Kesä–heinäkuussa Mieli ry:n kriisipuhelimeen soitettiin yli 70 460 kertaa, mikä on enemmän kuin koskaan aiemmin kesäisin. Soittoyrityksistä noin viidesosaan pystyttiin vastaamaan.
– Kriisipuhelimeen ja järjestöjen kriisiapuun ohjataan nyt selvästi ihmisiä, joilla on jo hoitosuhde, koska sosiaali- ja terveyspalvelut eivät pysty vastaanottamaan kaikkia tuen tarpeessa olevia, sanoo Mieli ry:n kriisitoimintojen johtaja Sanna Vesikansa.
Hän korostaa, että kriisipuhelimen ja järjestöjen muunkin kriisiavun on tarkoitus täydentää julkisen puolen palveluita – ei korvata niitä.
– Kun esimerkiksi ihminen, jolla on taustalla itsemurhayritys, hakeutuu päivystykseen itsemurhasuunnitelman kanssa, niin lähettäminen yksin kotiin lääkkeen kanssa ja kehotus soittaa kriisipuhelimeen ei varmasti ole riittävää hoitoa, sanoo Vesikansa.
Muun muassa tämän kaltaisia esimerkkejä tuli ilmi, kun Mieli ry teki kesä–heinäkuussa seurantaa, miten julkisten palveluiden kesätauko vaikuttaa soittomääriin ja keskustelun aiheisiin.
Hoitopolut ja roolit halutaan sopia tarkemmin
Seurannassa kirjattiin 162 puhelua, joista kävi ilmi, että asiakas oli joko ohjattu julkiselta puolelta kriisipuhelimen pariin, tai asiakas soitti, koska hänen omat hoitotahonsa olivat lomalla.
Esimerkiksi näissä tilanteissa asiakkaita on ohjattu kriisipuhelimeen seurannan aikana:
- Soittaja on pahan olon takia hakeutunut akuuttipsykiatriaan, jossa psykologi on kehottanut soittamaan kriisipuhelimeen.
- Soittaja on itsetuhoinen ja hoitotaho/päivystys on ohjannut kriisipuhelimeen.
- Soittajana raiskauksen uhri, jonka kaikki hoitavat tahot ovat lomalla.
- Soittajan terapeutti on lomalla ja se on osasyynä hänen vointinsa huononemiseen. Transitioprosessin (sukupuolenkorjaus) hitaus ja epävarmuus aiheuttavat ahdistusta ja itsetuhoisia ajatuksia.
Vesikansa korostaa, että Mieli ry haluaa toimivan yhteistyön terveydenhuollon kanssa, mutta sitä varten olisi tärkeää sopia selkeät hoitopolut ja roolitus julkisten palvelujen ja matalan kynnyksen järjestötoimijoiden välillä.
– Mieli ry:n kriisipuhelinta ei ole perustettu akuuttipsykiatrian tai päivystyksen jatkeeksi, vaan se on ennaltaehkäisevää työtä vaikeassa elämäntilanteessa ja kriisissä oleville ihmisille.
Jos kriisipuhelin ei pysty toteuttamaan alkuperäistä tehtäväänsä, tärkeä osa auttamisesta jää hoitamatta. Vesikansa lisää, että ihmisten, jotka tarvitsevat vahvaa ja pidempiaikaista tukea, täytyisi saada sitä julkisten palvelujen puolelta.
Taustalla julkisen puolen resurssipula ja henkilöstön vaihtuvuus
Yle kysyi kuudelta hyvinvointialueelta, miten niissä koetaan vastuun jakautuminen mielenterveysasioissa julkisen ja kolmannen sektorin välillä. Viisi aluetta vastasi.
Hyvinvointialueilla ollaan yhtä mieltä siitä, että järjestöjen tukipalvelujen on tarkoitus ainoastaan täydentää julkisen puolen mielenterveyspalveluita. Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen vastuuyksikköpäällikkö Jaana Kotosen mukaan kriisipuhelin nähdään julkisten palvelujen apuna, sillä julkisella puolella ei ole tarpeeksi matalan kynnyksen palveluita.
Vastauksissa mielenterveysasiakkaiden ohjaamista kriisipuhelimen pariin perustellaan esimerkiksi alan resurssipulalla ja henkilöstön vaihtuvuudella.
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen asiantuntijat vastasivat esimerkiksi seuraavasti:
”Sosiaali- ja terveysala kärsii merkittävästä henkilöstöpulasta ja henkilöstön vaihtuvuudesta maanlaajuisesti, mikä heikentää kolmannen sektorin palvelujen tuntemista ja virheellisten ohjausten määrä voi kasvaa.”
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue
Myös Oulun kriisikeskuksen ajanvaraus ruuhkautui elokuun lopulla ja oli pari viikkoa suljettuna. Oulun kriisikeskuksen toiminta on Mieli ry:n ylläpitämää toimintaa.
Kainuun kriisikeskuksen johtaja Peppiina Hakkarainen muistuttaa, että vaikkei heillä vielä ole varsinaista ruuhkaa, niin tilanne elää jatkuvasti.
– Joka vuosi kesälomien jälkeen asiakasvirta on suurempaa, mutta vielä ei ole tarvinnut ajanvarausta sulkea ja olemme pystyneet vastaanottamaan kaikki avun tarvitsijat.
Oulun tilanne saattaa kuitenkin heijastua myös Kainuuseen, sillä palvelujen ruuhkautuessa asiakkaita ohjataan etäyhteyksin muiden kuntien kriisikeskuksiin.
Vapaaehtoisten määrä on vähentynyt
Kriisipuhelin vastasi kesä-heinäkuussa 14 600 puheluun, se on noin viidesosa soittoyrityksien määrästä.
Järjestön puhelin- ja verkkokriisityön päällikkö Susanna Winter muistuttaa, ettei määrä kerro ainoastaan yksittäisistä soittajista, vaan osa avun tarvitsijoista soittaa monta kertaa.
– Jos ei heti ensimmäisellä kerralla pääse läpi, niin kannattaa sitkeästi yrittää uudestaan.
Edellinen kesän soittoyritysten ennätys on viime vuodelta.
– Keskikesä on aina ollut kiireistä aikaa, eikä tämä soittojen ennätysmäärä yllättänyt meitä. Suomi menee kesä-heinäkuussa pitkälti kiinni ja tutut paikat, joissa on tottunut käymään juttelemassa terapeutin tai sosiaalityöntekijän kanssa, ovat kesälomilla, ja siksi meillä on erityisen kiireistä, sanoo Winter.
Winter kertoo, että monet kokevat olevansa suorastaan heitteillä, kun seuraava tapaaminen tutun tahon kanssa meneekin pitkälle syksyyn.
Kriisipuhelimeen vastaa mielenterveys- ja kriisityön ammattilaisia, opiskelijoita ja vapaaehtoisia. Puhelinpäivystäjiä on tällä hetkellä noin 800. Vapaaehtoisia koulutetaan jatkuvasti, mutta silti heitä tarvittaisiin lisää.
Keskimäärin joka toiseen puheluun vastaa vapaaehtoinen.
– Vapaaehtoisten määrä on vähentynyt pandemiaa edeltävästä ajasta. Pandemia-aika on varmasti ollut kuormittavaa isolle joukolle ihmisiä. On tietysti vastuullista, että on tukemassa ihmisiä vapaaehtoisena vasta silloin, kun oma elämä on kunnossa, sanoo Susanna Winter.
Kriisipuhelimen ja tukichatin päivystäjistä on ollut pulaa jo pitkään. Voit katsoa uutisjutun vapaaehtoisten kouluttamisesta, video on julkaistu syyskuussa 2022.
Haluatko kertoa kokemuksistasi aiheeseen liittyen? Oletko saanut apua jonkin auttavan puhelimen kautta, tai jäänyt ilman vastausta soittaessasi? Voit ottaa yhteyttä toimittaja Essi Markkulaan: essi.markkula@yle.fi