Hyppää sisältöön

Mehiläisten rankka kesä näkyy heikossa hunajasadossa – nyt ne kuluttavat talven ruokavarastoa lentämällä

Paikoin sato on vain murto-osa parhaiden vuosien määrästä. Talviruokinta jouduttiin aloittamaan paikoin jo heinäkuussa, kun pesiin ei kertynyt enää hunajaa.

Pertti Harmaala kertoo, mikä vaikutus viileällä ja sateisella heinäkuulla oli mehiläistarhaajille.
Päivi Seeskorpi,
Hanna Juopperi

Tämän kesän hunajasato jää selvästi keskimääräistä heikommaksi. Paikoin satoa on saatu vain murto-osa parhaista vuosista, mikä johtuu alkukesän kuivuudesta sekä viileästä ja sateisesta heinäkuusta.

Oululainen mehiläistarhaaja Pertti Harmaala arvioi, että sato jää Oulun seudulla noin 10–20 prosenttiin edellisvuosien sadosta. Pari edellistä vuotta taas ovat olleet poikkeuksellisen hyviä.

– Keskisato näillä alueilla yhdestä pesästä on keskimäärin 37 kiloa. Tänä vuonna joillakin on tullut keskisaldoksi vain kolme kiloa. Itselläni määrä lähentelee 30 kiloa. Olen siinä mielessä onnekas, kun on edes jonkin verran saanut satoa kerättyä, Harmaala toteaa.

Suomen mehiläishoitajain liiton tutkimusasiantuntija Anneli Salonen lisää, että kylmät yöt ja sateinen heinäkuu heikensivät kasvien medentuotantoa.

– Esimerkiksi maitohorsman kukka on hyvin avoin, ja sateella siitä saatava mesi laimenee, eikä mehiläinen saa siitä satoa. Yksi kesän parhaista satokasveista oli metsävadelma, jossa on paljon mettä ja korkea sokeripitoisuus.

Pesien paino kertoo hunajan määrästä

Suomen mehiläishoitajain liitto seuraa hunajan saantia esimerkiksi vaakapesien avulla. Punnitsemalla mehiläispesien painoa saadaan käsitys pesään kertyvän hunajan määrästä.

– Yksikään mehiläishoitaja, joiden kanssa olen jutellut, ei ole sanonut, että sato olisi ollut hyvä, Salonen kertoo.

Vaakapesien perusteella hunajasato oli parhain Keski-Suomen ja Pirkanmaan alueilla, missä sadot ovat olleet yleisesti lähes keskimääräisellä tasolla.

Sitä vastoin Pohjois-Suomessa jouduttiin käynnistämään pesien talviruokinta paikoin jo heinäkuussa, kun hunajaa ei pesiin enää kertynyt, Harmaala kertoo.

Oululainen mehiläistarhaaja Pertti Harmaala seisoo kotipuutarhassaan pihlajan vieressä ja pitelee kädessään kahta hunajapurkkia.
Pertti Harmaalan mehiläiset tekivät kesän aikana lähes 30 kiloa hunajaa pesää kohden. Kuva: Päivi Seeskorpi / Yle

Hinta voi nousta, mutta varastot turvaavat saatavuutta

Pieni sato ja kohonneet kustannukset voivat näkyä myös hunajan hinnassa. Esimerkiksi mehiläisten talviruokinnassa käytetyn sokerin hinta on Pertti Harmaalan mukaan kohonnut vuodessa 40 prosenttia.

– Toivon, että mehiläishoitajat osaavat siirtää kohonneet kustannukset myös hintoihin. Eihän se ole reilua, että se olisi vain heidän palkastaan pois, Anneli Salonen toteaa.

Kotimaisen hunajan ennakoidaan kuitenkin riittävän seuraavaan satoon asti, sillä hunajaa on jonkin verran varastossa.

– Tämän talven jälkeen varastot ovat todennäköisesti hyvin vähäiset, Salonen arvioi.

Talvi herättää kysymyksiä

Pertti Harmaalan mukaan mehiläiset lentelevät myös Pohjois-Suomessa vielä vilkkaasti, mikä on epätyypillistä tähän aikaan vuodesta.

– Mehiläiset yrittävät etsiä mettä ja lentelevät vielä sen vuoksi paljon. Lentely kuluttaa niiden talviruokavarastoja paljon enemmän, mitä ne luonnosta saavat. On iso kysymysmerkki, miten tämä vaikuttaa ensi vuoden satoon ja talvitappioihin.

Esimerkiksi viime talvena Pohjois-Suomessa kärsittiin poikkeuksellisen paljon talvitappioita. Syyksi on Harmaalan mukaan arveltu leutoa talvea, jonka aikana mehiläiset ovat aktiivisempia ja kuluttavat enemmän, jolloin niiden ravinto ei riitä kevääseen asti.

– Mehiläisyhdyskunnat talvehtivat viime talvena todella huonosti ja talvitappioita, eli kuolleita pesiä, oli todella paljon. Se johtui siitä, että mehiläisiltä oli talven aikana loppunut ruoka ja ne kuolivat nälkään.

Voit keskustella aiheesta 13. syyskuuta klo 23 saakka.

Suosittelemme sinulle