HIFK:n edellinen miesten Suomen mestaruus kaudella 2010–2011 nojasi pitkälti yhteen avainhankintaan. Kolmatta kauttaan IFK:ta luotsannut Kari Jalonen sai joukkueen kapteeniksi pitkältä ulkomaanreissulta kotimaan kaukaloihin palanneen Ville Peltosen.
Nyt 12 vuoden takaisen mestarijoukkueen kapteeni Peltonen aloittaa Helsingin IFK:ssa kolmannen päävalmentajakautensa, eikä brändiseuran odotusarvoihin ole merkitty mitään muuta kuin Kanada-maljan haaliminen Nordenskiöldinkadun Helsingin jäähalliin.
Peltosen avauskausi HIFK:n peräsimessä toi joukkueelle kuudennen tilan ja viime vuonna joukkue oli neljäs. Trendin pitäisi jatkua nousevana, sillä urheilujohtaja Tobias Salmelainen on koonnut edellisvuosia materiaaliltaan vahvemman miehistön.
– Olen ihan yhtä innoissani nyt kuin silloin, kun astuin HIFK-valmentajaksi. Monet pelaajat ovat erittäin tuttuja. Meillä on löytynyt yhteys urheilujohdon, valmennuksen, toimistoporukan ja pelaajien kanssa. Kaikki ovat erittäin hyvin sitoutuneita siihen, mitä me voimme tavoittaa, Peltonen huomauttaa.
HIFK:n jo ennestään nimekkääseen joukkueeseen ovat liittyneet hyökkääjistä Jori Lehterä, Leo Komarov, Joonas Rask ja Joni Ikonen, puolustajista Petteri Lindbohm, Tony Sund, Luke Martin, Aron Kiviharju sekä maalivahti Tomi Karhunen ja lokakuun loppuun kestävällä tryout-pestillä Niko Hovinen.
– Runko on tuttu ja toimintatapa kaikkien tiedossa. Itse uskon, että kirkas tavoite on arkeen pelkästään voimaannuttava seikka ja antaa merkitystä joka päivä. Jatkuvuutta on hyvin, ja tähän olemme saaneet mukaan hyviä täsmähankintoja, Peltonen iloitsee.
Peltosella on käsissään monipuolinen ja jokaiselle osa-alueelle huippuosaajia vilisevä pelaajamateriaali, jolta voi odottaa kaiken onnistuessa mestaruutta keväällä. Suurten odotusten kausi tuo mukanaan myös jättimäiset paineet.
– Tavoitteet eivät auta tässä päivässä ja hetkessä. Olemme hypänneet vasta telineistä liikkeelle, niin kuin moni muukin. Tavoite on kristallinkirkas. Haluamme voittaa mestaruuden. Tekeminen tässä kohtaa ja tänä päivänä ratkaisee kaiken. Menestymiseen tarvitaan kasvua, linjaa Peltonen.
Peltonen myöntää, ettei arjessa voi olla huomaamatta HIFK:n ympärillä leijuvia kovia odotuksia alkavaan kauteen.
– Odotuksia on maailmassa ihan tappiin saakka. Se, miten me odotukset käsitellään ja ollaan hetkessä kiinni, on se tärkein juttu. Ne (isot odotukset) kuuluvat tähän urheiluun.
– Ollaan ylpeitä, että jääkiekko, meidän seura ja pelaajat kiinnostavat. Meidän homma on hoitaa toimintaa sillä tasolla, että sillä voi pärjätä. Muistutan kuitenkin, että nyt ollaan lähdössä vasta ponnistamaan lankulta. Onhan tämä makea juttu!
Peltonen tietää, että myös HIFK kohtaa kauden aikana erilaisia haasteita, vastoinkäymisiä ja jopa epätietoisuutta. Asiaan on valmistauduttu hankkimalla lisäkokemusta pukukoppiin olympiavoittajilla ja maailmanmestareilla.
– Meillä on paljon pelaajia, jotka ovat olleet monessa mukana, kokemusta löytyy. Sitten on persoonia, jotka tuovat hyvää henkeä koppiin. Minä tykkään, että joukkueen itsetunto rakentuu sinne koppiin. Minusta joukkueurheilussa kaikkein tärkein johtajuuden taso on suorittajaportaalla, sanoo Peltonen.
HIFK-valmentaja haluaa suojateiltaan päivittäin vastuunottoa ja oikeanlaista rohkeutta. Ammattiylpeyden lisäksi kyse on paljolti itseluottamuksesta, luottamuksesta pelikavereihin ja koko seuran toimintaa kohtaan.
Komarov edellisen kerran SM-liigassa 14 vuotta sitten
Ville Peltonen on tohkeissaan saatuaan Leo Komarovin, 36, HIFK-paitaan.
– ”Leksa” on olympiavoittaja ja hieno, vahva persoona. Hänet olen tuntenut henkilökohtaisesti maajoukkuevuosilta. Leksa on ollut kovissa paikoissa, myös NHL:n ehkä kovimmassa myllyssä pelatessaan Torontossa. Hän tietää paljon myös painetilasta ja pystyy auttamaan paljon meidän pelaajiamme, niin vanhempia kuin nuorimpia kopin sisällä.
Peltonen huomauttaa, että Komarovilla on palava halua ja nälkä jättää jälkensä HIFK:hon.
– Haluan valmentajana haastaa häntä, että löytyy pelattavuutta. Sitä hän on jo näyttänytkin. Komarov on erittäin monikäyttöinen pelaaja ja voi pelata periaatteessa kaikkialla meidän kokoonpanossa – ihan kärkiketjuissa tai alemmissa ketjuissa. Uskon, että hän on meille tärkeä palanen, ja sitten toisaalta ei niin mukava pelaaja vastustajalle.
Komarov sanoo itse olleensa kunnolla mukana vasta viikonpäivät HIFK:n toiminnassa. Hänen ensimmäinen huomionsa on ollut, että töitä paiskitaan ainakin kovasti. Paineita tulee takuuvarmasti HIFK:ssa niskaan.
– Kun tulin tänne, niin tiedostin, että haluamme voittaa (mestaruuden). Sitä on turha peittää, mutta se ei tule sormia napsauttamalla. Ihan sama minne menemme, olemme aina iso päänahka muille. Ainakin minulle se on vain kiva asia. Sanoin jo jätkille, että höpö höpö -kirjoittajia ja -juttuja tulee joka tapauksessa.
Lindbohm: Hyvä draivi ja pöhinä
Komarovin tavoin myös HIFK:n tuore puolustaja Petteri Lindbohm, 29, on olympiavoittaja ja maailmanmestari. Hänet nähtiin SM-liigassa edellisen kerran liki kymmenen vuotta sitten.
– Olen nyt kymmenen vuotta vanhempi, kokemusta on tullut eri sarjoista. Tänä aikana olen pyrkinyt kehittymään pelaajana, jotta pysyn mukana, kun peli on mennyt koko ajan kiekollisempaan ja nopeampaan suuntaan, sanoo Lindbohm.
Lindbohm liittyi HIFK:hon sarjan kynnyksellä sen jälkeen, kun paljastui, ettei puolustaja Sami Lepistö voinut enää jatkaa jääkiekkouraansa ja pelata IFK:n takalinjoilla.
– Hyvä on draivi ja pöhinä. Kopissa on sellaisia pelaajia, jotka ovat reissanneet ja nähneet maailmaa. Tarinoista se (menestys) ei ainakaan jää kiinni, suu käy koko ajan purukoilla. Tämä on hyvä asia ja tuo rentoutta mukaan. Nuoremmat äijät tulevat siihen mukaan ja pitävät komentoa, ettei homma mene ihan laukalle, Lindbohm virnistää.
NHL:ssä kolme kautta pelannut ja viime kaudella Frölundaa edustanut Lindbohm uskoo HIFK:n vahvuuden olevan siinä, että pukukopissa on useita pelaajia, jotka tiukan paikan tullen saavat itsestään parhaan irti.
– Henkilökohtaisesti haluan tuoda puolustamisen kautta johtajuutta, rentoutta pukukoppiin ja jonkun vitsinkin heittämään, ettei homma mene liian totiseksi. Tavallaan haluan auttaa siinä, että muutkin pelaajat saavat pelata sitä parasta, omaa peliään. Tätä kautta myös minä itse pystyn pelaamaan paremmin, sanoo Lindbohm.
Puolustaja lataa suoraan, että jos HIFK:ssa on lähtökohtaisesti yksikin pelaaja, joka ei pelaa mestaruudesta, niin sitten hän on väärässä paikassa.
– Jokainen pelaaja tiedostaa sen. Siitä on kuitenkin turha ottaa paineita, se on tavoite tuolla jossain. Oleellista on keskittyä läsnäolemiseen ja tähän hetkeen sekä siihen, että kehitymme niin yksilöinä kuin joukkueena. Matka on tietysti pitkä, mutta loppupeleissä se menee yllättävän nopeasti, Lindbohm puhuu syvällä rintaäänellä.