TURKU. Parkkiruutu löytyy elokuisena päivänä Turkuhallin pihasta, takarivistä, hieman ennen puolta kahtatoista.
– Mittä tääl ny tapahtuu, kuuluu huuto.
Huutaja on TPS-legenda ja nykyinen huoltaja Ville Vahalahti, joka päivystää hallin pihassa.
Vanha pelikaveri kyselee kuulumiset ja toivottaa naurahtaen tsemppiä päivän koitokseen.
– Kyl saattaa vähä hapottaa, ovat Vahalahden terveiset.
Edessä odottaa todellinen haaste, nimittäin tunti jääkiekkoa NHL-ammattilaisen kanssa.
Mukana ovat niin Coloradossa Stanley cupin voittaneet Mikko Rantanen ja Artturi Lehkonen kuin huikean tulokaskauden Arizonassa pelannut Matias Maccellikin. MM-kisoissa Leijonia edustanut New York Rangersin Kaapo Kakko sekä Nashvillen hyökkääjä Juuso Pärssinen viilettävät myös kaukalossa.
Tänään soppaan sekoitetaan myös yksi toimittaja.
Pelaajien sisäänkäynnin ovi on lukittuna, ja sisään pääsee vain nelinumeroisella koodilla.
Kun konkari Vahalahti opastaa toimittajaa oikeaan suuntaan, hallin pihaan kurvaa punainen Porschen avoauto.
Mustista rekisterikilvistä voi helposti päätellä, että auto on reilusti kuskiaan vanhempi.
Koska parkkipaikka on täynnä, Kaapo Kakko kaartaa suoraan oven eteen.
Pukukoppi on sama kaikkialla
Pukukopissa vallitsevat omat säännöt ja siellä tapahtuvista asioista ei hiiskuta ulkopuolelle. Kopissa saa olla oma itsensä ja sinne harvoin päästetään ulkopuolisia.
Lähes neljänsadan SM-liigaottelun kokemuksesta saattaa tänään olla kuitenkin hyötyä, sillä toimittajalle on myönnetty erikoislupa istahtaa penkille kuuntelemaan tarinoita.
Vaikka NHL:ssä on tavallista, että media päästetään harjoitusten ja otteluiden jälkeen pukukoppiin jututtamaan pelaajia, kameramiehen läsnäolo aiheuttaa alkuun pientä ujostelua.
– Kun kamera on paikalla, suut menevät kiinni. Niin siinä aina käy, Lehkonen heittää ja tunnelma kevenee aavistuksen.
Hierarkia on selkeä, vanhemmilla on enemmän tilaa ja Rantanen onkin vallannut itselleen lohkareen penkin päästä.
Joukon kokenein peluri istuu kuitenkin tuolilla kopin keskiosassa.
609 ottelua Pheonixissa, Dallasissa ja Columbuksessa vääntänyt Lauri Korpikoski on nykyisin TPS:n mies, mutta loukkaantumiset estävät hyökkääjän pelaamisen tällä kaudella.
Korpikoski keventää tunnelmaa ja muistelee aikaansa tarunhohtoisessa kiekkoliigassa.
Tarina New Yorkin Manhattanilla sijaitsevasta yökerhosta herättää Rangersissa hyökkäävän Kakon mielenkiinnon.
Tarina jää kuitenkin Turkuhallin syövereihin. Koppijutut pysyvät kopissa.
Rantasen syötöt napsuvat lapaan
Jääharjoitus on valmiina alkamaan. Ensin lämmitellään ja syötellään pareittain keskialueella.
Toimittaja on istutettu Mikko Rantasen pariksi. Vahvan hyökkääjän syötöt napsuvat millintarkasti lapaan.
Allekirjoittanut joutuu pelaamaan varman päälle. Pehmeä jää antaa hyvän tekosyyn varovaiseen syöttötyöskentelyyn.
– Kyllä tässä joutuu varuillaan olemaan, ihan vaan että pysyy pystyssä, Rantanen heittää viitaten jään kuntoon.
Se lämmittää mieltä.
Seuraavaksi tehdään jonot siniviivojen kulmiin, syötetään yhdellä kosketuksella ja sen jälkeen lauotaan.
Toimittaja on vaarassa jäädä innokkaan Rantasen jyrän alle jo ensimmäisten minuuttien aikana. Nopea väistöliike kuitenkin estää yhteentörmäyksen.
– Sori!, 193-senttinen ja satakiloinen kolossi kuittaa tilanteen.
Rennosti ja kovaa
Puoli tuntia on takana ja pelaajat liukuvat kohti vaihtoaitioita.
Osa juttelee rennosti ja loput hörppäilevät vettä juomapulloistaan ennen peliosuuden alkua.
Toimittaja puuskuttaa.
Jo perusasioihin kuten luisteluun, syöttämiseen ja laukomiseen keskittyminen vie energiaa ja toistot tulevat nopeassa tahdissa. Pohkeessa painaa ja sydän jyskyttää.
Rantanen poseeraa yhteiskuvissa ja heittää tarinaa tuttujen kanssa kaukalon laidalla. Ero nykyisen kuntourheilijan ja yli 22 minuuttia illassa ahkeroivan NHL-tähden välillä on huomattava.
– Täällä on paljon hyviä jätkiä. Kaudella tahti on niin kova, että on mukava harjoitella välillä rennommassa ilmapiirissä, Rantanen pohtii tauon aikana.
Vieressä Kakon suu käy ja tarinaa lentää. Rantasen mukaan Kakko onkin porukan kovin hassuttelija.
– Kakko on lempinimeltään Timo Silakka, Rantanen virnistää viitaten legendaariseen Kummelit-hahmoon.
Kiekko keskelle ja peliä
Desibelit ja intensiteetti nousevat kuin sormia napsauttamalla.
Vaikka on vielä kesä ja NHL-kauden alkuun on matkaa, peli sytyttää harjoitukset eloon.
Välillä mennään sääntöjen rajamaille, ja siitä seuraa välittömästi protestointia puolin ja toisin.
Kiekosta kamppaillaan tosissaan ja juuri kamppailut erottavat nuoret keltanokat kokeneista NHL-pelureista.
Lehkonen seisoo tukevasti luistimet jalassa kuin Turun Linna konsanaan ja 181-senttinen varsi on rakennettu niin, että keskivartalosta muuri ei murru.
Rantasen mailaa ei puolestaan siirretä sivuun allekirjoittaneen hauiskäännöllä. Parhaimmillaan Coloradon hyökkääjä pitää mailallaan vastustajat loitolla ja suojaa samalla pelivälinettä.
Osalle kevyttä, osalle raskaampaa
Pientä lohtua väsyneisiin jalkoihin tulee peliosuuden lopulla.
Ratkaisumaali merkitään toimittajan nimiin, mutta hymy hyytyy valmentaja Korpikosken ilmoitukseen: Seuraavaksi luistellaan.
Osa pelaajista hyppää vaihtopenkin puolelle.
– Pelaajat ovat eri vaiheessa harjoituskautta, joten ohjelmaa pitää miettiä kokonaisuuden kannalta. Jos on menossa kevyempi viikko, parempi jättää luistelut väliin, kertoo Korpikoski.
Se tietää toimittajalle tuskaisia minuutteja.
Tuttu kaava toistuu. Rantanen hyppää keulille halkomaan tuulta ja johtaa joukkoa kaukaloa ympäri. Toimittaja tulee ryhmän perässä, taktiikkana pyöräilystä tuttu peesaaminen.
Ensimmäinen kierros sujuu hyvin. Samoin toinen.
Kolmannella alkavat ongelmat. Kolmenkymmenen sekunnin palautuminen on liian lyhyt ja sykkeet lyövät korkealla.
Neljäs valahtaa jalkoihin. Pää sanoo että jalkojen on liikuttava, mutta viesti ei mene perille.
Tauko menee polviin nojaten.
Viidennellä muu ryhmä repii eroa jo reilusti. Takaraivossa jyskyttää vain muisto siitä, miltä luistelun pitäisi tuntua.
Ennen viimeistä kierrosta jaloissa ei tunnu enää mitään ja päässä sumenee. Selkä nousee auttamatta pystyasentoon. Tahdon voima on ainoa, mikä kuljettaa entisen ammattikiekkoilijan, nykyisen toimittajan, maaliviivan yli.
Nelosen treeni huippupelaajalle
Pelaajat hakkaavat mailoja jäähän harjoituksen päättymisen johdosta samalla kun allekirjoittanut puuskuttaa laidan vieressä pää käsien välissä.
Tunnin jääharjoitus muodostuu lopulta täyden kympin treenipäiväksi.
Vieressä Artturi Lehkonen hymyilee ja heittää oman arvionsa harjoituksen vaativuudesta.
– Vaikka susta on sitä aika vaikea uskoa, asteikolla yhdestä kymmeneen, tämä oli sellainen nelosen treeni, Lehkonen heittää.