Siitä on kuin ikuisuus, kun Saksan jalkapallomaajoukkue pelasi kesällä 2017 Confederations-cupia, arvokisojen välivuosien maajoukkueturnausta.
Saksa vei Venäjällä pelatun turnauksen mennen tullen. Samana suvena maan alle 21-vuotiaiden maajoukkue juhli EM-kultaa. Miesten A-maajoukkue eteni MM-karsinnoissa tappioitta ja varmisti syksyllä 2017 paikkansa lopputurnaukseen puhtaalla 10 voiton sarjalla. Mikä tämän junan pysäyttäisi?
29. kesäkuuta 2017 Saksa pelasi Sotšissa Confederations-cupin välierää ja pyöritteli Meksikoa. Ruotsin tv:n selostaja etsi selitystä dominanssiin maiden liittotasolta saakka.
– Saksalla vuodesta 1950 yhdeksän päävalmentajaa, Meksikolla 35.
Vastentahtoinen pesti
Viime viikon tiistaina yksi näistä yhdeksästä päävalmentajasta vetäisi vastentahtoisesti päävalmentajakaavun ylleen vielä kerran. Liiton harmaantunut urheilujohtaja, hyökkääjälegenda Rudi Völler symboloi aikaa, jona jalkapallo tosiaan oli peli, jossa 22 miestä juoksi 90 minuuttia ja lopuksi Saksa voitti.
Tiistai-iltana Dortmundissa voitto tuntui ihmeeltä. Kuluneen vuosikymmenen eurooppalainen ykkösmaajoukkue Ranska kaatui 2–1. Saksa oli edellisen kerran voittanut maaottelun lähes puoli vuotta aiemmin.
Tilanne on käsittämätön, kun omiin EM-kisoihin on aikaa reilusti alle vuosi.
Pitkäjänteinen toiminta
Ylempänä siteerattu ruotsalaisen selostajan virke kertoo, että Saksan menestystä – 1966–2016 kolme MM-kultaa, kolme -hopeaa, kolme -pronssia, kolme EM-kultaa, kolme -hopeaa, kolme -pronssia – selittää pitkälti, etteivät pienet töyssyt ja vastoinkäymiset ole hetkauttaneet. Työrauhaa on annettu, prosessia kunnioitettu.
Kun kanadalais-suomalaisen Gordon Herbertin päävalmentama Saksan koripallomaajoukkue voitti sunnuntaina Manilassa Serbian MM-finaalissa, jalkapalloliitossa tehtiin samaan aikaan jotakin, mitä ei ikinä kuviteltu tapahtuvaksi.
Lauantain 1–4-tappio Saksaa jo Qatarin MM-kisoissa nöyryyttäneelle Japanille sammutti Mersusta valot. Urheilujohtaja Völler sai kunnian kertoa Hansi Flickille, että tästä tulisi historian hahmo – ensimmäinen ikinä potkut saanut Die Mannschaftin päävalmentaja.
Loistava koripallomaajoukkue juhli faniensa kanssa, jalkapalloliitossa tuijotettiin kirveensilmää. Saksa oli saanut urheilulleen uuden ykkösinstituution.
Kuilun reunalla
Jos Völler tosiaan veti vain tiistain happea antaneen Ranska-ottelun, hän nappaa tältä päävalmentajapestiltään saman voittoprosentin, sata, kuin Olli Huttunen taannoin Suomessa.
Paljon kertoo, että kun voitto piti kuilun reunalla repiä, sen takuumies oli edellisen supersukupolven toteemi Thomas Müller.
Saksan jalkapallomaajoukkue on jättiläinen koko globaalissa urheiluhistoriassa. Nyt moni huippuvalmentaja näyttää painavan puhelimensa punaista, kun näytöllä vilkkuu rekrytointihousut pukeneen Völlerin numero.
Liitto ei sulje pois edes ulkomaalaisia päävalmentajakandidaatteja. Völlerin pelaajavuosina, ja kauan niiden jälkeen, tällainen olisi pelkkänä ajatusleikkinäkin ollut pyhäinhäväistys.
Toistuuko 2006?
Kun Saksa järjesti edellisen kerran arvokisat, MM-lopputurnauksen 2006, takana oli useita nöyryytyksiä arvokisoissa. Kotikisat olivat täydellinen imagollinen ja urheilullinen menestys ja vuosikymmenen mittaisen uuden loiston ponnahduslauta.
Tämän toisto EM-kotikisoissa 2024 vaatii ihmettä. Mutta jos Völler jatkaisi, hän sentään tietäisi, miten ihme tehdään.
Saksan tasoisen joukkueen ei ikinä olisi pitänyt edetä MM-finaaliin 2002, mutta niin vain Völler miehistönsä sinne repi.
Kun haastattelin karismaattista herraa aiheesta Leverkusenissa 2010, hän kertoi, mikä saattaa pelastaa Saksan ensi kesänäkin:
– Emme todellakaan olleet 2002 kisojen toiseksi paras joukkue, mutta onnistuimme sijoittumaan turnauksessa toiseksi. Ne ovat kaksi eri asiaa.
Pekka Holopainen
Kirjoittaja on porilaislähtöinen kolumnisti ja ainoa urheilutoimittaja, joka on valittu Vuoden journalistiksi Suomessa.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 19.9. klo 23 asti. Kommentointiin vaaditaan Yle Tunnus.