Synkeän näköinen joukko kokoontuu harjoituksiin Pakilan työväentalon juhlasaliin Helsingissä. Ilman täyttää rytmikäs kenkien kopina, kun esiintyjät liikkuvat tilassa tarkasti kuin armeijan riveissä ikään.
Jokin on kuitenkin hassusti: väki ei puhu eikä pukahda vaan vangitsee katseen synkronoidulla liikkeellä. Sitä kutsutaan corporeal mime -tekniikaksi, ja sen tarkoitus on tehdä näkymätön näkyväksi keholla.
Ohjaaja Kauri Honkakoski istuu juhlasalin penkillä ja seuraa uuden teoksensa Hinterland harjoituksia. Hän on Suomen johtava corporeal mime -taiteilija. Honkakoski opiskeli tätä fyysisen teatterin suuntausta seitsemän vuoden ajan huippukoulussa Lontoossa.
– Corporeal mime on minulle työväline. Koen saavani sillä itsessäni kiinni sellaisesta alueesta, joka on meidän syvällinen jaettujen kokemusten ja assosiaatioiden alue.
Dystooppinen Hinterland (suom. joutomaa) sijoittuu tuhon jälkeiseen aikaan ei-kenenkään maalle. Honkakoski pohtii teoksessaan, mikä saa ihmisen tuhoamaan itsensä ja muut.
Kemistä avarammille vesille
Kemissä kasvanut Honkakoski opiskeli alun perin näyttelijäksi Englannissa. Hän lähti Exeterin yliopiston draamalinjalle vuonna 1997. Honkakoski oli silloin 19-vuotias.
– Etsin jotain, jota en nähnyt täällä. Siihen liittyi myös paljon sellaista nuoruuden paloa ja seikkailunhalua, Honkakoski sanoo.
Hän palasi kolmen vuoden opiskelun jälkeen Suomeen ja jatkoi opintoja Vaasan ruotsinkielisen ammattikorkeakoulun fyysisen teatterin kurssilla.
Ennen kuin fyysinen teatteri imaisi Honkakosken lopullisesti, hän ehti työskennellä näyttelijänä muun muassa Helsingin kaupunginteatterissa vuosina 2004–2006.
Kipinä corporeal mime -suuntaukseen syttyi Lontoon miimifestivaaleilla.
– Näin siellä esityksen, joka vavisutti minua. Lavalla oli ehkä kymmenen ihmistä. Kaikki esiintyjät osasivat liikkua samalla tavalla enkä ymmärtänyt, mikä se oli. Heillä oli jokin systeemi siihen, Honkakoski muistelee.
Hän oli nähnyt maineikkaan Theatre de l'Ange Fou -koulun oman ryhmän esityksen.
Ranskalaisen mestarin jäljillä
Corporeal mime -tekniikkaan erikoistunut Theatre de l'Ange Fou -koulu perustettiin Pariisissa vuonna 1984. Se vaalii modernin miimin isän, Etienne Decroux’n, perintöä. Pariisista koulu siirtyi Lontooseen 1990-luvun puolivälissä ja sieltä myöhemmin Yhdysvaltoihin.
– Nyt tietysti ymmärrän, että esiintyjillä oli sama liiketekniikka hallussa. He olivat treenanneet sitä pitkään, Honkakoski muistelee ensikohtaamistaan koulun kanssa.
Honkakoski haki Theatre de l'Ange Fou -kouluun ja ajatteli, että jo ammatissa olevana näyttelijänä hän opiskelisi Lontoossa ehkä vuoden.
– Tajusin hyvin pian koulussa, että corporeal mime on asia, jota ei pysty ottamaan haltuun hetkessä.
Honkakoski vertaa tunnetta viulistin kohtaamiseen.
– On hetkessä selvää, että en opi viikonloppukurssilla sitä, mitä viulisti osaa, Honkakoski sanoo hymyillen.
Seitsemän vuoden opintojen jälkeen Honkakoski koki olevansa riittävän hyvä corporeal mime -tekniikassa.
– Halusin, että taito on minulla luissa ja ytimissä. Pelkäsin, että jos lähden koulusta liian aikaisin, taito valuu kuin hiekka sormien läpi.
Kultti joutui käsittelyyn
Honkakoski on poikkeuksellinen suomalainen näyttämötaiteilija, sillä hän on tehnyt läpimurtonsa ulkomailla.
Honkakosken ensimmäinen merkittävä ryhmäteos Pulpetti (The Desk) palkittiin maailman suurimmalla esittävän taiteen festivaalilla Edinburghissa vuonna 2019. Se on melkoinen saavutus, sillä Edinburghin Fringessä on vuosittain esillä 3000–4000 esitystä tai teosta.
Honkakosken Pulpetti sai arvostetun Scotsman Fringe First Award -palkinnon. Sen jakaa skotlantilainen sanomalehti.
Alun perin helsinkiläisessä KokoTeatterissa ensi-iltansa saanut Pulpetti toi Honkakoskelle Edinburghissa kansainvälistä kiinnostusta, mutta suunnitelmat kaatuivat koronapandemiaan.
Palkittu teos tekee kuitenkin paluun vuonna 2024. Kauri Honkakoski Companyn on tarkoitus kiertää sillä Pohjoismaissa ja Baltiassa.
Itse teos on Honkakoskelle erittäin omakohtainen. Pulpetti on tekijän mukaan esitys oikeaoppisuudesta ja yritys ymmärtää hengellisiä ja poliittisia kultteja.
– Itsellänikin on henkilökohtainen kokemus eräänlaisesta kultista, ja sellaisen jäsenenä olemisesta, Honkakoski toteaa.
Hän tajusi teoksen tekoprosessin aikana, miten yleistä kulttiin kuuluminen on.
– Ei ole kovin harvinaista, että on kuulunut jonkinlaiseen kulttiin tai lahkoon tai ollut jonkinlaisessa työyhteisössä tai koulumaailmassa, jossa on vallan väärinkäytöstä.
Kauri Honkakoski Company toimi nimellä Reetta Honkakoski Company vuoteen 2022 asti.
Hinterland, ensi-ilta kulttuurikeskus Stoassa Helsingissä 21.9.