Kolme Veikkausliigan mestaruutta ja kaksi lohkovaiheen paikkaa eurokentillä. Toni Koskelan heinäkuussa päättynyt valmennuspesti HJK:ssa on yksi kaikkien aikojen menestyksekkäimmistä suomalaisessa jalkapallossa.
Nyt Koskelalla on takanaan erilainen kesä. HJK antoi lähtöpassit heinäkuussa, joten hän on viettänyt suomalaiselle jalkapallovalmentajalle harvinaislaatuista kesälomaa.
Koskela, 40, ei ole puhunut julkisuudessa urastaan potkujensa jälkeen. Kesä on kääntynyt syksyksi, ja tulevaisuuden miettiminen saa uusia kierroksia.
Seuraava tähtäin on ulkomailla.
– Ehdottomasti haluan päästä haastamaan itseäni astetta paremmassa sarjassa ja isommassa sarjassa. Olen ollut kymmenen vuotta Veikkausliigassa, pärjännyt ensin kiitettävästi RoPSissa sarjan pienimmillä budjeteilla ja nyt Klubissa. Suomalaisessa seurajoukkuefutiksessa minulla ei varsinaisesti ole juuri nyt uusia haasteita tai uusia voitettavia asioita, Koskela sanoo Yle Urheilulle.
Helppoa ulkomaisen päävalmentajapestin saaminen ei ole. Koskela myöntää itsekin, että suomalainen jalkapallovalmentaja ei ulkomailla ole varsinaisesti vientituote.
– Elän haasteesta sekä mahdollisuudesta kehittyä itse ja kehittää sitä toimintaympäristöä, jossa olen. Haluan haastaa itseäni isommassa sarjassa ja futismaassa. Unelmapesti olisi pääsarjajoukkue, jolla on selkeä visio ja halu viedä sitä käytäntöön.
Potkut eivät aina helpota uuden, isomman valmennuspestin saamista. Mutta toisaalta, Koskela on jo HJK:ssa ollessaan käynyt neuvotteluja Ruotsin suuntaan, ainakin Malmön ja IFK Göteborgin kanssa.
– Niitähän on Skandinaviassa useitakin seuroja, jotka ovat periaatteessa isoja, mutta joilla on ollut pitkään haasteita.
Koskela ei mainitse seuroja nimeltä, mutta esimerkiksi ainakin juuri IFK Göteborgiin kuvaus osuu. Entinen suurseura on viime vuosina pudonnut kauas Allsvenskanin kärkisijoilta ja taistelee nytkin putoamista vastaan.
”Ajattelen niin, että keskustelut käydään kasvotusten”
Urheilullisesti Koskelan menestys valmentajana on ollut kiistatonta. Viime vuosien myötä ulkomaanpestin tavoittelua on hyvä rakentaa.
Samanaikaisesti kun HJK taisteli viime syksynä Eurooppa-liigassa AS Roman ja Real Betisin kaltaisia jättejä vastaan, kulisseissa heräsi kuitenkin kysymyksiä Koskelan ympärillä.
Helsingin Sanomat uutisoi Veikkausliiga-kauden päätyttyä, kuinka Koskelan johtamistavat olivat aiheuttaneet närää HJK:n pukukopissa. HS myös kirjoitti Koskelan joutuneen puhutteluun ja saaneen lehden lähteiden mukaan varoituksen ”epäasiallisten valmennustapojen” vuoksi.
Joukkueen sisäpiiristä HS:lle tulleita tietoja kukaan ei missään vaiheessa ole julkisesti vahvistanut – eikä Koskelakaan ota kysyttäessä kantaa väitteisiin nytkään.
– Ei minulla ole sen enempää kommentoitavaa siihen kuin silloinkaan. Ajattelen niin, että keskustelut käydään kasvotusten. Jos on ongelma, niin se selvitetään.
Hän toteaa, että kausi ilman erilaisia vastoinkäymisiä on liki mahdottomuus.
– Kun mietitään vaikka kautta 2020, niin saimme mielestäni yksittäisiä huonoja tuloksia, samalla kun KuPS ei tuntunut menettävän pistettäkään. Seuraavalla kaudella sitten johdimme liigaa jossain vaiheessa kymmenellä pisteellä, hävisimme kolme peliä putkeen ja johto suli, hän kuvailee.
Aiemmin mainittu mestaruuskausi 2022 oli vielä oma lukunsa.
– Tulokset olivat silloin keväällä ailahtelevaisempia. Sitten tuli se yksi kesäkuinen maanantai, jolloin yhdellä cup-pelimatkalla tuli yksi rikostuomio ilmi ja illan pelissä kahdelta pelaajalta meni ristiside. Menetimme kolme avainpelaajaa yhtenä päivänä. Samaan aikaan meillä oli silloin pieniä ongelmia joukkueen ryhmädynamiikassa, Koskela kertaa ja huokaisee.
Tottuuko HJK:n päävalmentajana kritiikkiin?
Niin medialta kuin HJK:n kannattajiltakin on riittänyt kritiikkiä Koskelalle. Jo monet pelilliset valinnatkin ovat vaikuttaneet palautteeseen.
– Tässä tehtävässä ei kuitenkaan pysty ikinä miellyttämään kaikkia. Se on mahdoton yhtälö, joka pitää vain hyväksyä. Kun omat päätökset pystyy perustelemaan omien arvojensa ja periaatteidensa kautta, niin niiden kanssa on helpompi elää.
HJK:n päävalmentajan paikka on suomalaisessa jalkapallossa erilainen. Suomen menestyneimmän seuran päävalmentaja on kritiikin keskipisteenä, jos HJK ei etene voitosta voittoon. Varsinkin silloin, jos peli yskii kotimaan kentillä, jossa seuralla on liki ylivertaiset resurssit kilpailijoihin katsoen.
Palaute on kuuluvaa, julkisessa keskustelussa sekä hävittyjen otteluiden jälkeen katsomossa. Tottuuko jatkuvaan kritiikkiin ja ”Koskela ulos” -huutoihin?
– Ajattelen, että se ehdottomasti kuuluu työhön. Se on kuitenkin tavallaan ansaittua, kun olet tuossa roolissa ja odotukset ovat kovat, myös itsellä, Koskela aloittaa.
– Totta kai se välillä turhauttaa. Kaikilla on mielipide, koska tämä on tunnebisnestä. Ihmiset usein puhuvat enemmän mielikuvistaan käsin. Pitäisi ”pelata näin tai pelata noin”, tai ”miksi tuo pelaa, miksei taas tuo pelaa.”
– Kuitenkin siinä roolissa päävalmentajalla on paras informaatio, että joitain asioita ei vain pysty toteuttamaan. Jokainen valmentaja tekee kuitenkin valintansa ja päätöksensä sen pohjalta, minkä uskoo olevan paras vaihtoehto joukkueelle.
Koskela toteaa, ettei Klubin päävalmentajan pesti varmastikaan sovi aivan kaikille ihmistyypeille.
– Koen asian myös niin, että haluan mennä sinne suuntaan jalkapallomaailmaa urallani, missä kritiikki on vielä kovempaa.
Kaksi asiaa sakkasi kesällä
Koskelan tarkoituksena oli saattaa aika HJK:n kanssa päätökseen vuoden lopussa, sopimuksen umpeutuessa. Matka jäi kesken 2023 heinäkuussa. Mitä mieltä hän on, olisiko kurssi kääntynyt?
– Ei minulla jäänyt potkuista traumoja. Ne osuvat joskus useamman ammattivalmentajan kohdalle, Koskela kertoo.
– Ilman muuta uskon, että olisimme kääntäneet tulokset. Meillä oli siitä vahvat näytöt aiemmilta vuosilta. Täytyy myös muistaa, että olin HJK:ssa yli kymmenen vuoden pätkän. Tunnen seuran ja ihmiset läpikotaisin.
Koskela korostaa, että hänelle jäi päävalmentajavuosista mieleen HJK:n poikkeuksellinen menestys joukkuetasolla, sekä monien pelaajien eteneminen urallaan ja nousu maajoukkueeseen. Hänen mieleensä nousee kaksi asiaa, jotka hänen ja hänen valmennusryhmänsä olisi jälkikäteen katsottuna pitänyt tehdä paremmin.
– Yksi asia oli selvästi se, että meidän olisi pitänyt valmistaa joukkuetta paremmin niihin hetkiin, kun kaikki ei menekään hyvin. Vaikka puhuimme asiasta, emme varmaan tarpeeksi konkreettisesti. Meillä oli monia nuoria ja nuorehkoja pelaajia, jotka olivat ensi kertaa HJK:ssa, jossa ulkoinen paine on todella erilainen kun muualla. HJK:ssa kriisi on yhden tappion päässä, hän aloittaa.
– Toinen seikka oli pelillinen. Meillä oli yksi asia, jota lähdimme tähän vuoteen parantamaan ja panostamaan. Halusimme olla tehokkaampia ja laadukkaampia hyökkäämisessä, kun meillä on siihen iso tila. Tiesimme myös, että vastustajat alkavat kauden kuluessa keskittymään matalalla puolustamiseen ja meidän vahvuuksiemme pois ottamiseen.
Koskela arvioi, että kesäkuusta alkaen hänen joukkueensa ei pystynyt käyttämään harvoja ison tilan mahdollisuuksiaan peleissä. Tämän päälle HJK päästi maaleja, jotka veivät sen takaa-ajoon.
– Jälkikäteen on helppo sanoa, että meidän olisi pitänyt harjoitella myös enemmän matalaa blokkia vastaan pelaamista. Futis on kuitenkin niin kompleksinen peli, että kaikesta tästä huolimatta olisimme silti voineet olla tehottomia. Aina on mukana myös sattumaa, joka sekin kuitenkin pidemmällä aikavälillä tasoittuu.
Hullu bisnes voi muuttaa asioita nopeasti
Koskelan kanssa keskustellessa huomaa nopeasti, että hänellä on vahva halu reflektoida suorituksiaan, onnistumisiaan ja epäonnistumisiaan. Hän antaa seikkaperäisen vastauksen, kun häneltä kysyy enemmän HJK:n päävalmentajana oppimastaan.
– On kaksi asiaa, joissa kasvoin. Ensimmäinen on kyky keskittyä niihin asioihin, joihin voi itse vaikuttaa. Organisaatio ympärillä voi heikentyä, arjen toimintaedellytykset joukkueella voivat heikentyä, mutta niihin on vaikea vaikuttaa, Koskela sanoo.
– Toinen on asioiden priorisointi. Kun pelataan kahdesti viikossa, täytyy tietää, mikä on pelaajille hyödyllistä informaatiota tai harjoittelua, kun tavoite ja odotusarvo on kuitenkin koko ajan kehittyä ja voittaa.
Yhdessä asiassa Koskela näkee myös rajallisuutensa valmentajana.
– Palautteenannossa ei voi ikinä olla tarpeeksi hyvä erilaisille persoonille. Pelaajien kehittäminen on ollut aina lähellä sydäntäni. Lasken sen omiin vahvuuksiini läpi uran.
Eräs mantra muotoutuu myös Koskelan mukaan hänen vahvuudekseen.
– Joku sanoi aikanaan, että ”et ole ikinä niin hyvä kuin joku toinen sanoo, etkä ikinä niin huono, mitä joku toinen sanoo”. Totuus on jossain puolessa välissä. Ei usko kehuja, eikä haukkuja, osaa antaa asian olla, hän kertoo hymyillen.
Nyt Koskela kokee, että on aika katsoa Suomen rajojen ulkopuolelle. Aikarajaa uudelle siirrolle hän ei ole asettanut.
– Tämä on kuitenkin hullu bisnes. Skandinaviassa ensi kauden suunnittelu käynnistyy täysillä näillä hetkillä ja Euroopassa kausi on syyskuun maajoukkueikkunan jälkeisillä viikoilla kunnolla käynnissä. Yksi tulos jossain päin Eurooppaa viikonloppuna voi avata työpaikan. Minulla ei ole kiire, mutta asiat ja mahdollisuudet aukeavat jalkapallossa todella nopeasti, Koskela kuvailee.