Ilmastonmuutoksen myötä sademäärät kasvavat ja kaupunkien hulevesitulvat yleistyvät. Rankkasateet ovat aiheuttaneet kaupunkitulvia ympäri Suomea myös tänä kesänä ja alkusyksynä.
Rakennetuissa ympäristöissä viemäreiden kapasiteetti ei aina kestä suuria vesimassoja, ja vesi tunkeutuu kiinteistöihin ja jää esimerkiksi kaduille ja alikulkuihin.
– Silloin tarvitaan viheralueita, joissa vesi imeytyisi tai ainakin viipyisi hetken, ennen kuin se johdetaan viemäriverkkoon, jottei tulvia tulisi, kertoo Kajsa Rosqvist, Helsingin kaupungin ilmastoyksikön projektipäällikkö.
Puut, istutukset ja erilaiset vettä läpäisevät pinnat ovat oleellisia hulevesien, eli sateen ja sulamisen mukana kerääntyvien vesien hallinnassa.
Kaupungeista yhä isompi osa on pinnoitettua aluetta eli teitä ja rakennettua aluetta. Vesi ei läpäise pintoja eikä pääse imeytymään maaperään, vaan jää pinnalle tulvimaan.
Niin kutsutuilla luontopohjaisilla ratkaisuilla voidaan imeyttää vettä maaperään, ja tarvittaessa myös viivyttää vettä niin, että tulvavahingoilta vältyttäisiin eivätkä viemärit ylikuormittuisi.
Kaikki vihreä auttaa
Luontopohjaiset hulevesiratkaisut näkyvät kaupunkilaisille esimerkiksi niittyinä, painanteina, kosteikkoina ja viherkattoina. Kaikki vihreä, jonka alla on vettä imevää maaperää, toimii Rosqvistin mukaan sadevedenhallintaratkaisuina.
Vihreyttä lisätään uusille alueille, mutta myös jo olemassa olevat kadut ja katot kaipaavat vihreää.
– Mitä enemmän vihermassaa on, sen parempi, Rosqvist kiteyttää.
Rosqvistin mukaan ympäri Eurooppaa nähdyt rajut tulvat voivat vauhdittaa tulviin varautumista Suomessakin.
– Viimeisen 5–10 vuoden aikana luonnonmukaiset hulevesienhallintaratkaisut ovat ihan selkeästi lisääntyneet.
Rosqvistin mukaan tarvittaisiin vielä lisää kokemuksia siitä, miten hyvin luontopohjaiset ratkaisut säilyvät ja miten niiden ylläpito sujuu.
Luontopohjaiset ratkaisut tukeutuvat luonnon omiin prosesseihin, eli tässä tapauksessa veden kiertoon.
Aalto-yliopiston maisema-arkkitehtuurin professori Ranja Hautamäki painottaa, että luontopohjaiset ratkaisut tarjoavat monia hyötyjä. Ne ovat Hautamäen mukaan ratkaisuja moniin yhteiskunnallisiin haasteisiin.
Tulvavedet osaksi puutarhoja
Harjaantunut silmä on voinut huomata hulevesien hallintaan suunniteltujen viheralueiden kehityksen suomalaisissa kaupungeissa. Erilaiset painanteet, tulvaniityt sekä mutkittelevat ojat ovat yhä useammin osa uusia asuinalueita.
Esimerkiksi Helsingin Kuninkaantammessa on rakennettu uutta asuinaluetta luonnonmukainen hulevesien hallinta huomioon ottaen. Alueella on muun muassa virkistyskosteikkoalue ja tonteilla sadepuutarhoja ja viherkattoja. Myös Tampereen Vuorekseen on toteutettu hulevesialtaita ja purouoma tulvaniittyineen.
Lisää ratkaisuja kehitellään ympäri Suomea. Hulevettä keräävät lammikot ja painanteet istutuksineen voivat muodostaa esimerkiksi silmää miellyttäviä sadepuutarhoja.
– Sadepuutarha kehystää huleveden mukavalla tavalla. Se ei ole pelkästään tekninen ja ikävä asia, vaan se voi olla myös hyödyllinen ja kaunis asia, Hautamäki pohtii.
Myös Rosqvist nostaa esiin estetiikkakysymyksen. Rosqvistin mukaan suomalaiset odottavat usein, että kaupunkien luonto olisi parturoitua ja hoidetun näköistä. Rosqvistin mukaan olisi hyvä, jos ihmiset oppisivat ymmärtämään runsaan ja luonnonmukaisen kaupunkivihreän edut.
Rehevämmät viheralueet, kuten niityt, ovat nurmikkoa tehokkaampi ratkaisu vaikkapa juuri vesien imeyttämisessä, ja ne kestävät hyvin paahdetta. Viheralueet ovat myös asukkaiden virkistyspaikkoja ja ne tarjoavat elinympäristöjä pölyttäjille, mikä tukee luonnon monimuotoisuutta kaupungeissa.
Ilmastonmuutoksen seuraukset korostuvat kaupungeissa
Isojen kaupunkien keskustoissa haasteeksi hulevesien hallinnassa muodostuu tilanpuute.
Tiivistä asumista pidetään Rosenqvistin mukaan energiatehokkaana, mutta liian tiiviissä kaupungissa ilmastonmuutoksen seuraukset, kuten korkeat lämpötilat, korostuvat ja tulvariski kasvaa. Kaupungeissa tarvitaan lisää asuntoja kasvavalle väestölle, mutta tilaa vaatisi myös vesi.
Kasvillisuuskin tarvitsee tilaa. Kaupungeissa maan alla kulkee esimerkiksi viemäreitä ja sähköverkkoja, ja niiden sovittaminen puun juurien ja veden johtamisen kanssa voi olla hankalaa.
Rosqvistin mukaan hiilensidonnan kannalta uusillakin alueilla olisi tärkeää säilyttää vanhaa maaperää ja puustoa. Kasvillisuus sitoo ja haihduttaa vettä ja toimii hiilinieluna sekä pitää ympäristön viileämpänä helleaaltojen aikaan.
Myös Hautamäen mukaan tiiviys on haaste ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.
– Liian tiivis kaupunki ei ole ilmaston kestävä kaupunki, Hautamäki toteaa.
Hulevedet ovat myös hyvä asia
Hulevedet nähdään usein Hautamäen mukaan ongelmana ja niitä ratkotaan usein insinöörivetoisesti, teknisillä ratkaisuilla. Hautamäki toivoo ratkaisujen suunnitteluun yhteistyötä. Parhaimmillaan maisema-arkkitehti istuisi insinöörin kanssa saman työpöydän ääressä.
– Oikein hyödynnettynä hulevesi on myös resurssi, siitä voi olla myös iloa ja hyötyä, Hautamäki kertoo.
Hautamäen mukaan viheralueet voitaisiin nähdä kaupunkien päätöksenteossa strategisena kysymyksenä, jolla lisätään kaupungin ilmastokestävyyttä. Viheralueet tuottavat myös taloudellisia hyötyjä, joista yksi on kaupunkitulvien aiheuttamien tuhojen vähentäminen.
Kaupunkitulvia voidaan hillitä monella suunnittelun tasolla, alkaen kaavoituksesta.
– Täytyy kaavoittaa sellaista kaupunkia, jossa on riittävästi viherpinta-alaa, Hautamäki kertoo.
Esimerkiksi Turussa, Tampereella, Vantaalla ja Helsingissä on käytössä Viherkerroin-työkalu, jolla varmistetaan, että tonttien vihreän alan määrä täyttää kaupunkien vaatimukset.
Vaikka vihreät hulevesiratkaisut ovat Suomessa jo hyvällä mallilla, riittää kaupunkien viheralueiden lisäämisessä vielä työtä.
– Hulevesien hallinnassa on päästy mielestäni kyllä hyvin pitkälle. Seuraavaksi toivon, että päästään yhtä pitkälle lämpösaarekkeiden hillitsemisessä ja hiilinielujen vahvistamisessa, professori Hautamäki sanoo.