Joukko huippututkijoita oli kokoontunut Intercontinental-hotelliin Maltan saarelle. Ikkunan takana välkehti Välimeri. Pahimmat helteet olivat jo hellittäneet, elettiinhän syyskuun puoliväliä vuonna 2011. Käynnissä oli neljäs eurooppalainen influenssakongressi.
Hollantilaisella virustutkijalla Ron Fouchierilla oli uutisia kerrottavana. Hän oli työryhmineen onnistunut muuttamaan lintuinfluenssaviruksen sellaiseksi, että se tarttui hengitysilman välityksellä nisäkkäästä toiseen. Koe-eläiminä Fouchier oli käyttänyt pieniä näätäeläimiä frettejä.
Luentoa seuraaville asiantuntijoille oli selvää, että Fouchier oli laboratoriossaan kehittänyt jotain vaarallista. Tiedettiin, että lintuinluenssa on ihmiseen päästyään tappava: tartunnan saaneista joka toinen oli menehtynyt. Tiedettiin myös, ettei virus kyennyt leviämään ihmisten välillä. Tartunnat olivat jääneet yksittäisiksi, eikä pandemiaa ollut päässyt syntymään.
Nyt vaikutti siltä, että tuo este oli poistunut. Tai ainakin rotterdamilaisessa laboratoriossa oli otettu iso askel siihen suuntaan. Fouchierin koe osoitti ensimmäistä kertaa, että lintuinfluenssaviruksella oli potentiaalia muuntautua ihmisten välillä leviäväksi pandemiaksi.
Kongressi päättyi, tutkijat palasivat koteihinsa ja Fouchierin luento vaikutti unohtuneen. Kunnes joulukuussa Yhdysvalloista kuului kummia.
Fouchier oli lähettänyt tutkimusraportin sitä rahoittaneelle Yhdysvaltain Allergia- ja tartuntatautivirastolle sekä tiedelehti Sciencelle, jossa se oli määrä julkaista. Yhdysvaltain bioturvallisuusviranomainen NSABB painoi kuitenkin jarrun pohjaan. Se vaati raportin hyllyttämistä tai ainakin tärkeimpien kohtien poistamista.
NSABB pelkäsi bioterroria. Viraston mukaan raportin julkaisu olisi kuin valmistusohje erittäin vaaralliselle bioaseelle.
Vain viisi mutaatiota riittää
Suomalainen virustutkija, Jyväskylän yliopiston virusgenetiikan dosentti Matti Jalasvuori kertoo Fouchierin kokeesta ja siitä nousseesta kohusta kirjassaan Virus – kosmoksen kapellimestari (2020).
Jalasvuoren mukaan lintuinfluenssavirusta ei tarvinnut muuntaa kuin hieman, jotta se alkoi levitä ilmateitse fretistä toiseen.
– Viisi pistemutaatiota riitti, mikä on todella vähän, Jalasvuori sanoo.
Lintuinfluenssan geneettisessä koodissa on 13-tuhatta kirjainta, joista siis vain viiden muutos riittää aiheuttamaan melkoista päänvaivaa, Jalasvuori kirjoittaa kirjassaan.
Kuten tiedetään, Suomessa lintuinfluenssa on tarttunut fretin sukulaisiin minkkeihin. Turkiseläimissä on jo havaittu viruksen mutaatioita.
Voisiko Pohjanmaan tarhoilla tapahtua sama, mikä onnistui rotterdamilaisessa laboratoriossa? Onko mahdollista, että virus muuttuisi juuri niiltä viideltä ominaisuudeltaan, jotka vaaditaan, että se alkaisi levitä turkiseläimestä toiseen?
– Se on todellakin mahdollista. Luonnonvalinta suosii virusmutanttia, joka pystyy leviämään ilmateitse.
Luonnonvalinta suosii myös sellaisia mutaatioita, jotka voisivat mahdollistaa viruksen tarttumisen ihmisiin. Virusten olemukseen kuuluu se, että ne pyrkivät leviämään. Tässä mielessä ihminen olisi virukselle kaikkien aikojen pääpotti, kuten Jalasvuori kuvailee kirjassaan:
”Olemme levittäytyneet yli koko planeetan, populaatiokokomme lähentelee 8 miljardia, olemme geneettisesti hyvin läheistä sukua toisillemme ja vielä suhaamme suihkukoneilla planeetan kolkasta toiseen kättelemässä maanisesti lajitovereitamme.”
Parempaa leviämisalustaa virus ei voisi toivoa.
– Tilanne on oikeasti huolestuttava, Jalasvuori sanoo.
Koe on vaarallinen, mutta edistää rokotteen kehittämistä
Fouchierin tutkimusraportin julkaisusta kiisteltiin yli vuoden ajan.
Tutkimuksen julkistamisen puolustajat vetosivat erityisesti siihen, että se auttoi ymmärtämään viruksen leviämistä ja paransi valmiutta varautua pandemioihin. Vastustajat taas pitivät riskejä liian suurina.
– Erityisesti Yhdysvallat otti tilanteen hyvin tosissaan. Siellä kiellettiin useiksi vuosiksi niin sanotut gain of function -tutkimukset eli vaarallisten patogeenien muokkaus niin, että ne leviäisivät helpommin ihmisten välillä, virustutkija Jalasvuori sanoo.
Myös Suomessa vastaavanlaisten tutkimushankkeiden hyödyt ja riskit arvioidaan ennen tutkimuslupaa. Zoonoosivirologian professori Olli Vapalahti epäili Ylen haastattelussa, ettei hän todennäköisesti saisi lupaa laboratoriokokeeseen, jossa simuloitaisiin turkistarhojen kaltainen tilanne.
Vapalahden kollega Jalasvuori myös muistuttaa, että viruksia voidaan tutkia monella muullakin tavalla kuin muokkaamalla niitä.
– Voidaan esimerkiksi tutkia luonnon näytteitä tai mallintaa ja laskea asioita.
Lopulta Ron Fouchierin tutkimusraportti julkaistiin Science-lehdessä. Hyödyt arvioitiin siis riskejä suuremmiksi. Virustutkija Jalasvuori tunnustaa Fouchierin tutkimuksen arvon.
– Hänen tutkimustensa pohjalta tiedämme, mitä mutaatioita nyt pitää seurata turkistarhoilla leviävästä viruksesta.
Myös rokotteen valmistaminen on helpompaa, kun lintuviruksen muuntautumismekanismi tunnetaan.
”Jos osaamme ennakoida (viruksen) muutokset, meidän ei tarvitse odottaa tappavaa epidemiaa ennenkuin pystymme kehittämään toimivan rokotteen”, Jalasvuori kirjoittaa kirjassaan.
Mutta entäpä amerikkalaisviranomaisten maalaama uhkakuva bioterrorismista? Artikkelin julkaisusta on nyt vuosia, mutta bioterrori-iskua ei ole tapahtunut. Virustutkija Matti Jalasvuoren mukaan se tuskin johtuu siitä, että tarttuvan lintuinfluenssaviruksen valmistaminen olisi liian vaikeaa.
– Periaatteessa kuka tahansa peruskyvykäs molekyylibiologi pystyisi toistamaan Fouchierin kokeen.
Lue lisää:
Näin lintuinfluenssavirus muuttuu ihmisestä ihmiseen tarttuvaksi