Tamperelaisessa Hatanpään koulussa tapahtunutta epäiltyä pahoinpitelyä käsiteltiin torstaina Pirkanmaan käräjäoikeudessa. Kyse oli maaliskuussa tapahtuneesta väkivallanteosta, josta levisi videoita sosiaaliseen mediaan. Uhri oli 14-vuotias poika.
Oikeudessa nähdyllä videolla uhria pyydetään polvistumaan, hänet kaadetaan maahan ja häntä hakataan kiinni pitäen.
Kyseessä on yksi monista tapauksista, joissa nuorten tekemät väkivallanteot ovat levinneet kulovalkean tavoin sosiaalisessa mediassa.
Tampereen kaupungin vt. nuorisopalvelupäällikkö Tiina-Liisa Vehkalahti kuvailee Hatanpään tapausta todella valitettavaksi. Vehkalahden mukaan nuoriso ei silti ole aiempaa raaempaa kiusaamistilanteissa.
– Se näyttää siltä, koska näistä asioista puhutaan ääneen, mikä on oikein. Asioille pitää saada nimi ja prosessi, joka päättyy johonkin, Vehkalahti sanoo.
Tieto liikkuu eri tavalla
1980-luvulla yläkoulun käynyt Tiina-Liisa Vehkalahti muistaa omasta nuoruudestaan vastaavia kiusaamistilanteita. Hänen mukaansa tilanteet käsiteltiin tuolloin nuorten kesken.
Niistä ei tiennyt opettaja, rehtori tai varsinkaan viranomaiset. Kaikilla koulun nuorilla oli kuitenkin selvä käsitys kaikista käänteistä.
– Jokainen tiesi seuraavana aamuna, kuka on ollut milläkin puolella ja mitä kukakin on huudellut. Ilmiö on vain erilainen: nykyään tieto menee somen kautta. Ennen se meni soittamalla ja näkemällä kaveria.
Sosiaalisen mediaan jaettu kuva- tai videomateriaali saavuttaa kuitenkin laajemman yleisön kuin vain koulun oppilaat.
– Se ei ole enää paikallista. Siitä voi tulla alueellinen ja Hatanpään tapauksessa myös ihan valtakunnallinen: se leviää koko Suomen alueelle.
Vehkalahden mukaan kännykällä kuvaamisen ja sisällön jakamisen mahdolliset seuraamukset eivät käy julkaisuhetkellä nuoren mielessä.
– Nuori elää hetkessä. Kun video ja kuva lähtee, et saa sitä enää takaisin. Katumus voi tulla jo 30 minuutin päästä, että: ”hitto mitä menin tekemään”. Silloin asialle ei voi tehdä enää mitään.
”Tällaiset tilanteet eivät tapahdu yhtäkkiä sattumalta”
Nuorten parissa useamman vuosikymmenen työskennellyt Tiina-Liisa Vehkalahti painottaa ennaltaehkäisemisen merkitystä Hatanpään koulun pahoinpitelyä vastaavien tilanteiden estämisessä.
– Uskon, että tällaiset tilanteet eivät tapahdu yhtäkkiä sattumalta. Niissä on jotain häivähdyksiä, voidaan nähdä ennusmerkkejä, että jotain tulee tapahtumaan.
Joskus ennusmerkit jäävät huomaamatta. Joskus ne huomataan, mutta apua ei osata antaa.
– Kun tapahtuu tällaisia asioita, niin monesti järjestelmä ja aikuiset ovat epäonnistuneet. Jos ammattilaiset ja aikuiset osaisivat tehdä työnsä tai tehdä kotiolot paremmaksi, se olisi ennaltaehkäisevä keino.