Luontotiedon kysyntä on ampaissut ennennäkemättömälle tasolle tuulivoimabuumin ansiosta. Voimalaa ei saa rakentaa ennen kuin alueelta on selvitetty niin liito-oravien, viitasammakoiden, maakotkien kuin isonuijasammalen olemassaolo. Laki kieltää niiden ja monien muiden lajien häirinnän.
Konsulttiyhtiöt palkkaavat biologeja niin paljon kuin löytävät, mutta eivät pysty läheskään vastaamaan tuulivoimayritysten kysyntään. Se hidastaa hankkeita, eikä selvityksiäkään kasata hetkessä. Ne vievät yhden vuodenkierron.
Helmikuussa pitää havainnoida petojen lumijälkiä, maaliskuussa pöllöjen pulputusta ja huhtikuussa liito-oravien papanoita. Tavattavissa on lajiryhmä vuorollaan, ja töitä riittää syksyn lintumuuttoihin saakka.
Toisinaan aikaikkuna on perin lyhyt: viitasammakon kiivain kutuaika voi kestää vain pari päivää, jos toukokuu on oikein kuuma. Silloin on kiire lähteä kiertämään lammen rantoja ja puronvarsia auringonlaskun aikaan, mutta ennen pilkkopimeää.
– Viitasammakon pulputus kuulostaa siltä kuin laittaisi tyhjän pullon veden alle. Se on hyvin helppo erottaa tavallisen sammakon rutinasta, kertoo luontoselvityksiä Rambollin palveluksessa tekevä biologi Laura Loponen.
Erottuva ääni on pelastus, sillä viitasammakon tunnistus ulkonäön perusteella olisi hankalaa. Ero tavalliseen sammakkoon löytyy takajalan varpaiden kyhmyistä, Loponen kertoo.
Selvityksiä vaaditaan yhä uusista lajeista
Konsulttiyhtiöt Ramboll ja Sitowise ovat samassa tilanteessa: kaikki asiansa osaavat biologit palkataan ja haku on päällä koko ajan. Sitowisen luontoselvitysryhmän päällikkö Terhi Korvenpää kertoo, että luontoselvitysten kysyntä on lähes tuplasti sen, mihin voidaan sillä hetkellä vastata. Selvityksiä kysytään myös muihin hankkeisiin, mutta tuulivoima työllistää eniten.
Sähkön tuotannon tuplaamista tavoitteleva hallitus on luvannut sujuvoittaa tuulivoimahankkeiden lupaprosesseja. Luontoselvitysten osalta suunta on viime aikoina ollut aivan päinvastainen.
– Yhä enemmän vaaditaan spesifejä erillisselvityksiä aivan uusista lajeista. Jotain järkeistämistä varmaankin vaaditaan, ettemme huku tähän tilanteeseen, toteaa johtava asiantuntija Saara Vauramo Rambollista.
Nyt valvovaa viranomaista eli elyä vaikuttavat kiinnostavan esimerkiksi susi ja metsäpeura. Vauramo kertoo, että viranomaiset eivät kuitenkaan luovuta konsulteille kaikkea ajantasaista tietoa, esimerkiksi Tassu-järjestelmän suurpetohavaintoja.
Selvitysten riittävyyttä arvioidessaan elyt ottavat kantaa siihen, mikä määrä maastopäiviä on tarpeeksi sekä mitkä lajit ja kohteet on ennakkotietojen perusteella selvitettävä. Elyn päätöksellä on suuri vaikutus selvityksen kestoon ja kustannuksiin.
Vauramon kokemuksen mukaan vaatimukset vaihtelevat riippuen siitä, minkä elyn alueella toimitaan. Hän toivoisi, ettei vaatimustasoa esimerkiksi maastopäivien suhteen vedettäisi tappiin, ellei siihen ole hankkeen sijainnin vuoksi erityisiä perusteita.
Muutokset voimalasuunnitelmiin arkea
Biologille vaikkapa parin sadan kutusammakon äänekäs pulputus on iloinen havainto, mutta tuulivoimayhtiölle luonnollisesti ei. Lapin ely-keskuksessa ylitarkastajana toimivan Heli Lehvolan tuntuma on, että luontoselvitykset johtavat muutoksiin yli puolessa hankkeista.
– Jotkut hankkeet eivät ole enää kannattavia, kun joudutaan poistamaan niin paljon voimaloita. Jos hanketta halutaan viedä eteenpäin, niin voimaloita sijoitellaan uudelleen.
Lapissa muutosten syynä on useimmiten uhanalainen maakotka. Lehvolan mukaan maakotkan reviireitä on pohjoisessa niin paljon, että hankkeiden sovittelu reviirien väliin ei ole aivan helppoa. Lapissakin viitasammakoiden selvittely on peruskauraa, samoin pohjoisessa yleisten direktiivikasvien, kuten neidonkengän ja lehtotikankontin kasvualueen selvittäminen.
Johtava asiantuntija Saara Vauramo ei muista yhdenkään Rambollin asiakkaan tuulivoimahankkeen kokonaan pysähtyneen direktiivilajeihin. Myllyjen määrää on vähennetty tai niille on etsitty uudet paikat usein tuhansien hehtaarien suuruiselta tontilta. Mahdottomimmat hankkeet ovat Vauramon mukaan kariutuneet jo ennen selvityksiä.
Sen sijaan hanke on saattanut jumittua paikoilleen, jos elystä on todettu, että selvitykset eivät ole olleet riittäviä. Näin voi tapahtua myös sellaisessa tapauksessa, että uutta tietoa vaikkapa susireviirien muutoksista tulee ilmi varsinaisen selvitysvaiheen jälkeen.
Mitä tulee vaatimusten kohtuullisuuteen, ylitarkastaja Heli Lehvola sanoo, että ne pohjautuvat lakiin. Jos tuulivoimarakentamiseen halutaan vauhtia vaatimustasoa madaltamalla, se pitää hänen mukaansa tehdä muuttamalla lakeja. Selvityspäivien määrää laki ei tosin säädä.
Tuulimylly väistyy maakotkan lentoreitiltä
Yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa uraa tehnyt biologi Markku Huttunen on yksi niistä, jotka tarttuivat uuteen työmahdollisuuteen nyt, kun vihreä siirtymä niitä viljalti suo. Ensimmäinen vuosi luontoselvittäjänä Sitowisen palveluksessa on edennyt lintujen syysmuuton tarkkailuun itälappilaisen vaaran laella.
Alueelle suunnitellaan pienehköä tuulipuistoa, mutta sitä ennen pitää selvittää muutama seikka liittyen esimerkiksi lintujen törmäysriskiin.
– Millä korkeudella isot linnut, kuten joutsenet, hanhet ja kurjet lentävät ja ohjaavatko vesistöt syysmuuttoa niin, että se menisi hankealueen päältä, Huttunen toteaa.
Tihkuisen harmaana päivänä muuttajia ei juuri näy. Huttunen kiikaroi myös petolintuja ja on muutaman merikotkan edellispäivänä nähnytkin.
Myös seikkaperäiset maakotkaselvitykset odottavat. Jos tiedossa on maakotkan pesä edes lähellä tuulivoima-aluetta, kotkien lentoreitit pitää uskottavasti mallintaa. Saalistaan maan kamaralta tähyilevä kotka voi epähuomiossa törmätä voimalan lapoihin.
– Voimalinjat ovat vielä isompi riski ja myös niitä mallinnetaan.
Tuulivoimahankkeissa juuri linnustovaikutukset ovat usein kriittisimpiä. Huttusen kaltaiset lintuasiantuntijat ovat nyt erityisen kysyttyjä.
Ramboll on aloittanut yhteistyön lintuyhdistysten kanssa, jotta selvityssumaa saataisiin lintujen osalta purettua.