”Myös kirjoittaminen oli minulle ennen kaikkea yksinäisyyttä. Se yksinäisyys on koko maailman yksinäisyyttä, se tunkeutuu kaikkialle. Se on vino kommunikaation muoto, loppujen lopuksi. Yksinäisen yhteyttä yhteen laajaan yksinäisyyteen, erillisyyteen. Ilman tuota yksinäisyyttä ei nähdä mitään, tehdä mitään.”
Näin kertoo kirjailijahahmo Miki Liukkosen viimeiseksi jääneessä romaanissa Vierastila (WSOY).
Kirjailijahahmon ajatuksissa ja maailmankuvassa on paljon autofiktiivisiä piirteitä, vaikka kirjan tarina onkin täyttä sepitettä.
– Kirjailijahahmo on aika lailla Mikin itsensä näköinen. Ennen kaikkea hahmon ajatukset ovat pitkälti Mikin ajatuksia, vahvistaa kustannustoimittaja Samuli Knuuti.
Knuuti toimi Liukkosen kustannustoimittajana lähes alusta asti. 12 vuoden aikana heidän välilleen syntyi paitsi ammatillinen luottamus myös syvä ystävyys.
– Miki oli erinomainen kuuntelija. Pystyimme puhumaan kaikesta. Ikäerosta huolimatta meissä oli paljon samaan. Pidimme samoista kirjailijoista ja elokuvista. Myös minulla oli samanlaisia ongelmia kuin Mikillä, tosin paljon siedettävämmässä mittakaavassa.
Knuuti seurasi läheltä Vierastilan valmistumista, joka oli nopeaa ja puuskittaista. Romaani sai alkunsa ja päätöksensä Auroran psykiatriaan erikoistuneessa sairaalassa.
Romaanista piti tulla lyhyt ja kirkas
Alku oli takkuista. Liukkosen tavoitteena oli tehdä tiivis, kirkas romaani – eli jotain aivan muuta kuin hänen aiemmat rönsyilevät tiiliskiviromaaninsa. Esikuvina olivat Albert Camus'n Sivullinen ja Marguerite Durasin Rakastaja.
– Miki huomasi melko pian, ettei kerta kaikkiaan pysty kirjoittamaan niin lyhyitä lauseita, Knuuti kertoo.
Niinpä Vierastila paisui yli viisisataasivuiseksi.
Romaanin lauseet ovat kuitenkin paljon lyhyempiä ja helppolukuisempia kuin Liukkosen aiemmissa romaaneissa. Tapahtumat ovat myös virtaviivaisempia, eikä tarina pysähdy pitkiin, yksityiskohtaisiin luentoihin.
Omakohtaisuus hiipi romaaniin sisään, kun Liukkosella tuli kirjoittamisessa seinä vastaan. Hän ei Knuutin mukaan tiennyt, mihin suuntaan tarinaa pitäisi viedä, tai oliko kirjassa ylipäätään mitään järkeä.
– Ehdotin Mikille, että kirjoittaisi itsestään. Kustannustoimittajan työhön kuuluu ehdottaa kaikkea, jopa huonoja ideoita.
Tästä ideasta Liukkonen kuitenkin innostui, ja kirjoittaminen alkoi taas sujua.
Omakohtainen kirjailijahahmo tuo romaaniin koskettavaa syvyyttä. Siitä voi tunnistaa Liukkosen. Teksti on neuroottista, mutta silti johdonmukaista ja perusteltua.
Kirjailijahahmon lisäksi romaanissa on joukko muita henkilöitä, jotka hortoilevat paikasta toiseen, ilman päämäärää. Absurdius ja huumori ovat olennaista Liukkosen tekstissä.
– Erehdyin luonnehtimaan tätä veijariromaaniksi, ja siitä Miki kauhistui. Hänen mielestään veijariromaani on idioottimaisin tyylilaji, joka on olemassa.
Puhelimen toiminto antoi kirjalle nimen
Romaanin työnimi oli aluksi Pettymys, koska teos käsittelee pettymyksen tematiikkaa. Jossain vaiheessa Liukkonen keksi oivallisemman nimen: Vierastila.
Vierastila on puhelimen toiminto, jonka voi laittaa päälle, jos lainaa kännykkäänsä toiselle. Silloin soittaja ei pääse käsiksi puhelimen tietoihin.
– Se oli minulle aivan outo termi, mutta kuvastaa oivallisesti romaanin kertojien mielentilaa. He ovat jotenkin väärässä paikassa, itsensä vieressä, Knuuti pohtii.
Romaani valmistui nopeasti, vaikka ajoittain Liukkonen voi henkisesti hyvin huonosti.
Kun Liukkonen luki viimeisiä versioita, hänestä alkoi tuntua, että teksti oli liian soljuvaa. Hän ryhtyi lisäilemään sopiviin väleihin irrallisia lauseita ja ajatuksia. Jotta Vierastilan teksti tuntuisi myös hänelle itselleen vieraalta, hän keksi pyytää kustannustoimittajaansa lisäilemään lauseita.
– Miki lähetti minulle tekstipätkiä, lähinnä öisin, jotka sitten sirottelin sinne tänne. Jotkut niistä ovat teoksen ydinmehua. Ne ovat hyvin synkkiä, ahdistuneita pienoisrunoja.
Liukkonen sai teoksensa valmiiksi, ennen kesän alkua.
Sukupolvensa lahjakkain
Miki Liukkonen kuoli heinäkuun 4. päivänä.
Suru-uutinen järkytti monia – myös niitä, jotka eivät tunteneet Liukkosta tai olleet lukeneet hänen teoksiaan.
Knuuti kuvaa Liukkosta poikkeukselliseksi lahjakkuudeksi. Sukupolvensa lahjakkaimmaksi.
Se on paljon sanottu kokeneelta kustannustoimittajalta, joka on kätilöinyt satoja teoksia.
Vuonna 2021 ilmestynyt Elämä: Esipuhe on Knuutin mielestä Liukkosen paras teos. Siitä painettiin kaksi eri versiota: lyhyempi ja pidempi. Lyhyessä on 1035 sivua.
– Elämä: Esipuhe on mielestäni mestariteos. Se on maailmankirjallisuutta.
Jättiromaani syntyi nopeasti, puolessatoista vuodessa.
– Se on huikea saavutus. Huononkin tuhatsivuisen romaanin kirjoittamisessa on mieletön työ.
Vierastilaa Knuuti luonnehtii lukijaystävällisemmäksi. Vaikka kirja syntyi henkisesti vaikeassa tilanteessa, se on vaikuttava.
– Se on ikään kuin hienot jälkisanat Mikin tuotannossa.
Kirjoittaminen piti hengissä
Vierastila on yksi syksyn odotetuimmista kirjoista. Sillä on jo pitkät varausjonot kirjastoissa. Myös Liukkosen aiempi tuotanto on kysyttyä, ja siitä otetaan uusintapainoksia.
Miki Liukkonen kirjoitti uransa aikana kolme runoteosta, viisi romaania sekä yhden aikuisille suunnatun kuvitetun lorukirjan nimellä Silvia Classic. (Silvia Classic on henkilöhahmo romaanissa Elämä: Esipuhe).
Romaanillaan O Liukkonen pääsi kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi vuonna 2017.
Kirjoittaminen oli Liukkoselle kaikki kaikessa. Hänen työmoraalinsa oli Knuutin mukaan uskomaton.
– Hän kirjoitti 12 tuntia kuutena päivänä viikossa. Miki sanoi usein, että kirjoittamisen pitää olla maanista ja epätervettä. Hän piti epäilyttävinä sellaisia kirjailijoita, jotka kävivät lenkillä tai joogassa kesken kirjoittamisen.
Liukkosen oli vaikea keksiä itselleen tekemistä, jos ei kirjoittanut.
– Kirjoittaminen piti hänet hengissä.
Miki Liukkonen puhui avoimesti mielenterveysongelmistaan sekä mediassa että sosiaalisessa mediassa. Hänen viimeiset some-päivityksensä kuvastivat kasvavaa ahdistusta.
Kirjailijan poismeno on saanut monet lahjoittamaan rahaa mielenterveystyöhön. Miki Liukkosen nimissä kerätyt varat ohjautuvat Mieli ry:lle.
Kustannustoimittaja uskoo, että Liukkonen olisi tyytyväinen, kun mielenterveysasiat saavat huomiota.
– Miki olisi hyvillään, jos hänen kohtalonsa auttaa muita saamaan nopeammin hoitoa. Hän olisi iloinen siitä.
Mieli ry:n Kriisipuhelin päivystää ympäri vuorokauden numerossa 09 2525 0111.
Lue tai katso lisää:
Tiistaina kuolleen Miki Liukkosen kirjat lainattiin ja ostettiin lähes loppuun pääkaupunkiseudulla
Kulttuurivieras Miki Liukkonen kirjoitti jättiläisromaanin, jonka nimeä ei voi lausua