Hän ei ole turvassa

Kellon viisari keinahtaa seuraavaan minuuttiin. 15-vuotias Joonas kirjoittaa vielä kuumeisesti muistiinpanojaan paperille, vaikka kello lyö pian kolme.

Tuttu koulunkäyntiavustaja astuu ovesta sisään. On aika pitää kouluesitelmä.

Nyt ei olla kuitenkaan koulussa vaan kirjastossa. Joonas ei voi mennä kouluun. Siellä odottavat kiusaajat, eikä koulu pysty varmistamaan Joonaksen turvallisuutta.

Joonasta on kiusattu koulussa ja vapaa-ajalla ainakin kolmen vuoden ajan. Hän ei esiinny jutussa oikealla nimellään oman turvallisuutensa vuoksi.

Tilanne on kehittynyt niin vakavaksi, että kiusaajat tulevat jopa perheen pihalle ja kotiovelle, vahingoittavat perheen omaisuutta ja käyttäytyvät uhkaavasti myös vanhempia ja jopa naapureita kohtaan. Poliisikin on voimaton tilanteen edessä.

Kiusaajat valitsivat Joonaksen uhrikseen yli kolme vuotta sitten. Alussa oli toistuvaa nimittelyä, matkimista, uhkailua ja tönimistä. Jostakin syystä koulussa käydyt kasvatuskeskustelut eivät tehonneet kiusaajiin.

Korona-aikana kiusaajat poistivat Joonaksen verkko-oppitunneilta, koska opettajat eivät aluksi osanneet poistaa oppilaiden oikeuksia hallita osallistujalistaa.

Yläasteen kuluessa kiusaaminen jatkui. Tuli pilasoittoja, kun Joonaksen puhelinnumero lähti leviämään. Joku penkoi reppua. Kiusaaja veti Joonasta hiuksista. Joonaksesta tehtiin pilapiirros.

Sitten kiusaaminen sai taas uusia kierroksia.

Kiusaajat saivat tietää, missä Joonas asuu.

Joonaksen perheen asuinalue Helsingissä on tunnettu hyvätuloisten omakotitaloalueena. Tulotaso on korkea, työttömyys matalaa, asuntojen neliöluvut suuria ja väki Helsingin koulutetuinta.

Alue vaikuttaa vierailijan silmissä rauhalliselta ja idylliseltä, mutta silti monessa postilaatikossa tai aidassa on kiinni tarra tai kyltti, joka kertoo valvontakameroista. Niin myös Joonaksen perheellä.

Perhe asensi yli vuosi sitten valvontakameroita kuvaamaan pihaansa.

Sitä ennen perheen kotitalon kuistin pylvääseen oli heitetty kananmunia, jotka jäätyivät rapattuun pintaan kiinni. Sen jälkeen perheen postilaatikossa räjäytettiin ilotulitteita niin, että siellä ollut posti syttyi palamaan.

Ylen MOT-toimitus on nähnyt useita kameroille tallentuneita tapahtumia. Näytämme yhden niistä sumennettuna, jotta alaikäisiä ei voi tunnistaa videolta.

Noin viikkoa myöhemmin neljä nuorta astelee jälleen talon luo. Yksi nuorista on jo valmiiksi peittänyt kasvonsa. Hän astuu pihalle, mutta liikkeestä syttyvä valo pysäyttää hänet ja saa perääntymään.

Jälleen kuluu noin viikko. Neljä nuorta pysähtyy talon eteen illan pimeydessä. Yksi heistä ehdottaa Joonaksen kodin oveen koputtamista. Nuoret menevät katsomaan postilaatikoista, mikä pihapiirin taloista olisi oikea.

Kiusaajien joukko on levinnyt niin suureksi, ettei edes Joonas tiedä heitä kaikkia nimeltä.

Joonaksen koulun rehtori kirjoittaa perheelle antamassaan selvityksessä tapauksen olevan poikkeuksellinen siksi, että kiusaamiseen syyllistyneiden oppilaiden määrä on iso, he jakautuvat eri luokille ja ovat eri ikäisiä.

Kiusaajien motiivia on mahdotonta tietää varmasti. Koulun toimittamassa selvityksessä ei ole sanaakaan asiasta.

Joukon laajuus tekee tilanteesta liki mahdottoman selvittää, etenkin koulun ulkopuolella.

Joonas kävelee kirjastolta kotiin niin ripeää vauhtia, että perässä on vaikea pysyä. Kesken matkan joku huutaa hänen nimeään takavasemmalla.

Joonaksen olemus muuttuu. Hän jäykistyy ja toteaa tiukasti menosuuntaan tuijottaessaan, että se on varmaan kiusaaja.

Läheiseltä pihalta ilmestyykin Joonaksen pikkuveli, joka tulee tervehtimään. Väärä hälytys.

Perheen tapausta varten on otettu käyttöön niin sanotusti ”raskas sarja”. Mukana on ollut koulu rehtoreineen ja opettajineen, valtava määrä nuoria ja vanhempia, lastensuojelu, poliisi ja Aseman lapset ry, joka auttaa kouluja vakavien tapausten ratkaisemisessa.

Koululla on lain mukaan velvollisuus turvata oppimisympäristö oppilailleen. Yksi lakiin kirjattu virke asettaa koululle paljon velvollisuuksia. Koulun on turvattava muun muassa hyvä sisäilma, oppimisen tuki, hyvä ryhmähenki – ja se, että ketään ei kiusata.

Joonaksen koulu on tehnyt useita toimia kiusaamisen lopettamiseksi.

Joonaksen ollessa seitsemännellä luokalla koulu järjesteli luokkajakoa uudelleen, jotta häirintä loppuisi.

Kahdeksannella luokalla Joonasta varten perustettiin Whatsapp-ryhmä, jossa oli mukana koulun aikuisia ja Aseman lapset ry:n työntekijä. Siellä Joonas sai kertoa häirinnästä heti sen tapahtuessa, jotta asiaan voitaisiin puuttua mahdollisimman nopeasti. Rehtorin mukaan häirintäilmoituksia tuli useita, ja niihin puututtiin.

Joonakselle järjestettiin myös rauhallinen paikka välituntien viettämistä varten, jotta hänen ei tarvitsisi kohdata kiusaajiaan. Jopa poliisi tuli koululle tekemään laillisuuskasvatusta.

Rehtorin mukaan tapauksessa on käytetty koulun kurinpitotoimia laajalla skaalalla. Tapauksessa on päädytty jopa määräaikaiseen erottamiseen, mikä on Suomessa hyvin harvinaista.

Silti kiusaaminen jatkui.

Joonaksen äiti Riina Law kertoo olevansa uupunut. Takana on jo liian monta vuotta koulun kanssa neuvottelemista, lukuisten vanhempien kanssa tasapainottelua, monia kiusaamistapauksia, rikosilmoitusten tekemistä ja lasten puhelinten GPS-signaalin seuraamista.

Myös Joonaksen pikkuveli on joutunut samojen kiusaajien kohteeksi. Vuosien varrella uhkaukset ja teot ovat muuttuneet koko ajan vakavammiksi ja järjestelmällisemmiksi. Tapahtumien vaikutus koko perheeseen on suuri.

– On jatkuvaa pelkoa, paniikkikohtauksia, tajunnanmenetyksiä, oksentamista, fyysisiä kiputiloja, ihan kaikki stressin oireet. Koulun suhteen on keskittymiskyvyn menetystä ja vaikeuksia suoriutua opinnoista, Law luettelee.

Kiusaajat ovat saaneet yliotteen Joonaksen mielestä. Kodin ulkopuolella hän joutuu olemaan jatkuvasti hälytystilassa ja katsomaan kahdesti olkansa taakse.

Kerran Joonas oli pikkuveljensä kanssa läheisen koulun pihalla. Sinne tuli kiusaajia, jotka lopulta jahtasivat Joonaksen pikkuveljeä perheen kotikadulle asti, kun pikkuveli yritti poistua paikalta.

– Minun piti juosta heidän peräänsä ja varmistaa, ettei pikkuveljelleni tehtäisi mitään. Se oli stressaavin kiusaajien aiheuttama tilanne.

Kaksi naapuria todisti tapahtumia pihapiirin lähettyvillä. Näytti siltä, ettei kovaääninen joukko nuoria antanut Lawn perheen lasten mennä kotiin.

Joonaksen koulu totesi talvella 2023, ettei se pysty turvaamaan Joonaksen koulumatkoja ja -päiviä. Tämän vuoden helmikuusta lähtien Joonas ei enää mennyt kouluun. Perhe päätti, että turvallisinta olisi käydä peruskoulu loppuun kotona.

Joonaksen mielestä kotiin jääminen oli kuitenkin ainoa mahdollinen ratkaisu jäljelle jääneistä mahdollisuuksista. Ainoat paikat, joissa kiusaaminen ei tuntunut miltään, olivat muutamien Joonaksen suosikkiaineiden luokat.

– Silti suurimmaksi osaksi siellä oli hyvin hankalaa. Hyvin vahva negatiivisuus tuntui kaikkialla, Joonas kertoo.

Riina Law kertoo, että heidän kotonaan on käynyt kymmenien nuorten ja vanhempien virta pyytämässä tekoja anteeksi. Osa vanhemmista on ottanut lapsensa teot tosissaan.

– Kun kiusanneilta on kysytty, miksi he kiusaavat, he ovat vastanneet pelkäävänsä. Jos ei itse kiusaa, joutuu uhriksi, Law kertoo.

On myös vanhempia, joiden kanssa yhteistyö ei ole toiminut. Eräs vanhemmista kertoi uskovansa lapsensa versiota tapahtumassa, jossa nuorisojoukko oli tullut Joonaksen perheen ovelle ”selvittelemään asioita”. Tapauksesta viestittely päättyi huonoissa merkeissä.

Yksi vanhemmista kertoi viestitse Lawlle, etteivät perheen postilaatikolla käyneet nuoret tehneet hänen mielestään mitään kiellettyä.

Riina Law kertoo välttelevänsä kiusaajille suoraan puhumista, koska kasvattaminen kuuluu kiusaavien nuorten vanhemmille. Joskus tilanteita ei ole voinut välttää.

– Kerran lapseni soitti kiusaamisesta ja pyysi, että tulisin sanomaan kiusaajille, että tämän on loputtava. Menin paikalle ja yritin puhuttaa heitä. He lähtivät pyörillä karkuun ja huusivat että tapa ittes, vitun huora.

Huorittelu on jatkunut. Muun muassa valvontakameravideolle on tallentunut nuorten huutelua perheen talon lähellä.

Riina Law on tehnyt useita rikosilmoituksia kiusaajien teoista, mutta ilmoituksista ei ole ollut apua.

– Pasilasta soitettiin, että kun näitä tapahtumia on niin paljon, niitä pitää alkaa sulkemaan. Kaikkein helpoimmalla päästään, jos ilmoitan, että perun niistä rangaistusvaatimukset, kun rangaista ei pysty. Joko sen takia, että nuoria ei ole tunnistettu tai sitten sen takia, että he ovat alle 15-vuotiaita, Law kertoo.

Alle 15-vuotiaat eivät ole vielä rikosoikeudellisessa vastuussa. Se tarkoittaa sitä, että poliisi suorittaa rikosepäilystä esitutkinnan äärimmäisen harvoin. Jos rikosilmoituksesta herää huoli nuoren voinnista, poliisi voi ohjata tapauksen sosiaaliviranomaisille.

Poliisilla on nuorten rikoksia ennaltaehkäisevä Ankkuri-tiimi, joka voi olla apuna kiusaamistapausten selvittämisessä. Toiminta on kuitenkin vapaaehtoista. Jos toimintaan ei halua osallistua, poliisikin on voimaton.

Jos kiusaavaa nuorta ei ole saatu lopettamaan toimintaansa, 15-vuotiaana voikin tulla yllätyksenä, että oma toiminta on rangaistavaa.

Esimerkiksi Keski-Suomen käräjäoikeus tuomitsi vuonna 2021 tekojen aikaan 15- ja 16-vuotiaat nuoret maksamaan sakkoja kunnianloukkauksesta. Nuoret olivat tehneet uhrinsa läheisyydessä toistuvasti yökkäysääniä, sanoneet ”hyi helvetti” ja käyttäneet muita halventavia ilmaisuja. Hovioikeus vahvisti tuomion.

Toukokuussa 2023 joukko nuoria kulkee talon ohi keskellä päivää. Eräs heistä huutaa Joonakselle terveiset, jotka tallentuvat videonauhalle.

– Joonas me venataa, et sä tuut päättäreiks kouluu! eräs nuori huutaa kohti taloa.

Video saa Joonaksen äidin oksentamaan ahdistuksesta.

Käy ilmi, että osallistuakseen koulun kevätjuhlaan Joonaksen olisi tultava kevätjuhlan harjoituksiin ja oltava tekemisissä kiusaajiensa kanssa.

Joonas päättää hakea koululta todistuksen ilman yhteistä juhlaa.

Tässä jutussa näkyvät vain kiusaavien nuorten teot ja niiden vaikutus Joonakseen ja hänen perheeseensä – ei se, miten kiusaavat nuoret itse näkevät tilanteen, millaisessa elämäntilanteessa he elävät ja tarvitsevatko he itse apua jollakin elämän osa-alueella.

Koulu on kuitenkin voimaton tilanteen ratkaisemisessa, samoin poliisi. Vielä on lastensuojelu.

Helsingin kaupungin lastensuojelun sosiaalityön päällikön Riitta Vartion mukaan kiusaavien lasten kohdalla lastensuojelulla on useita keinoja auttaa tilanteessa. Lastensuojelu voi tarjota vanhemmille tukea kasvatukseen avohuollossa tai jopa ympärivuorokautisessa kuntoutuksessa.

Mutta entä jos lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti ja aiheuttaa pelkoa ympäristössään, eikä vanhemmista ole apua tilanteen ratkaisemisessa? Silloin lapsi voidaan sijoittaa lastensuojelulaitokseen tarkempaa arviointia varten, mutta huostoonottoa tai sijoitusta kodin ulkopuolelle pyritään välttämään viimeiseen asti.

Law kertoo tehneensä lastensuojeluilmoituksia myös kiusaajista, mutta tieto niiden tuloksellisuudesta on luonnollisesti mysteeri. Silti on selvää, että mitkään tehdyt toimet eivät ole riittäneet ratkaisemaan tilannetta.

Riina Law kokee tehneensä kaikkensa lastensa turvallisuuden eteen. Hän teki viime talvena jopa lastensuojeluilmoitukset omista lapsistaan saadakseen apua ja tukea. Koulukin teki perheestä huoli-ilmoituksen muutamia viikkoja myöhemmin.

– Koen, että tukea on saatu, mutta oikeutta ei, Riina Law sanoo.

Kesälomalla perhe viettää lomaansa paljon poissa kotoaan. Joonas saa kesäkuussa tietää, että on päässyt opiskelemaan toivomaansa lukioon. Se sijaitsee kaukana kodista.

Tulevaisuus näyttää hyvältä. Kaikesta tapahtuneesta huolimatta Joonas yrittää löytää sisäisen rauhan.

– Olen jotenkin aina uskonut siihen ihmisyyteen, joka on kuitenkin siellä kiusaajien taustalla. Kyllä vihaa on, mutta yritän parantaa sitä suhtautumista. Varsinkin tämän kesän aikana toivon, että en enää vihaa keitäkään heistä.

Katso MOT-dokumentti Kiusaajien luvattu maa Yle Areenasta tästä.