Pakkanen narskuu, karuselli piipittää. Haitari soi ja posetiivari yskii. Kahvilassa soittaa helsinkiläinen jazz-trio ja kahvilan kosmopoliittisesta seurueesta kuuluu kummallisia kurahduksia.
Tältä kuulosti Rovaniemen markkinoilla vajaat sata vuotta sitten toimittaja Yrjö Rauanheimon korvaan.
Rovaniemen legendaarisia markkinoita ja niiden äänimaisemaa on tutkinut Lapin yliopistosta kulttuurihistorian oppiaineesta väittelevä Marko Niemelä. Markkinatunnelma oli huipussaan 1880-luvulta vuoteen 1930 saakka, jolloin markkinat siirtyivät pois Maantiekadulta (nykyinen Valtakatu).
Niemelä on tutkinut merkityksiä, joita esimerkiksi lehtikirjoituksissa annettiin markkinoiden äänille. Itse ääniä tuolta ajalta ei juurikaan ole säilynyt.
Meluinen tapahtuma veti ihmisiä Rovaniemelle eri puolilta Suomea ja ulkomailta. Markkinat merkitsivät paikkakunnalle rahaa ja ne vaikuttivat myös hintoihin.
– Rovaniemellä kuuluu alituiseen pidettävän markkinoita, jolloin kaikki eläminen ja tavara kohoaa huippuhintoihin, sellaisiin, joita ei muualla Suomessa tunneta, kirjoitti Ernst Lampén vuoden 1921 juhannusmarkkinoiden aikaan.
Rillumarei, vai oliko?
Monille Rovaniemen markkinoista tulee ensimmäisenä mieleen Reino Helismaan käsikirjoittama elokuva ja sanoittama kappale.
Elokuva ja sen tunnuslaulu saavuttivat aikanaan suuren suosion, ja ne aloittivat Suomessa rillumareiksi kutsutun viihdekulttuurin. Rillumarei ei silti kerro kaikkea Rovaniemen perinteisestä markkinakulttuurista. Marko Niemelän mukaan rillumarei oli oman aikansa heijastumaa.
– Ei silloin 1920-luvulla puhuttu mistään rillumarei-kulttuurista, Niemelä kertoo.
Rovaniemen markkinoille vein mä Lapin kultaa, sitähän on mulla niin kuin etelässä multaa! Ruma-relluma-rilluma-rei, mulla on sitä toisilla ei!
Rovaniemeläisen kotiseutuaktiivin Kalle Ylipullin mielestä rillumarei-kulttuuri ja todellinen Rovaniemen markkinoiden kulttuuri erosivat toisistaan rajusti. Hän kommentoi eroavaisuuksia vuonna 1961 kymmenen vuotta elokuvan ilmestymisen jälkeen.
– Silloin varmasti tulthin markkinoille oikian asian takia, eikä vain huvittelemhan, Ylipulli kommentoi 1900-luvun alun markkinameininkiä.
Hänen mielestään laulut Rovaniemen markkinoista perustuivat myöhemmän ajan markkinoihin, ja nekin olivat liioittelua, jopa valheellisia.
Melu häiritsi, mutta ei kaikkia
Rovaniemen markkinoita paheksuttiin aikanaan metelin vuoksi. Kaupunkien tuottamaa ääntä alettiin 1920-luvulla pitää häiritsevänä meluna, mutta vastakkaisiakin näkemyksiä esitettiin. Esimerkiksi kirjailijaryhmittymä Tulenkantajat suhtautui meluun edistyksen, voiman ja tehokkuuden symbolina.
Markkinoita paheksuttiin myös juopottelun ja tuhlailun vuoksi. Tuhlaamisena nähtiin esimerkiksi markkinoille tullut huvipuisto.
“Riettaan myllyn” uskottiin huijaavan pieniä poikia
Vuonna 1903 sanomalehti Perä-Pohjolaisessa kirjoitettiin karusellista. Se liitettiin rahan tuhlaamiseen, jopa huijaamiseen. Uhreina nähtiin pienet pojat.
– Moni pieni poikanen pani ainoan viispennisen nähdessään tuon komean puuratsun satuloituna ja kiipesi sen selkään, lehdessä kirjoitettiin.
Toimittaja Yrjö Rauanheimon mukaan kaikkein suurinta ääntä markkinoilla pitivät juuri karusellin kyydissä olevat lapset. Karuselleja kutsuttiin 1900-luvun taitteen lehdistössä monin erilaisin nimin. Karusellia kutsuttiin hoijakaksi sekä riettaan tai riettahan myllyksi.
Karusellia puitiin myös kuntapolitiikassa
Karuselli koettiin jopa niin vahingolliseksi, että vuonna 1903 sitä käsiteltiin kuntakokouksessa, joka päätti äänestyksen jälkeen kieltää karusellit markkinoiden ajaksi kokonaan.
Oulun läänin kuvernööri Otto Savander ei kuitenkaan hyväksynyt päätöstä, joten karuselli alkoi pyöriä jo heti seuraavilla markkinoilla.
Marko Niemelän väitöskirja Huumaava äänten Pauhu. Rovaniemen markkinoiden äänimaisena 1881–1930 tarkastetaan Lapin yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa lauantaina 9. syyskuuta klo 12.