päästä.
– Tähän pitää lisätä vielä tietysti konfliktien lisäksi ilmastopakolaisuus. Mitä kaikkea se aiheuttaa tulevaisuudessa?
Vietnam 1972
Kun Vietnamin sota alkoi marraskuussa 1955, Rauli Virtanen oli seitsemänvuotias. Sota jatkui ja näkyi mediassa läpi lapsuuden ja nuoruuden.
Vuonna 1972 Virtanen matkusti itse Vietnamiin. Hän oli 24-vuotias.
– Olin ollut jo reppureissulla Etelä- ja Pohjois-Amerikassa, mutta Vietnam oli ensimmäinen sota, jonka näin kirjeenvaihtajana.
Virtanen muistelee matkaa myös seikkailuna.
– Nuori kaveri pääsee amerikkalaiseen sotilashelikopteriin, joka lentää Mekong-joen yläpuolella. Ovet ovat auki ja konekiväärimiehet kehottavat valppauteen. Onhan siinä elokuvamaista seikkailua.
Hän kiersi matkallaan sairaaloissa, hautajaisissa sekä pakolaisleireissä ja raportoi tavallisten ihmisten arjesta.
– Jo ensimmäisessä sairaalassa olin pyörtyä, kun sinne tuotiin silpoutuneita lapsia, hän kertoo.
Vietnamin matkasta alkoi Rauli Virtasen jo yli puoli vuosisataa kestänyt ura ulkomaantoimittajana. Vieläkö matkailussa ja työnteossa on vuosikymmenten jälkeen seikkailua?
– Joku voi kokea sen tietysti seikkailuna, että miksi 75-vuotias kaveri lähtee vielä Ukrainaan ja kaupittelee juttujaan ilman varsinaista työnantajaa? Ulkomaantoimittajan tehtävä on kuitenkin ollut minulle enemmän harrastus kuin työ. Tämä on intohimo ja olen äärimmäisen kiitollinen ja etuoikeutettu.
Television yleistymisen sanotaan nopeuttaneen Vietnamin sodan päättymistä. Amerikkalaisten olohuoneisiin tullut sota muutti asenteita. Nykyään on internet ja kameroita lähes kaikilla. Rauli Virtanen sanoo tietoa olevan monella tavalla liikaa.
– Meillä on sosiaalinen media. Meillä on vaihtoehtoinen totuus ja valemedia. Heikentyvä usko laatumediaan, jota pyritään horjuttamaan.
Miksi toimittajien ammattitaitoa ei arvosteta?
Rauli Virtanen on äärimmäisen huolestunut tavasta, jolla laitaoikeisto eri puolilla maailmaa kyseenalaistaa perinteisen median roolin ja ennen kaikkea yleisradioyhtiöiden toiminnan.
– Minua huolestuttaa, että meillä laitaoikeisto hyökkää perinteistä laatumediaa vastaan. Tätä on tapahtunut jo vuosien ajan, Virtanen sanoo.
Hän peräänkuuluttaa kaikilta ihmisiltä tarkkaavaisuutta ja medialukutaitoa. Mutta mitä toimittajat sitten ovat tehneet väärin, kun heidän ammattitaitoaan ei enää arvosteta?
– Esimerkiksi Trumpin Yhdysvalloissa, yksi vastaus oli se, että ei ole kuultu riittävästi kansan syvien rivien ääntä. Liian usein haastatellaan dosentteja, tutkijoita ja muita. Mielestäni katugallupit ovat erittäin hyviä. On tärkeää, että kansan syvät rivit saavat äänensä kuuluville perinteisessä laatumediassa, eikä pelkästään sosiaalisessa mediassa.
Hänen mielestään voidaan ihan syystä ihmetellä, miksi suomalaiset eivät suhtaudu empaattisemmin pakolaisiin.
– Eikö media haastatellut riittävästi ja tuonut esille 2015–2016 tänne tulleiden turvapaikanhakijoiden tarinoita ja taustoja? Vastavoima niputti heidät elintasopakolaisiksi. Siitä tuli valtavirtaa ja monet ihmiset, jotka eivät koskaan tavanneet näitä ihmisiä, alkoivat uskoa niitä tarinoita.
Entä tulevaisuus, Rauli Virtanen?
Eläkkeellä oleva toimittaja julkaisee syyskuussa uuden kirjan. Sen jälkeen hän suuntaa luentomatkalle Kambodzaan ja Vietnamiin, paikkoihin, joissa hän on ollut jo yli 50 vuotta sitten.
Matkalla Virtanen kertoo matkailijaryhmälle Kaakkois-Aasian maiden historiasta ja kulttuurista.
– Esimerkiksi Kambodzan poliittinen tilanne on tällä hetkellä huolestuttava. Siellä diktaattori on siirtämässä valtaa suoraan pojalleen.
Haastattelua tehdään lahtelaisessa galleriassa. Hän on koostanut valokuvillaan Evakot meillä ja muualla -näyttelyn yhdessä kuvataiteilija Risto Ilmavirran kanssa.
Vieläkö matkat kriisialueille houkuttelevat?
– Katsotaan. Riippuu vähän siitä, pystynkö kehittämään jonkinlaisen konseptin, jossa voidaan käyttää hyväksi valtavaa, vielä osittain sekaisin olevaa valokuva-arkistoani.
Hän täyttää ensi vuonna 76 vuotta. Harva toimittaja voi sanoa olleensa jo Vietnamin sodassa kuvaamassa ja toimittamassa.
– Niin kauan kun ihmisiä kiinnostaa jakamani tieto, mielelläni tätä teen.
