Kuokkalan silta on Jyväskylän ikoninen maamerkki, rakastettu kauniin valaistuksensa takia ja inhottu tuulisuutensa takia, joka varsinkin yön pikkutunneilla voi tuntua raskaalta kulkijalle.
Silta on myös mahdollistanut sellaisen lähiön malliesimerkin synnyn, josta nyt koko maassa unelmoidaan niin sanotun ”Ruotsin tien” välttämiseksi.
Kun Kuokkalan siltaa ryhdyttiin rakentamaan, moni ihmetteli.
Kaupungilla puhuttiin, että eihän siellä vastarannalla ole oikein mitään. Kuokkala oli vielä lähinnä muutaman vanhan rakennuksen ja hiekkateiden halkomaa metsikköä.
Mutta kaupungilla oli tarkka visio siitä, että vastarannalle tulee jotain uutta ja ihmeellistä.
Siltaa puuhattiin pitkään ja hartaudella. Paikka päätettiin 1977. Esisuunnitelma valmistui syksyllä 1979, kymmenen vuotta ennen avajaisia. Kustannusarvioissa uskottiin monumentin maksavan kalleimmillaan reilu 22 miljoonaa markkaa, toukokuussa 1987 kokonaisarvio oli jo kolminkertainen.
Lopulta silta avattiin 1990. Ennen avajaisia paikalle ehti Hero-elokuvan kuvausryhmä, jonka värväämät palokuntalaiset esittivät presidentin henkivartijoita terroristien hyökkäyksessä. Kuvauksissa käytetty rättisitikka nakattiin seremoniallisesti sillalta alas Jyväsjärveen.
Monen silmissä turhasta sillasta tuli valmistumisensa jälkeen kuin varkain kaupungin symboli. Sillasta on tehty korvakoruja, villasukkia, postikortteja ja sen sinisestä valaistuksesta otetaan jatkuvasti kuvia.
Siltaan liittyy myyttejä, kuten erityisesti viestisovellus Jodelissa kiertävä sitkeä huhu Kuokkalan sillan viuhahtajasta, joka viime vuosikymmenellä juoksi sillan yli alasti.
Olennaisin osa siltaa on sen varsinainen käyttötarkoitus, olla portti Kuokkalaan. Silta muodostaa alueelle lähiöitä tutkineen Jyväskylän yliopiston yliopistonopettaja Kaisu Kumpulaisen silmissä symbolin, melkeinpä Kuokkalan lähiön paikan hengen.
Jos Kuokkala nyt edes lähiö on.
Mikä lähiö?
– Lähiöhän ei ole mikään virallinen termi, nämä ovat asuinalueita, Kumpulainen sanoo.
Yleensä suomalaisessa keskustelussa lähiöllä viitataan kerrostalovoittoiseen asuinalueeseen, sellaisiin, joita rakennettiin nopeaan tahtiin 70- ja 80-luvuilla maaseudulta kaupunkiin muuttaville.
Niistä on alusta asti puhuttu ulkopuolelta paheksuen, Kumpulaisen mukaan media on rummuttanut ”lähiöiden ongelmista” kovaan ääneen jo 70-luvulta asti. Sen vuoksi lähiöillä on usein niin huono maine, että Kumpulainen tutkijatovereineen on jättänyt tietoisesti termiä käyttämättä joissain tutkimuksissaan, koska se vie ihmisten ajatukset heti tietynlaisiin paikkoihin.
Ja aina kun lähiö-sanaa käytetään, se uusintaa ajatuksen lähiöiden ongelmista.
Lähiöiden maine tuo toki Kumpulaisesta monelle asuinalueelle katu-uskottavuutta ja alakulttuuria, joka saattaa ammentaa maineesta.
Ylen kyselyissä ja haastatteluissa toistuu usein se, että ulkopuolisten silmin Kuokkalaa saatetaan pitää jopa ”vaarallisena”, mutta paikallisten silmin asuinalue on paljon mainettaan parempi, rakaskin.
Nuori Kuokkala
Alueella asuu monenlaista väkeä. Koulussa puhutaan 17 eri äidinkieltä, alue on täynnä opiskelija-asuntoja ja toisaalta yhä harmaampaa väkeä. Suurin kasvu väestössä onkin tullut viimeisen kymmenen vuoden aikana yksin asuvista nuorista sekä eläkeläisten talouksista.
Kuokkala on siis monimuotoinen alue, minkä voi nähdä joka päivä esimerkiksi ostarilla tai kirjastossa.
Sosioekonomiset taustat ovat alueen asukkailla monenlaiset, sekä alimman tuloluokan että ylimmän tuloluokan asukkaita riittää tukevan keskiluokan rinnalla.
Kaikki tämä tarkoittaa sitä, että Kuokkala on juuri sellainen lähiö jota Suomeen nyt toivotaan.
– Nyt tahtotila on segregaation estäminen, lähiötutkija Kumpulainen sanoo.
Segregaatioilla viitataan asuinalueiden eriytymiseen, missä esimerkiksi pienituloiset tai maahanmuuttajataustaiset keskittyvät omille alueilleen ja hyväosainen kantaväestö omalleen.
Poliitikkojen puheissa ja medioiden otsikoissa vilahtelevat pelot ”Ruotsin tiestä”, missä eriytyvät asuinalueet johtavat rikollisuteen ja nuorisojengeihin.
– Ehkä täällä on onnistuttu välttämään ne virheet, kun tämä on niin nuori asuinalue jossa on pyritty monipuolisuuteen, Kumpulainen arvelee.
Suhteellisen nuorikin Kuokkala on. Lapsiperheiden määrä on pysynyt samana vuosikymmenen, mikä ei ole tyypillistä laskevan syntyvyyden Suomessa.
Kaupungin maanhankinta mahdollisti lähiön
Kuokkala tärkeine siltoineen on toden totta huolella suunniteltu, sen vahvistaa rakennusneuvos Ilkka Halinen. Hän on Jyväskylän eläköitynyt kaupunginarkkitehti, joka seurasi alueen syntyä alusta asti.
Olennaista Kuokkalan suunnittelussa oli se, että kaupunki poikkeuksellisesti haali itselleen lähes 90 prosenttia alueen maista ennen kuin aluetta alettiin rakentamaan. Sillan ollessa vielä suunnittelun loppuvaiheessa alueella pidettiin 1985 asuntomessut ja sinne rakennettiin pientaloja, mitä seurasivat ostari ja kerrostalot.
– Silloin tehtiin sellaista kokeilua, että rakennettiin taloja yhteisöllistä asumista varten vähän uutena asiana, Halinen sanoo.
Tyypillistä suomalaista 80-luvun rakentamista, kirahvitalleja, kuten paikalliset asukkaat talojaan Kuokkalan historiikin mukaan kutsuivat.
Kuokkalassa 35 vuoden takainen ajatus näyttää kantaneen hedelmää, sillä Ylen haastatteluissa jotkut asukkaat eivät osaa edes kaivata Kuokkalan vasta purettua terveyskeskusta, sillä naapurit auttavat asioissa tarpeeksi.
Ihan täysin nappiin kaupungin suunnitelmat eivät kuitenkaan menneet. Alueesta piti tulla 14 000 ihmisen asuinalue, mutta 2020 Kuokkalassa eli jo 17 108 ihmistä. Jos Kuokkala olisi oma kuntansa, se olisi asukasluvultaan Keski-Suomen neljänneksi suurin.
Ja ihmisten määrä on kasvamaan päin.
Asutko sinä Kuokkalassa tai onko sinulla muistoja Kuokkalasta? Voit keskustella aiheesta 11.9. klo 23.00 saakka.
Ylen lähiöviikot ovat käynnissä. Yle tekee sisältöjä kymmenestä eri kaupunginosasta ympäri Suomea elo-, syys- ja lokakuun 2023 aikana. Lue lisää täältä.