Ensin lähti portugalilainen jalkapalloikoni Cristiano Ronaldo. Hän siirtyi tammikuussa Saudi-Arabian piskuisen jalkapalloliigan Al-Nassriin.
Ronaldo on jo 38-vuotias ja uransa ehtoopuolella. Mutta markkina-arvo on yhä valtava, ja Al-Nassrin tarjous sai jopa yltäkylläisyyteen tottuneen jalkapallomaailman haukkomaan henkeään.
Ronaldo tienaa 2,5-vuotisen sopimuksensa aikana noin 400 miljoonaa euroa – eli portugalilaisen tilille kilahtaa joka viikko 3–4 miljoonaa euroa.
Ronaldoa ovat seuranneet brassitähti Neymar, Ranskan Karim Benzema ja kymmenet muut kansainvälistä tähtistatusta kantavat pelaajat.
Summat ovat mullistaneet jalkapallomarkkinat. Pelkillä siirtokorvauksilla mitattuna Saudi-Arabia nousi kuluneena kesänä maailman toiseksi kalleimmaksi pääsarjaksi heti Englannin valioliigan jälkeen.
Päälle tulevat tähtitieteelliset palkat. Moninkertaisilla palkoilla tähdet houkutetaan liigaan, joka pelillisesti häviää lähes koko Euroopalle.
”Valtiojohtoista hedonismia”
Suunnaton jalkapallotörsääminen on kuitenkin vain näkyvin pintaraapaisu.
Saudi-Arabian kansalaisia, erityisesti nuoria, on yhtäkkiä alettu suorastaan hemmotella kaikella mahdollisella urheiluun, viihteeseen ja taiteeseen liittyvällä. Lista on hengästyttävä.
Vielä muutama vuosi sitten ultralänsimainen viihdevyörytys olisi ollut mahdottomuus. Naiset eivät saaneet edes ajaa autoa ja elokuvateatterit olivat kiellettyjä vuosina 1983–2018.
Yhtäkkiä viihdettä ja vapautta on tarjolla joka tuutista.
– Se mitä Saudi-Arabiassa nyt tapahtuu on ikään kuin valtiojohtoista hedonismia, sanoo professori Simon Chadwick, joka tutkii urheilun ja geopoliittisen talouden suhdetta ranskalaisessa Skema-kauppakorkeakoulussa.
Kaiken taustalla on väestömullistus. Maan 32 miljoonasta asukkaasta peräti 70 prosenttia on alle 35-vuotiaita, ja nyt hallinto tarjoaa heille kaikkien aikojen sirkushuvit.
– Saudi-Arabia on ollut tiukan konservatiivinen ja uskonnollinen valtio. Nyt hallinto pelkää, mitä Z-sukupolvea edustava nuori väestö oikein haluaa, Chadwick sanoo.
Tuoreessa muistissa on arabikevät, eli Tunisian vallankumouksesta vuonna 2010 alkanut kansannousujen aalto Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Arabikevään mielenosoittajien keski-ikä oli 26 vuotta.
Naruista vetelee nuori kruununprinssi ”MBS”
Kaiken takana häärii yksi taho: Saudi-Arabian kuningashuone.
Maata johtaa 38-vuotias kruununprinssi ja pääministeri Muhammad bin Salman, joka tunnetaan arabimaissa lyhenteellä MBS.
Bin Salman nousi valtaan vuonna 2017 ja alkoi ajaa suuria muutoksia. Vaikka bin Salmanin 87-vuotias isä Salman on yhä kuningas, valta on siirtynyt MBS:lle.
Muutostahti on tuonut hänelle jättimäisen kansansuosion. Rahalla pumpattu steroidiviihdeteollisuus on uponnut kansaan kuin veitsi voihin.
– Vierailin Saudi-Arabiassa hiljattain, ja se miten bin Salmania ihailtiin ja kunnioitettiin oli häkellyttävää, Chadwick sanoo.
– Jos olet 22-vuotias ja asut Riadissa, ja sinulle sanotaan että saat huippujalkapalloilijoita, isolla rahalla tehtyjä elokuvia ja maailman suurimmat reivit aavikolla, miten ihmeessä et tykkäisi kaikesta siitä?
Nuoria ei kiinnosta golf, ja siksi itsekin videopelien ystäväksi tunnustautunut bin Salman on hankkinut osuuksia peliyhtiöistä, kuten Nintendosta, ja alkanut järjestää isoja e-urheilutapahtumia. Tavoitteena on tehdä Riadista koko maailman e-urheilun keskus.
MBS:n työrukkanen on noin 700 miljardin euron varoja hallinnoiva valtiollinen sijoitusrahasto PIF.
PIF on samankaltainen kuin vaikkapa Norjan öljyrahasto. Varoja riittää vaikka muille jakaa.
Mutta kuinka kauan?
Irti öljystä hinnalla millä hyvänsä
Väestömullistuksen lisäksi Saudi-Arabiassa on meneillään toinenkin mullistus, ja se liittyy talouteen.
Maan vauraus on rakennettu öljylle, ja lähes puolet bruttokansantuotteesta tulee edelleen fossiilisten polttoaineiden viennistä.
Kun ihmiskunta pyristelee eroon öljystä, Saudi-Arabian vauraudenlähdekin on ehtymässä.
– Maan johto ymmärtää tämän. Taloudellinen huoli on se moottori, miksi sosiaalisiin uudistuksiin ylipäätään lähdettiin, sanoo Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusola Helsingin yliopistosta.
Bin Salman on potkinut liikkeelle Visio 2030 -brändin alla julkistetut jättihankkeet.
Niillä Saudi-Arabia pyrkii maailman kärkeen kaikessa muussa kuin öljyssä: turismissa, modernissa kaupunkirakentamisessa, akkuteollisuudessa, lentoliikenteen keskuksena, teleliikenteessä, missä vain mikä päivittäisi maailman mielikuvaa Saudi-Arabiasta valtiona.
Maahan palkataan kovalla rahalla konsultteja ja huippuasiantuntijoita piiskaamaan teollisuutta ja yrityksiä uuteen vireeseen. Perinteisesti vahvan uskonnollisen eliitin valta on heikentynyt.
– Valtion luonne on muuttunut. Saudi-Arabia on nyt enemmän yhden miehen järjestelmä kuin suvun tai eliitin yhteisesti johtama, Juusola sanoo.
Jos et pelaa hallinnon säännöillä, seurauksena voi olla vankeus tai kuolema
Mitä bin Salman oikein haluaa?
Millaista maailmankuvaa hän edustaa?
– Korostetun hallitsijalähtöistä. Siihen liittyy voimakkaasti pyrkimys estää kaikki muutokset, jotka tulisivat alhaaltapäin, kansan parista, Juusola kiteyttää.
Tällä Saudi-Arabia on samaa kastia kuin naapuri-Dubai tai vaikkapa Kiina. Hallitsija päättää, mitä vapauksia kansalle sallitaan, ja poliittinen vapaus ei ole niiden joukossa.
Saudi-Arabia on bin Salmaninkin komennossa tiukan uskonnollinen valtio. Naisten oikeudet ovat kohentuneet ropisten, mutta asema on yhä erittäin rajattu. Seksuaalivähemmistöjä ei sallita.
Tässä suhteessa bin Salmanin hallinto on häikäilemätön, ja varoittavia esimerkkejä riittää.
Hallintoa kritisoinut toimittaja Jamal Khashoggi murhattiin vuonna 2018. Länsimaiset tiedustelupalvelut ovat vakuuttuneita siitä, että murhan määräsi kuningashuone.
Saudi-Arabiassa on käytössä kuolemanrangaistus. Tämän vuoden maaliskuussa teloitettiin kerralla 81 ihmistä, joukossa hallintoa sosiaalisessa mediassa kritisoinut Muhammad al-Ghamdi. Pidätykset sosiaalisen median postauksista ovat lisääntyneet.
Meno lähenee nyky-Venäjää: jos kansalainen alkaa kiinnostua oppositiopolitiikasta enemmän kuin sirkushuveista, vaikeuksiin on lyhyt matka.
– Saudi-Arabian kansalaisilla on ennennäkemättömiä vapauksia. Mutta hallintoa ei saa haastaa eikä kysymyksiä kysyä, Chadwick sanoo.
Edes kaikki huippujalkapalloilijat eivät ole kasvavan kritiikin keskellä tarttuneet houkutuksiin.
Ronaldo lähti, mutta Lionel Messi ja Kylian Mbappe eivät. Mbappelle tarjottiin 700 miljoonan euron vuosipalkkaa ja hänen seuralleen PSG:lle noin 300 miljoonan euron siirtokorvausta.
Voit keskustella aiheesta 19.9. klo 23 saakka.