Helsingissä on vietetty entiseen sotilassairaala Tilkkaan avatun turvakodin avajaisia.
Pääkaupunkiseudulta ei kuitenkaan löydy yhtäkään päihteiden käyttöä huomioivaa turvakotia, eikä sellaisia tiloja ole Tilkassakaan.
Vaikka turvakotipalvelu on tarkoitettu kaikille, Pääkaupungin turvakoti ry:n toiminnanjohtaja Karola Grönlund kertoo, että päihteitä käyttävien naisten sijoittuminen tavalliseen turvakotiin on haasteellista, koska turvakodeissa on aikuisasiakkaiden mukana tulleita lapsia.
Lähisuhdeväkivaltaan liittyy usein päihteiden väärinkäyttöä, ja siksi turvakodissa jonkun toisen asiakkaan päihteiden käyttö voi Grönlundin mukaan herättää ikäviä muistoja ja luoda turvattomuuden tunnetta.
– Lievästi päihtyneenä turvakotiin voi tulla, mutta turvakodissa asuessa olisi kyettävä päihteettömyyteen, koska turvakoti on kiinteä, suljettu yhteisö.
Grönlundin mukaan pääkaupunkiseudulle tarvittaisiinkin päihdeongelmaisten oma turvakoti.
– Tarve on kasvanut viime vuosien aikana ja se näkyy yhdistyksen kaikissa turvakodeissa viikoittain.
Pirkanmaalla on käynnistymässä ensi vuoden aikana kokeilu vakavasti päihteitä käyttävien naisten turvakotipaikoista. Kokeilu alkaa kaksipaikkaisena etäturvakotina asumispäivystyksen yhteydessä.
Helsingin yhdistykselläkin on voimakas intressi perustaa vastaava turvakoti, koska tarvitsijoiden määrä on huomattava. Grönlund kertoo, että rahoitusta anottiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) viisipaikkaiselle yksikölle siinä vielä onnistumatta.
– Päihteiden käyttö ei voi estää avun saamista tilanteessa, jossa ihminen on väkivallan kohteena. Väärinkäyttäjyys tekee ihmisestä haavoittuvamman ja hänen mahdollisuutensa ja kykynsä saada apua ovat usein heikommat kuin muilla.
Grönlundin mukaan päihteidenkäyttäjillä on usein lähisuhdeväkivallan lisäksi muita elämänhallintaan liittyviä ongelmia ja olisi hyvä, jos turvakodin yhteydessä voitaisiin tehdä myös päihteiden käyttöön liittyvää auttamistyötä.
Pääkaupungin turvakoti ry:llä on yhteensä kolme turvakotia, joihin lähisuhdeväkivaltaa pakenee vuosittain noin 1400 ihmistä. Lisäksi pääkaupunkiseudulla toimivat Vantaan Turvakoti ja MLL:n Helsingin piirin sekä Monika-Naiset Liiton turvakodit.
Lähisuhdeväkivaltaa on kaikissa yhteiskuntaluokissa ja ikäryhmissä. Turvakotipalvelu on Suomessa maksutonta ja turvakotiin voi tulla mihin vuorokauden aikaan tahansa. Keskimäärin turvakotijaksot kestävät kolmisen viikkoa.
Pahimmillaan pahoinpidelty joutuu palaamaan tilanteeseen, josta on paennut
Asumispalveluyksikkö Pessissä työskentelvä tiimiesihenkilö Jutta Tamminen on törmännyt tilanteisiin, joissa asiakas olisi tarvinnut väkivaltatilanteessa turvakotipaikkaa.
– On ollut tapauksia, joissa asiakas onkin saatu turvakotiin asti, mutta sitten hänet on nopeasti palautettu takaisin, koska päihtymyksen vuoksi jääminen on ollut mahdotonta.
Pessi tarjoaa tuettua asumista erityisesti niille pitkäaikaisasunnottomille ihmisille, joilla on taustallaan päihde- ja mielenterveysongelmia.
– Tietenkin on ymmärrettävää, että paikassa, jossa on lapsiperheitä, koetaan, ettei siellä ole turvallista pitää päihtynyttä ihmistä.
Tamminen sanoo, että jos vaihtoehtoja sukulaisten tai tuttavien kautta ei löydy, pahoinpidelty joutuu yleensä menemään takaisin kotiinsa tilanteeseen, josta on paennut.
– Meillä täällä Pessissä on työntekijöitä turvaamassa asiakkaita, mutta siitäkin huolimatta olisi hyvä saada rauhoitettua tilanne ja olla jonkin aikaa muualla turvassa.
Tamminen toivoo, että pääkaupunkiseudun päihdeongelmaisten turvakotihanke etenisi.
– Jos ihmisellä on raju päihdeongelma ja hän kokee sen yhteydessä väkivaltaa, päihteiden käytön lopettaminen on siinä tilanteessa todella vaikeaa.
”Päihdekuttuurissa väkivaltaa joutuu usein katsomaan läpi sormien, vaikka näin ei pitäisi olla”
Asumispalveluyksikkö Pessissä asuva Veera kertoo eläneensä nuorempana väkivaltaisessa suhteessa, jolloin turvakoti tuli tutuksi. Veera ei esiinny tässä jutussa tunnistettavasti aiheen arkaluonteisuuden takia.
– Päihdekulttuuri on varsinkin yksinäisille naisille tosi raaka paikka. Väkivaltaa on ja siltä ei voi mitenkään kokonaan suojautua. Sitä joutuu vaan katsomaan läpi sormien ja hyväksymään, vaikka näin ei pitäisi olla, Veera sanoo.
Veera kertoo olleensa asunnoton kahdeksan vuoden ajan. Hänen mukaansa kaduilla pärjää, jos tuntee kadun säännöt ja väkivallan kohteeksi joutuu useimmiten neljän seinän sisällä.
– Kaikki eivät siitä uskalla puhua, mutta tiedän paljon perheväkivallasta kärsiviä ihmisiä, joiden naamasta näkyy, että heitä on hakattu.
Veera toivoo, että turvakotipaikkoja päihdeongelmaisillekin saataisiin.
– Mä olen ollut 20 vuotta yksin ja viihdyn näin. Itse en enää koskaan halua joutua pelkäämään omassa kodissani.