Koulukiusaamisesta kirjoittanut Elina Välimäki: ”Kiusaaminen ei ole vain kiusaajan ja kiusatun välinen asia, kyse on jostain paljon isommasta”

Kun tietokirjailija Elina Välimäki ryhtyi kirjoittamaan kirjaa koulukiusaamisesta, oli hänellä selkeä missio. Hänestä kouluväkivalta oli rikos, ja hän aikoi kirjoittaa poliisin toiminnasta, rangaistuksista, valvonnasta.

Aihepiiri oli tuttu. Välimäki on rikos- ja oikeusaiheisiin erikoistunut vapaa toimittaja, joka on toiminut vapaaehtoisena ja erilaisissa työtehtävissä Rikosuhripäivystyksessä sekä kirjoittanut aiemmin rikosten uhrien asemasta.

Pian hän alkoi kuitenkin nähdä erilaisen kuvion.

– Tajusin, ettei koulukiusaamisessa olekaan kyse kiusaajasta ja kiusatusta, konfliktin osapuolista, vaan paljon laajemmasta ilmiöstä, Välimäki sanoo.

Kyse on koko yhteiskuntamme arvomaailmasta, kilpailullisuuden korostamisesta ja etenkin siitä, miten aikuiset käyttäytyvät. Siitä, miten me kaikki kohtaamme toisemme.

– Jos ajattelemme kiusaamisesta, että se on koulussa oleva konflikti, joka pitää selvittää, emme ratkaise ongelmaa. Emme voi käsitellä näitä tekoja pelkästään rikoksina, Elina Välimäki sanoo.

– Olen ehkä idealisti, mutta minusta toisen arvostaminen ja asiallinen, ystävällinen kommunikointi ja puhuminen vähentäisi kiusaamista enemmän kuin mikään muu. Jos aikuiset tekevät niin, kyllä se lasten ja nuorten maailmaankin siirtyy.

Syntyi toisenlainen kirja, Kiusatut.

Tässä jutussa julkaistut sitaatit ovat Välimäen tänä vuonna julkaistusta kirjasta.

Kiusatut nostaa esiin nyt jo aikuisten koulukiusattujen tai kouluväkivaltaa kokeneiden tarinoita sekä asiantuntijoiden ajatuksia.

Välimäestä tärkeintäon se, että koulukiusaaminen on ilmiö, joka ei rajoitu vain kouluun.

Kyse on ongelmasta, joka näkyy koko yhteiskunnassa. Työpaikalla, jossa kiusataan. Opinnoissa tai töissä, jossa vain paras pärjää. Yhteiskunnassa, jossa erilaisuutta ei siedetä.

Kyse on tavasta puhua, tavasta nähdä muut.

– Se, kenestä puhutaan ylistävästi, näyttää, minkälaisia ihmisiä pidetään hyvinä, arvostettavina ja pärjäävinä. Se taas, ketä mollataan ja keiden ominaisuuksille pahantahtoisesti naureskellaan, viestii siitä, ketkä eivät ansaitse hyväksyntää.

Kirjassa on mukana kuuden kiusatun ja kouluväkivaltaa kokeneen tarina.

Välimäki haluaa kertoa siitä, miten kiusaaminen murtaa itsetunnon ja tuo ilon tilalle yksinäisyyden. Siitä, miten kiusatun nuoruus jää elämättä, miten kiusattu käpertyy ja eristäytyy, joskus loppuelämäkseen.

Avaa kuvien katselu

Hän yllättyi siitä, miten vaikea kirjaan oli löytää haastateltavia.

– Se osoittaa, miten voimakasta häpeää vuosikausia kiusattuna tai koulussa väkivallan kohteena oleminen aiheuttaa. Aiemmin olen kirjoittanut henkirikoksista ja esimerkiksi seksuaalirikosten uhreista, eikä niissä ole ollut vastaavaa.

Hän myös kritisoi median luomaa ihmiskuvaa, jossa entiset koulukiusatut nousevat esiin usein superselviytyjätarinoina.

– Haluaisin sanoa, että traumaattisista kokemuksista voi selviytyä myös niin, että pääsee elämään ihan tavallista arkea. Tavallisuuskin voi olla ihan superia. Tavallisuuden esiin nostaminen myös näyttää, että arvostamme kaikenlaisia ihmisiä.

Välimäki uskoo, että keinot kiusaamista vastaan ovat jo olemassa. Pitää vain osata käyttää niitä.

Toimivia voisivat olla avoin puhe, lasten ja nuorten kanssa toimivien järjestöjen tukeminen sekä lakimuutokset. Myös lisää koottua tietoa tarvitaan.

Hyvä, vaikka perinteinen keino on Välimäestä avoin puhe. Se on sitä, että kiusattu saa äänensä kuuluviin ja myös sitä, että kiusaajan kanssa puhutaan.

Kiusatut-kirjassa yläkoulun opettaja kertoo, miten kohtaa kiusaajia. Hän ei suosi rangaistuksia, vaan hän herättelee kiusaajaa itse pohtimaan tekojaan ja pyytää tätä esimerkiksi kertomaan, mihin käytöksellään pyrkii.

– Syntyy vuoropuhelu, ja osa kiusaajista on havahtunut miettimään, mitä tekee. Mitään ihmeparantumisia ei todellakaan tapahdu, vaan tavallisesti tilanne korjaantuu ehkä viikoiksi ja sitten kiusaaminen alkaa uudelleen. Sitten puhutaan taas. Tarvitaankin kärsivällisyyttä, Välimäki kertoo.

Monet järjestöt ja muut toimijat tekevät jo nyt työtä lähellä nuoria, koulumaailmaa ja opettajia. Välimäestä sitä olisi syytä nostaa enemmän esiin.

– Ne tekevät äärettömän hyvää ruohonjuuritason työtä, hyvällä arkijärjellä ja mielettömällä draivilla. Olisi tärkeätä, että rahoitus säilyisi ja sitä lisättäisiin.

Myös lainsäädäntöön kaivataan muutoksia. Suomessa valtaosa koulukiusaamisesta tapahtuu alakoulussa ja yläkoulun alussa, ja tekijät ovat alle 15-vuotiaita. Se tarkoittaa, ettei asia etene syyttäjälle.

Välimäen haastattelema julkisoikeuden professori Niina Mäntylä kannustaa kuitenkin rikosilmoituksen tekemiseen, sillä se tuo mukaan poliisin ja lastensuojelun.

Laki ei ole kuitenkaan tarpeeksi tiukka. Mäntylästä tarvittaisiin esimerkiksi ojentamiskeinojen ja kurinpitorangaistusten tarkempaa määrittelyä.

Esimerkiksi Ruotsissa lainsäädäntö on tiukempi ja tuloksia on saatu.

– Ruotsissa laki on tiukka etenkin kiusaamisen seurannan osalta. Heillä on myös erityinen kiusaamisasioita seuraava viranomainen. Sekin kielii siitä, että asia otetaan vakavasti, Välimäki sanoo.

Kirjaan haastatellut rohkaisevat muita kiusattuja puhumaan, hakemaan apua ja vertaistukea. Pahinta on hiljaisuus ja se, että pitää asian sisällään.

Välimäki kokee, että kiusaamisesta puhuminen myös vapauttaa.

– Haastatteluissa löysimme yhteisen sävelen, luottamuksen ja myös ilon. Ilon hetket voivat olla muiden mielestä pieniäkin, mutta se, miten kiusattu itse kokee, on jotain ihan muuta.

Krisse joutui palaamaan lapsena ja nuorena kokemaansa eristämiseen, väkivaltaan ja nöyryyttämiseen, kun hänen lastaan koulukiusattiin. Haavat olivat syviä. Takana oli myös alkoholismia ja itsetuhoisia ajatuksia. Hänestä tuntui, että hän pystyi käsittelemään kokemaansa vasta aikuisena.

Jussi kokee, että elämä on nyt aika hyvää. Hän käy terapiassa, opiskelee omaan tahtiin ja hänellä on myös yksi hyvä kaveri.

Elämään on tullut ilo.