Suomen lähijunat Oy:n toimitusjohtaja Antero Alku haluaa ison muutoksen Suomen rautateille. Hänellä on visio palauttaa takaisin 1970-luvulta lähtien alasajettu lähijunaliikenne.
Alkun mukaan 1960-luvulla Suomen koko rataverkolla oli keskimäärin noin 3,5 kilometrin välein liikennepaikka, joka palveli henkilöliikennettä. Nyt keskimääräinen asemaväli on kymmeniä kilometrejä.
– Aika, jolloin junaliikenne ja rautatieverkko palveli koko maassa henkilöliikennettä voidaan palauttaa, hän uskoo.
Tällä hetkellä suunnitelmat ovat pisimmällä Varsinais-Suomessa. Alku kertoo, että ratavarren kuntien päätökset alkavat olla valmiita. Kiinnostusta lähijunaliikenteen aloittamiseen on kuitenkin myös pohjoisessa.
Limingassa keskustan asemakaavoituksessa uuteen, lähijunaliikennettäkin palvelevaan asemaan on jo valmistauduttu. Kunnanjohtaja Pekka Rajalan mukaan lähijuna voisi pysähtyä Limingassa jopa kolmen vuoden kuluttua.
– Tämä on tulevaisuutta ja on välttämätöntä myös Oulun kaupunkiseudulla hypätä tähän junaan. Ei ole syytä jäädä asemalle.
Lähijunaliikenteen mahdollisuus on myös huomioitu Limingan ja Oulun välisen kaksoisraiteen suunnitelmissa. Uusia matkustajajunalaitureita on suunniteltu Limingan lisäksi Tupokseen ja Oulun Kaakkuriin. Tavoitteena on kuitenkin, että lähijuna kulkisi myös Oulun pohjoispuolella Iihin asti.
”Monopoliasema ei ole enää mahdollinen”
Lähijunaliikenteen uuden tulemisen mahdollisuudet ovat parantuneet, kun rataliikenteen markkinoita on EU:n vaatimuksesta avattu kilpailulle.
– Euroopan Unionin joukkoliikennelain viimeiset siirtymäajat estää yksityinen lähijunapalvelu ostamalla junaliikennepalvelut suoraan valtionyhtiöltä poistuu tulevana jouluna, Alku sanoo.
Toinen merkittävä asia on mahdollisuus ostaa VR:ltä käytöstä poistettuja vanhoja Helsingin seudun lähiliikenteen junia.
– Niiden avulla on kohtuullisen nopea tapa saada junakalustoa käyttöön.
Nykyinen hallitus on aikonut edistää lähijunaliikennettä ja kunnille on tulossa mahdollisuus hankkia sitä itse. Tähän asti se on ollut mahdollista vain pääkaupunkiseudun kunnille.
Alku pitää hallitusohjelman kirjausta merkittävänä ja myönteisenä asiana.
– Monopoliasema ei ole enää Suomessakaan junaliikenteessä mahdollinen, kuten se on ollut tähän asti, hän uskoo.
Lähijuna voisi korvata auton kaupunkien ympäristössä
Liikkuminen lähijunilla tapahtuisi Antero Alkun mukaan aamusta iltaan, jotta ihminen ottaa sen osaksi arkeaan.
– Ihmiset voivat perustaa arkensa siihen, että he voivat kulkea lähijunalla, eikä tarvitsisi ostaa omaa autoa.
Myös Rajala näkee, että lähijuna toisi toteutuessaan paljon uusia mahdollisuuksia. Suunnitelmien mukaan Liminka–Oulu -väli sujuisi 17 minuutissa. Tämä mahdollistaa uudenlaisen palveluiden saatavuuden.
– Puhuttiin sitten kouluista, sotepalveluista, vapaa-aikapalveluista tai kulttuuriasioista. Riippumatta siitä, missä asut, voit hyödyntää ja valita vaikkapa terveyskeskuksen Oulusta ja pääset sinne näppärästi.
Tyypillisimmillään lähijunapalvelu on alueella, jossa on keskuskaupunki jonka ympäristöön noin tunnin päähän, ajetaan autolla. Alku nostaa esimerkiksi Kajaanin, jonka lähellä on raideliikenteen risteysasema Kontiomäki.
– Kontiomäestä menee radat neljään suuntaan. Sieltä voitaisiin ajaa joka suuntaan niin, että se palvelee keskuskaupunkia ja ympärillä olevaa aluetta.
Kuuntele audiolta mitä ajatuksia lähijunaliikenteen aloittaminen herätti Kempeleessä. Marko Siekkinen haastattelee.
Lähijunaliikenne kiinnostaa myös VR:ää
VR:n uuden liikenteen johtaja Juho Hannukainen kertoo, että myös VR on kiinnostunut Oulun alueen lähijunaliikenteestä.
Hannukaisen mukaan Ylivieskan ja Oulun välille on toivottu lisäkapasiteettia. Liminka–Oulu-kaksoisraide mahdollistaa myös tiheästi kulkevan lähijunaliikenteen. VR ei kuitenkaan yksin järjestäisi lähijunaliikennettä, vaan kunnat voisivat ostaa palvelun kilpailuttamalla, kuten Helsingissäkin.
Hänen mukaansa VR voisi toimittaa kalustoa Oulun alueen lähijunaliikenteeseen aikaisintaan vuonna 2028. Kokeilu voisi kuitenkin alkaa jo ennen kaksoisraiteen valmistumista, mutta harvemmilla liikennöintiväleillä.
Junayhteyttä odotetaan myös Iissä. Iin kunnanjohtaja Marjukka Manninen sanoo, että Iissä on aseman läheisyydessä joen varrella olevaa tonttimaata, joka voitaisiin junaliikenteen myötä kokea houkuttelevana.
– Ei sinne tällä hetkellä kukaan kiljuen muuta, kun on junaliikenteen haitat, muttei hyötyjä. Se voisi kääntyä toisin päin, jos juna alkaisi pysähtyä siinä.
Mannisen mukaan ensimmäinen tavoite on on, että Iissä pysähtyisivät kaukojunaliikenteen junat, jotka ovat pysähtyneet kunnassa viimeksi vuonna 2006.
Sitä ennen aseman matkustajalaituri täytyy kuitenkin uusia. Kunnan ja VR:n toiveissa on, että nykyvaatimukset täyttävä laituri saataisiin parin vuoden kuluttua.
– Iin kaukojunaliikenteellä voitaisiin myös testata lähijunaliikenteen potentiaalia, Manninen sanoo.
Myös VR on kiinnostunut ottamaan Iin uudelleen matkustajajunien pysähtymispaikaksi ja se olisi heidän laskelmiensa mukaan myös taloudellisesti järkevää.
Selvittely ei riitä, tarvitaan toimia kunnilta
Oulun seudulla selvitykset lähijunaliikenteen mahdollisuuksista ja tarpeesta ovat olleet käynnissä jo pitkään.
Liminka–Oulu–Ii -väli on ollut mukana liikenne- ja viestintävirasto Traficomin parin vuoden sisällä tekemässä selvityksessä, jossa otettiin huomioon esimerkiksi matkustajapotentiaali, alueellisen junaliikennöinnin kustannukset ja kustannustehokkuus.
Traficomin mukaan alueen lähijunissa voisi olla vuositasolla 167 000 matkustajaa. Selvityksessä on arvioitu, että tukea lähijunaliikenteelle tarvittaisiin vuosittain liki neljä miljoonaa euroa.
Oulun alueen kuntajohtajat ovat kritisoineet Traficomin selvitystä. Heidän mukaansa esimerkiksi matkustajamääriä ei ole laskettu niin suuriksi kuin olisi voitu. Myös Alku pitää selvityksen laskelmia käyttöasteen ja kustannustehokkuuden suhteen alimitoitettuina.
Mutta pelkkä selvittely ei riitä, muistuttaa Alku.
– Jos kunnat haluavat lähijunaliikenteen palveluja, niiden täytyy ryhtyä toimimaan asian eteen.
Limingan kunnanjohtaja Pekka Rajala laskee, että Oulu–Kempele–Liminka -välillä on noin 10 000 kulkijaa, jotka pendelöivät joka aamu ja ilta.
– Luvun päälle pitää laskea opiskelijat, lukiolaiset, yläkoululaiset ja vapaa-ajan liikkujat.
Rajalan mielestä ratkaisuun vaikuttaa lopulta se, mitä Oulun seutu haluaa ja löytyykö valmiutta maksaa palvelusta.
Itse hän on jo hankkinut esimakua lähijunapalvelusta ajamalla rautatieharrastajien ylläpitämällä kiskobussilla, lättähatulla, jollaisia on liikkunut lähijunaliikenteessä takavuosikymmeninä.
– Oli mukava kokemus huitaista suoraan Oulun keskustaan. Vanhalla lättähatulla matka kesti muistaakseni 20 minuuttia.