Oppositiopuolue keskusta on valmis tukemaan hallituksen syyskuussa eduskunnalle annettavaa rasismin vastaista tiedonantoa, mikäli se on riittävän hyvä, sanoo keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko.
– Kyllä, kuulitte oikein. Jos, paino sanalla jos, tiedonanto on sisällöltään linjakas, selkeä ja jos kaikki ministerit ovat siihen sitoutuneita – minusta tiedonantoa pitäisi koko eduskunnan tukea, Saarikko totesi puheessaan.
Saarikko uskoo, että Suomen etu on, jos eduskunta pystyisi tukemaan tiedonantoa.
– Hallituksella on paljon pelissä. Haluan luottaa siihen, että se kykenee tähän. Ette te Petteri Orpo, Sari Essayah ja Anna-Maja Henriksson voi muuten katsoa itseänne peilistä, Saarikko viestitti kokoomuksen, kristillisdemokraattien ja RKP:n puheenjohtajille.
– Se olisi kaivattu viesti Suomesta maailmalle – maineessa on nyt säröjä. Yhteinen viesti eduskunnasta olisi myös tärkein mahdollinen ennen kaikkea niille muualta tulleille maassamme asuville ihmisille, joille rasismi on arkipäivää.
Kesän rasismikohu alkoi siitä, kun tiedotusvälineet uutisoivat perussuomalaisten puheenjohtajan, valtiovarainministeri Riikka Purran ja elinkeinoministeri Wille Rydmanin vanhoista kirjoituksista.
Sen jälkeen hallituksen tiedonantoa on valmisteltu valtiosihteerivetoisessa työryhmässä kesän aikana, ja sen kasaamiseksi on kuultu iso määrä asiantuntijoita. Saarikon mukaan kokonaisuudessa on erikoisia piirteitä.
– On väkevän oireellista, että rasismin vastaisuutta pitää erikseen todistella, kuulla aiheesta sata asiantuntijaa ja diskuteerata viikkotolkulla.
– Jakamattomasta ihmisarvosta ei voi tehdä kompromissia. Se ei ole keskiarvo, se ei ole poliittista taktiikkaa. Se on maailmankuva, yhteiskunnan perusta ja sydämen sivistys, joka yleensä kotoa opitaan. Se on kykyä asettua sellaisen ihmisen asemaan, joka lapsesta asti kuulee, että on väärän värinen, väärästä maasta kotoisin tai uskoo väärin.
Fiskaalikonservatismi on ”märkä rätti”
Hallituksen talouslinjaa Saarikko pitää oikean suuntaisena, mutta osa leikkauksista johtaa Saarikon mukaan siihen, että hyvinvointiyhteiskunta on vaarassa.
– (Sopeuttamisen) kylkiäisenä niin kovat arvot, että Suomi ei ole sellaisia ennen kohdannut.
Hallituksen ääneen lausuttuna tavoitteena on koko ajan ollut julkisen talouden tasapainottaminen, ja siten palveluiden turvaaminen tulevaisuudessa. Saarikko syyttää, että toimilla palvelut ja turva päin vastoin heikkenevät, kun ”maaseudun terveysasemilta ja lähiöistä sammuvat valot” ja vanhusten ja vammaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden toiminnan edellytyksiä leikataan.
– Kokoomus ja perussuomalaiset voivat tosiaan sanoa puolustavansa valtiota, jossa on muodollista turvallisuutta asein ja rajavartijoin, mutta lähimmäisyyden ja todellisen turvan kanssa onkin sitten hiljaisempaa.
– Ideaali näyttää olevan minimalistinen yövartijavaltio, joka huolehtii perustehtävänä puolustusvoimista, vankiloista ja poliisista. Lopusta ihmiset saavat vastata itse, Saarikko tylytti.
Fiskaalikonservatiiviksi tai klassiseksi liberaaliksi itseään kuvaillut Purra on kertonut valtiovarainministerinä tavoitteekseen supistaa valtion roolia ja lisätä yksilön omaa vastuuta elämästään. Purra rinnasti ajattelunsa Suomen talvisodan pääministeriin, 1920-luvun valtiovarainministeriin Risto Rytiin.
– Malli on melkein sadan vuoden takaa. Ajalta ennen hyvinvointiyhteiskuntaa, Saarikko vastaa.
– Hallitus saa julkiset palvelut ja niiden tasa-arvon ihanteen kuulostamaan menneisyydeltä. Se ei ole totta. Heidän mallin kääntöpuolena on vahvojen ihmisten Suomi, menestyvien hyväntekeväisyyttä jakeleva yhteiskuntamalli.
Keskustajohtajan mukaan fiskaalikonservatismista ei juuri alueellista yhdenvertaisuutta löydy.
– Fiskaalikonservatismi on märkä rätti heille, jotka asuvat sorateiden varsilla. Ajatus yhdenvertaisuudesta Suomen eri osien välillä on osa hyvinvointiyhteiskuntamallia.
– Kokonaan oma kysymyksensä on, että millaista fiskaalista konservatismia sellainen edustaa, että valtion tuottavaa omaisuutta myydään, jotta saadaan rakennettua kannattamattomaksi todettu ratahanke pääministerin kotiseudulle. Tai mojovan veronalennuksen antaminen ministerin tuloluokkaan kuuluville.
Lisää aiheesta: Riikka Purra sanoo olevansa fiskaalikonservatiivi – siis mikä?