Laskeva aurinko värjää peilityynen järven taivaanrantaa oranssiksi. Weranta-orkesteri laulaa haavoittuvasta sydämestä Hankasalmella.
Yrittäjä Kaisa Hirsisaari toivottaa asiakkaita tervetulleeksi Hangan lavan kesän viimeisiin tansseihin.
Hän osti huonokuntoisen tanssilavan viime jouluna.
– Minua oli pitkään harmittanut nähdä tämän tanssilavan rapistuvan täällä luonnonkauniilla paikalla, kun ajoin aina tästä ohi Jyväskylästä kesäpaikalleni Hankasalmelle, Hirsisaari sanoo.
Ostospäätös syttyi yhtä nopeasti kuin rakkaus hänen kumppaninsa Timo Kangastien kanssa: pariskunta tapasi vuosi sitten lavatanssifestareilla ja idea tanssilavan ostoon tuli ensin Kangastieltä.
– Aika nopeasti tuli se ostopäätös, kun Timon kanssa kohtasimme ja löimme hullut päämme yhteen. Olen haaveillut tanssilavan pyörittämisestä. Tykkään laulamisesta, tanssimisesta ja ihmisten kanssa olemisesta, kertoo Hirsisaari.
Hirsisaari oli juuri myynyt asuntonsa, joten rahoitus kauppoihin järjestyi helposti. Lavan omistanut urheiluseura Hankasalmen Hanka oli helpottunut päästessään eroon tulosta tuottamattomasta tanssilavasta.
Usein tanssilavan omistaa urheiluseura tai vaikkapa kyläyhdistys.
Kiikun kaakun pystyssä
Tanssilavojen kulta-aikaa elettiin 1950- ja 60-luvuilla. Hiipuva kulttuuri koki piristyksen ennen korona-aikaa, kun uudet harrastajat löysivät lavoille.
Pandemian jälkeen kaikki tanssijat eivät ole palanneet.
– Tämä kesä oli parempi kuin viime kesä. Mutta vielä ei olla päästy koronaa edeltäviin kävijämääriin vaikka mukaan on tullut myös uusia harrastajia, sanoo Martti Surakka Suomen Seuratanssiliitosta.
Etelä-Savossa Kangasniemellä kulunut tanssikesä oli koronan jälkeisistä vuosista paras.
– Kävijämäärä oli kuitenkin selvästi pienempi kuin ennen pandemiaa. Kävijöitä oli tänä kesänä lähes 500 illassa, kun ennen pandemiaa täällä kävi joka ilta noin 650 ihmistä, kertoo Syvälahden viihdekeskuksen toimitusjohtaja Reijo Pynnönen.
Hirsisaari tiesi, ettei ollut ostamassa rahasampoa.
– Meillä on ollut kävijöitä keskimäärin 200 illassa. Parhaana iltana Saija Tuupasen ollessa esiintymässä, ylsimme 450 asiakkaaseen. Laskut olemme kuitenkin saaneet maksettua, että ollaan ihan tyytyväisiä. Kyllä tämä tästä varmasti alkaa taas elpyä, sanoo Hirsisaari.
Rakkaudesta lajiin
Orkesteri on aloittamassa taukoa. Hirsisaari rientää järjestyksenvalvojakyltti rinnassaan auttamaan kioskin myynnissä. Kangastie siirtyy baaritiskin puolelle kaljahanojen varteen.
Kevät ja kesä ovat olleet pariskunnalla työntäyteisiä. He ovat muun muassa remontoineet lavaa ja muita rakennuksia.
Tanssilavatyöt on tehty vapaa-ajalla. Hirsisaari opiskelee liiketaloutta ja Kangastie on rakennusalalla päivätöissä.
– Ympäripyöreitä päiviä on tehty, ja kaikkemme on annettu. On ollut niin paljon opettelua tanssien järjestämiseen ja tämän talon pyörittämiseen. Kaikkea uutta ja yllättävää on tullut ennen kuin on päästy paikan kanssa sinuiksi, sanoo Kangastie.
Pariskunta haluaa taistella tanssilavakulttuurin kuolemaa vastaan.
– Tein tämän ihan intohimosta tanssiin ja tanssilavakulttuuriin. Toivomme, että tänne lavalle löytyisi nuoria tanssikulttuurin jatkajia hienon harrastuksen pariin, Hirsisaari kertoo.
Yrittäjät suunnittelevat jo ensi kesää. Tansseja on järjestetty tähän asti aina perjantaisin.
– On tullut myös sellainen ajatus, että voisiko tämä paikka olla vaihtoehto kesäillan viettoon, vaikka ei tanssisikaan. Voisi tulla vaikka joogaamaan laiturille, kuuntelemaan bändejä ja katsomaan kun muut tanssivat, sanoo Hirsisaari.
Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 17. syyskuuta kello 23.00 saakka.
Korjaus: Mervi Suurnäkin ja Urpo Leinosen kotipaikkakunta on korjattu Jyväskylästä Äänekoskeksi 18. syyskuuta kello 10.53.