Fazir Džaferov, 53, on opettaja ja kääntäjä, joka opettaa englantia pienessä 70 oppilaan kyläkoulussa Dagestanissa.
Huonon yhteyden vuoksi Džaferov lähetti vastauksensa videoina. Hän ei käytä sanaa sota, sillä siitä voi joutua Venäjällä vaikeuksiin.
Minkälaisessa tilanteessa vastaat kysymyksiin?
– Työskentelen opettajana, ja nyt on käynnissä viimeiset valmistelut uutta lukuvuotta varten. Yleisesti ottaen tilanne maassa ei ole hyvä. On ahdistusta ja odotusta tilanteen paranemiseksi. Samaan aikaan on jatkettava omaa elämää ja työtä.
Asut Dagestanissa, miten päädyit sinne opettajaksi?
– Asun Etelä-Dagestanissa, lähellä Azerbaidžania. Olen työskennellyt englannin opettajana jo neljä vuotta. Synnyin täällä ja asuin täällä ensimmäiset elinvuoteni. Kun olin opiskellut Moskovassa, minusta tuntui äkkiä, että halusin palata. Moskova oli niin tunkkainen ja ahdas. Täällä on rauhallisempaa kuin suurkaupungissa.
Venäjä käy sotaa Ukrainaa vastaan. Minkälainen ilmapiiri on Dagestanissa juuri nyt?
– Ihmisiä huolettaa ensisijaisesti heidän oma elämänsä. Kaikki haluavat hyvän elämän. Yhteiskunnassamme voimakkaan poliittisen asenteen ilmaisu on mahdollista vain internetissä ja sosiaalisen median tileillä. Ihmiset antavat usein periksi riidoissa.
Onko jostain tavaroista pulaa? Kuinka vaikuttaa se, että Venäjä rajoittaa pääsyä internetiin?
– Aiemmin oli ilmoituksia siitä, että tulostuspaperi oli lopussa. Se oli erittäin kallista, mutta sitten sitä alkoi taas saada. Puutetta ei taida olla, mutta hinnat nousevat. Miten sitten asia onkin, siitä ei julkisesti kirjoiteta.
Minulle tuo paljon ongelmia se, että en pääse enää kaikille nettisivuille. Syntyy ylimääräistä työtä siitä, täytyy jotenkin kiertää rajoituksia löytääkseen jotain internetistä.
Miten Venäjän pakotteet ovat vaikuttaneet elämääsi?
– Pystyin ennen vierailemaan ja asumaan luovissa residensseissä ulkomailla. Vierailimme aiemmin Sveitsissä ja Suomessa käännösprojektin kanssa. Nyt en enää voi ajatella sellaista.
Opetat englantia koulussa. Mitä muutoksia näet, ja miten puhut sodasta oppilaille?
– Kaukaisissa kylissä ei ole niin paljon paineita, sillä siellä ei sanella hallinnosta asioita. Kouluissa kuitenkin maanantaisin ensimmäisellä oppitunnilla puhutaan siitä, mikä on tärkeää. Se on isänmaallista kasvatusta. Luokanopettaja johtaa nämä oppitunnit. Itse en joudu pitämään näitä tunteja, vaan opetan vain omaa oppiainettani.
Puhun operaatiosta yksityisesti vain vanhempien oppilaiden kanssa. Jos he kysyvät mielipidettäni, kerron kyllä.
Miten sota on vaikuttanut omaan elämääsi?
– Jos operaatiota ei olisi, kutsuisin jatkuvasti ihmisiä Moskovasta tai jopa ulkomailta koululle. Vierailin ennen itsekin ulkomailla ja järjestin tapaamisia Moskovassa oppilaiden kanssa. Operaatio vei minulta ja oppilailtani kaiken tämän. Se mitätöi mahdollisuutemme.
Mikä lapsia ja nuoria huolettaa sodassa?
– Pienemmät lapset eivät juurikaan ajattele operaatiota, mutta isommat koululaiset eli lukiolaiset eivät hyväksy sitä. Kouluissa ei käydä aktiivista keskustelua operaatiosta.
Miten alueellasi suhtaudutaan Venäjän hyökkäykseen?
– Dagestanista lähdetään taistelemaan operaatioon. Tiedän tämän kuulopuheiden perusteella. Tästä kylästä ei kukaan näytä lähteneen, mutta naapurikylästä eräs opettaja lähti. Se tapahtui siitä huolimatta, että täällä tarvitaan opettajia.
Sinne houkutellaan rahalla. Lähtijät sanovat, että heillä on ajatus siitä, mitä he tekevät. Luulen kuitenkin, että se on rakkautta rahaan.
Toiset ihmiset tukevat operaatiota keskusteluissa. He sanovat, että se on oikein. Toiset ihmettelevät, mihin me tarvitsemme sitä. Osa on vain hiljaa. Näyttää kuitenkin siltä, että enemmistön mielestä tämä operaatio ei ole tarpeellinen.
Dagestanissa on ollut ainakin kaksi tärkeää mielenosoitusta vuoden sisällä. Mitä niissä protestoitiin?
– Yksi mielenosoituksista oli mobilisaatiota vastaan viime vuonna. Se oli todella suuri tapahtuma, jolla oli myönteistä vaikutusta. Mielenosoitusten jälkeen yleinen mobilisaatio keskeytettiin koko Dagestanissa tai ainakaan sitä ei enää toteutettu niin aktiivisesti ja aggressiivisesti.
Protesti oli hämmästyttävä siitä näkökulmasta, että se toi yhteen niinkin vastakkaiset yhteiskunnalliset ryhmät kuin feministit ja uskonnolliset naiset.
Toinen protesti oli juuri äskettäin. Ihmiset valittivat sähkö- ja vesikatkoista. Olen iloinen, että ihmiset tulevat kaduille tällä tavalla, kun heillä ei ole muuta tapaa tuoda asioita esiin.
