Kymmenet ihmiset jättivät nuoren miehen hädässä yksin – Helga, 25, auttoi ja kertoo nyt surustaan

Maanantaina iltapäivällä Helga Kielenniva oli miehensä kanssa liikenteessä Kuopion torin läheisyydessä. Kauppaan mennessään hän huomasi penkillä nuoren miehen istumassa pää painuksissa omituisessa asennossa.

Kielenniva ehdotti miehelleen, että he menisivät kauppaan. Jos sama mies istuisi penkillä vielä kauppareissun jälkeen, nuorelta täytyisi mennä kysymään, onko kaikki kunnossa.

Hän vietti miehensä kanssa kaupassa noin kaksikymmentä minuuttia. Kun he tulivat ulos kaupasta, nuori mies istui edelleen penkillä omituisessa asennossa.

Penkki sijaitsi niin näkyvällä paikalla, ettei nuorta voinut olla huomaamatta.

– Kymmeniä käveli ohi, koska oli ruuhka-aika. Kun menin siihen, niin ihmisiä käveli koko ajan ohi.

Avaa kuvien katselu

Kielenniva soitti hätäkeskukseen. Samalla hän ravisteli miestä, tutki häntä ja yritti kovaan ääneen saada häneen kontaktia.

Nuori mies hengitti, mutta ei herännyt.

Kun Kielenniva oli soittanut ambulanssin, pari ihmistä tuli hänen luokseen. He kysyivät, onko ihminen hengissä ja mitä pitää tehdä. He odottivat yhdessä ambulanssin saapumista. Siinä ei mennyt kauaa.

– Hätäkeskuksesta minulle sanottiin, että joku oli soittanut juuri samaan aikaan, kun soitin hätäkeskukseen. Hienoa tietysti, että joku oli soittanut apua. Hänen olisi pitänyt vielä jäädä odottamaan, että ambulanssi löytää paikalle.

Hätäkeskuslaitoksen ylijohtajan Taito Vainion mukaan tarkkaa tietoa siitä, kuinka moni jättää auttamatta hädässä olevaa, ei ole. Selkeästi yleisempää on, että apua annetaan.

Vainio kuitenkin kertoo, että hädässä olevien ihmisten auttamatta jättäminen on yleinen ilmiö.

– Uskoisin, että viikoittain tapahtuu tuollaisia tapahtumia, varmaan jopa päivittäin. En usko, että se on mitenkään harvinaista.

Avaa kuvien katselu

Hätäpuheluissa nousee usein esiin se, että ihmiset ovat puhelun soittamisen aikaan jo poistuneet paikalta tai eivät halua mennä uhrin lähelle.

– Julkisilla paikoilla ihmiset eivät myöskään käy selvittämässä, onko oikeasti hätä vai ei. Ihmiset olettavat, että henkilö on juovuksissa tai nukkuu, mutta ei hänellä varmaan mitään hätää ole.

Vainio korostaa sitä, että ihmisten velvollisuus on auttaa. Tästä on säädetty pelastuslaissa, jonka mukaan jo onnettomuuden uhka aiheuttaa velvollisuuden toimia.

– Heidän pitäisi ilmoittaa hätäkeskukseen ja yrittää tehdä toimenpiteitä tilanteen helpottamiseksi silloin, kun kiireellistä viranomaisapua tarvitaan.

Helga Kielenniva arvelee, että nuoren miehen nähneet ihmiset eivät tulleet auttamaan häntä, koska he ajattelivat hänen olevan päihtynyt.

– Välillä tuntuu, että päihtyneet ihmiset ovat kuin kakkosluokan kansalaisia. Tuli semmoinen olo, että ihan niin kuin tämä ihminen ei olisi ansainnut apua.

Avaa kuvien katselu

Kielenniva painottaa, että nuori mies ei kuitenkaan näyttänyt millään lailla uhkaavalta.

– Varmaan tulee myös sellainen, että ”en minä, että joku muu”.

Ihmiset eivät auta, koska heillä ei välttämättä ole ensiapu- tai muita tilanteessa tarvittavia taitoja, sanoo Hätäkeskuslaitoksen ylijohtaja Taito Vainio.

– Kun hätäkeskukseen soittaa, niin päivystäjä antaa kyllä selkeät toimintaohjeet.

Taustalla voi olla myös se, ettei ihminen uskalla mennä toisen lähelle. Tämäkin on noussut esiin hätäkeskuspuheluissa.

– Voi olla kyse siitä, että henkilö pelkää tarttuvaa tautia tai että apua tarvitseva saattaa olla aggressiivinen.

Punainen Risti Ensiavun koulutuspäällikkö Minna Sihvo sanoo, että tutkimusten mukaan 40–60 prosenttia ihmisistä ei toimi elvytystilanteissa silloin, kun se osuu kohdalle.

– Jotakin pitäisi muuttaa, että saataisiin ihmisten ensiaputaitoja lisättyä ja niitä, jotka uskaltavat puuttua.

Sihvon mukaan on monia syitä, miksi ihmiset eivät mene auttamaan. Pelätään, että tehdään jotain väärin. Taustalla voi olla tietämättömyyttä ja pelkoa oman terveyden ja turvallisuuden puolesta.

– Sitten tulee tämä sivustakatsojaefekti, että joku muu osaa paremmin. Minun ei tarvitse mennä tuohon.

Sihvo oli muutama viikko sitten kuntosalilla. Siellä oli nuori nainen, jolla oli kuulokkeet päässä. Hän oli harmaankalpea. Nainen meni makaamaan lattialle ja nosti jalat penkille. Kukaan ei tullut kysymään, oliko nainen kunnossa.

– Kävin kysymässä, kuinka voit ja hän sanoi, että oli ihan karmean heikko olo ja hän kuntoili hirveästi. Aloimme purkaa tilannetta. Hain hänelle banaania ja lopulta tilanne laukesi. Tämä on tyypillinen esimerkki siitä, että emme halua mennä häiritsemään ketään, jos se onkin vaikkapa turhaa.

Sihvo muistuttaa, että ihmisillä tulee keskimäärin ehkä kerran elämän aikana vastaan tilanne, jossa näkee toisen henkeä uhkaavassa tilanteessa. Tuolloin tilanteen tunnistaminen ja lähimmäisen apu on ensiarvoisen tärkeää.

25-vuotias Helga Kielenniva työskentelee lähihoitajana ja on käynyt ensiapukurssin.

Hän kertoo auttaneensa hätään joutuneita kaksi kertaa aikaisemmin lähivuosien aikana. Kukaan ei ole mennyt auttamaan, vaikka siihen olisi ollut syytä.

Kielenniva päätti kirjoittaa nuoren miehen kohtelusta julkaisun Facebookiin. Hän oli surullinen ja pettynyt.

– Minua kiukutti. Minä ajattelin, että entä jos se olisi ollut omainen tai läheinen. Jos menet kysymään ja henkilö sanoo, että ei tarvitse apua, niin se on ainakin pois omilta harteilta. Olen ainakin yrittänyt.

Facebook-kommenteissa kerrottiin myös tilanteista, joissa ihmiset eivät auttaneet. Yhdessä esimerkissä lapsi oli kaatunut pyörällä, rikkonut silmälasinsa ja kypärä oli mennyt rikki. Hän oli tullut kotiin itkien ja kasvoista ja käsistä vuoti verta. Kukaan ei pysähtynyt auttamaan häntä.

Kielenniva halusi julkaisullaan herätellä ihmisiä ajattelemaan, kuinka ihmistä pitäisi auttaa hädässä.

– Sarjakuvissa on sankareita. Tavallisessa elämässä sankarit ovat ihan tavallisia ihmisiä.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 18.9. kello 23 asti.