Yle kysyi verkossa kiusaamiskokemuksista ja siitä, miten kiusaaminen saatiin loppumaan. Valitettavan monella kiusaaminen loppui vasta kun peruskoulukin.
Aihe on niin arka, että moni ei halunnut kommenttejaan julki edes anonyymisti.
Kerromme tässä jutussa kolmen kiusatun tarinan. Asian arkaluontoisuuden vuoksi he esiintyvät jutussa kuvitteellisilla etunimillä. Ylellä on tiedossa vastaajien henkilöllisyys.
Perusopetuslaki vaatii suunnitelman ja seurannan koulukiusaamiseen puuttumiseen.
Koulukiusaamista ja koulujen valvontaa tutkinut Vaasan yliopiston julkisoikeuden professori Niina Mäntylä sanoo, että laista puuttuu kuitenkin kolme tärkeää asiaa: vaatimus määräajasta, jolloin kiusaamiseen on puututtava, vaatimus selkeistä vastuista ja sen valvominen, miten koulut asiassa toimivat.
”Olin kiusaajilleni pelkkä sirkuseläin”
Uudellamaalla asuva 27-vuotias Niko kertoo koulukiusaamisen kestäneen kuusi vuotta ala- ja yläkouluaikana.
– Olin läski nörtti ja aika helppo kohde. Minua haukuttiin ja kustannuksellani pidettiin hauskaa, olin kiusaajilleni pelkkä sirkuseläin.
Rehtori yritti Nikon mukaan puuttua asiaan, mikä osaltaan rauhoitti tilannetta.
– Näin, että hän aidosti välitti ja huomasi, kun valehtelin, että kaikki on kunnossa. Olen silti hänelle kiitollinen, enkä syytä häntä.
Pelotti ajatuskin joutua luokkaan koulukiusaajieni kanssa ”sopimaan” asioista. Luokkaan olisi tullut lisäkseni noin 10 muuta oppilasta.
Niko, 27, Uusimaa
– KiVa-koulu sitten taas oli varsinainen farssi. Näiden sessioiden jälkeen kiusaaminen vaan paheni.
Niko ei halunnut sovittelua, eikä siihen päädytty.
– Pelotti ajatuskin joutua luokkaan koulukiusaajieni kanssa ”sopimaan” asioista. Luokkaan olisi tullut lisäkseni noin 10 muuta oppilasta. Tämä oli järjestäytynyttä ja systemaattista kiusaamista, tilanne olisi varmasti pahentunut entisestään.
Kiusaaminen loppui enimmäkseen uuden, samanhenkisen kaveriporukan löytymisen myötä.
– Onneksi pääsin kaveriporukkaan, jossa oli kaksimetrinen äijä. Hänelle ei soitettu suuta, ja kiusaamiseni loppui siihen. Olen ikuisesti hänelle kiitollinen, kaveriporukkakin on edelleen kasassa.
Vuosia jatkunut kiusaaminen torppasi lapsihaaveet
43-vuotias uusimaalainen Leena kertoo kokeneensa kiusaamista koko peruskoulun ajan. Aiheeksi kelpasi mikä tahansa: harrastus, ulkonäkö, puhetapa, vaatetus.
Leena kertoo jääneensä yläkoulussa täysin yksin, kun parhaat ystävät päättivät, etteivät ole hänen kanssaan enää tekemisissä. Hän epäilee, että he ajattelivat joutuvansa itsekin kiusatuiksi.
– Yksinäisyys oli kammottavaa, koska tunsin olevani ylimääräinen ja väärässä paikassa koko ajan.
Koulun toiminta oli Leenan mukaan passiivista: opettajat eivät puuttuneet, vaikka kuulivat, miten Leenaa nimiteltiin esimerkiksi oppituntien aikana.
– Rehtori vältteli vastuuta, eikä ollut tullut edes tapaamaan huoltajaani, kun tämä kävi koululla puhumassa ongelmasta. 90-luvun tapaan mietittiin, oliko minussa jotain provosoivaa, joka aiheutti kiusaamisen.
Yksinäisyys oli kammottavaa, koska tunsin olevani ylimääräinen ja väärässä paikassa koko ajan.
Leena, 43, Uusimaa
Leena kertoo, että hänelle kehittyi myöhäisessä teini-iässä sosiaalisen tilanteiden pelko ja hän stressasi ihmisten parissa olemista. Ongelma alkoi helpottaa, kun hän pääsi töihin kauppaan.
– Asiakaspalvelutilanteissa on vaikeaa olla mykkä. Huomasin vähitellen, että muutkin tekivät virheitä, eikä ihmisiä oikeastaan kiinnostanut se, miten puhuin tai liikuin.
Hän suree siitä, ettei mikään koulussa tunnu muuttuneen. Omia lapsia Leenalla ei ole.
– Yksi syy tähän on myös se, etten halua enää ikinä olla missään muodossa mukana koulukiusaamisessa, en kiusaajan tai kiusattavan äitinä enkä muutoinkaan.
Kiusaamiseen puuttuminen koulupäivän aikana toi muutoksen
Itäsuomalaista, nyt 32-vuotiasta Villeä kiusattiin neljä vuotta alakoulussa. Ville kertoo, että kiusaaminen piti sisällään nimittelyä, lyömistä ja syrjimistä.
Villen vanhemmat olivat toistuvasti yhteydessä kouluun. He myös tapasivat kiusaajien vanhemmat yhdessä opettajan kanssa.
– Ymmärtääkseni kiusaajieni vanhemmat yksinkertaisesti kiistivät kaiken. Isäni lähti jopa kanssani käymään erään kiusaajani luona ja istuimme pöydän ääreen puhumaan asiasta. Seuraavana päivänä kiusaaja kuitenkin haukkui minua ja perhettäni koulussa.
Aiemmassa koulussa ei tällaisia keskusteluja käyty oppilaiden kesken. Kiusaamisesta kertominen opettajalle oli tuntunut turhalta ja koin, että minua saatettaisiin jopa syyllistää kiusatuksi joutumisesta.
Ville 32, Itä-Suomi
Uudessa koulussa asioihin tuli muutos uusien toimintamallien myötä.
– Erään koulupäivän jälkeen tappelin kiusaajani kanssa. Seuraavana päivänä uuden koulun henkilökunta puuttui asiaan oman opettajan, koulukuraattorin ja rehtorin voimin.
Henkilökunta puuttui siis tilanteeseen vahvasti koulupäivän yhteydessä.
– Aiemmassa koulussa ei tällaisia keskusteluja käyty oppilaiden kesken. Kiusaamisesta kertominen opettajalle oli tuntunut turhalta ja koin, että minua saatettaisiin jopa syyllistää kiusatuksi joutumisesta.
– Sellaiset jäljet ovat jääneet, että jos pahin kiusaaja tulisi tänä päivänä vastaan, pelkäisin. Hänen nykyiset edesottamuksensa, joita olen kuullut uutisista, herättävät minussa pelkoa.
Tutkija haluaa lakimuutoksia kiusaamisen kitkemiseksi
Perusopetuslaki vaatii suunnitelman ja seurannan koulukiusaamiseen puuttumiseen.
Koulukiusaamista ja koulujen valvontaa tutkinut Vaasan yliopiston julkisoikeuden professori Niina Mäntylä sanoo, että laista puuttuu kolme tärkeää lisäystä.
– Ensimmäinen niistä on selkeä määräaika, jonka sisällä kiusaamisen vastaiset toimet on aloitettava. Esimerkiksi Tanskassa on käytössä malli, joka vaatii toimenpiteitä 10 päivän sisällä siitä, kun kiusaamista ilmenee.
Lisää: Kouluväkivaltaan ei aina löydy helppoja ratkaisuja – näillä keinoilla koulu voi puuttua tapauksiin
Toimenpidesuunnitelman olisi Mäntylän mielestä oltava yksilöllinen.
– Lapsuus on lyhyt aika. Toimenpiteisiin tulee ryhtyä heti, että estetään valtavat, vakavat vaikutukset. Pienetkin kiusoittelut ovat jo asia, johon tulee puuttua. Lapsen kokemus kiusatuksi tulemisesta riittää perusteeksi ryhtyä toimiin.
Toinen Mäntylän peräänkuuluttama lakimuutos on vaatimus selkeistä vastuista kiusaamistapauksissa. Vastuuhenkilö tulee määritellä niin koululle kuin viranomaisten väliseen yhteistyöhönin.
– Tapauksiin voi liittyä muitakin viranomaisia, kuten poliisi ja sosiaalitoimi. Kiusaamista tapahtuu usein muuallakin kuin koulussa, eikä koulun henkilökunta ole näitä tapauksia hoitamassa.
Kolmas asia on koulujen toiminnan valvonta.
– Vaikka olisi olemassa toimenpidesuunnitelma, ei siitä ole hyötyä ellei ole tahoa, joka sen käyttöönottoa valvoo. Ja ellei lakia noudateta, tarvitaan selkeä sanktio kuten uhkasakko.
Lähtökohtaisesti peruskoulut ja kunnat opetuksen järjestäjinä valvovat toimintaansa itse. Tätä täydentää laillisuusvalvonta, joka käynnistyy huoltajan tekemästä kantelusta.