Yksi maailman arvostetuimmista kitaristeista, Steve Vai, on innoissaan. Vai on saapunut esittämään Tampereelle musiikkia Filharmonian kanssa. Paikkana on Tampere-talo.
Yhteistyö ei ole aivan uutta, sillä Vai levytti orkesterisävellyksiään Tampere Filharmonian kanssa jo viime elokuussa. Perjantai-illan konsertin tarjonnassa on lisukkeena miehen omaa soolotuotantoa.
– On todella hienoa olla täällä. Tuntui siltä, että tämä on fantastinen mahdollisuus! Filharmonia on erinomainen porukka. Täysimittainen sinfoniaorkesteri elää eri tavalla kuin pienemmät orkesterit, ja toteutukseen avautuu uudenlaisia mahdollisuuksia, Vai kertoo.
Vastuun ytimeen
Viime vuotinen orkesterisävellysten levytys sai Vain innostumaan yhteistyöstä yhä enemmän.
– Teimme silloin vähän äänityksiä. Biisit tähän konserttiin kehittyivät ja jalostuivat sen mukaan. Aika äkkiä tuli se ajatus, että meidänhän pitää toteuttaa myös konsertti.
Vai kertoo, että kitaristi-säveltäjänä vastuu on nyt aivan erilainen kuin rokkibändin kanssa työskennellessä.
– Touhu on aivan erilaista. Rokkibändin kanssa mukana aika liuta ihmisiä: pitää ottaa huomioon laulaja, pitää ottaa huomioon tuotantoporras. Samalla myös vastuu lopputuloksesta jakautuu. Tässä roolitus on erilainen: vastuu on keskeisesti minulla itselläni.
Iisakkila tarjosi vastauksen
Tampere Filharmonian kanssa Vai on erityisesti säveltäjän roolissa.
– Minut tunnetaan yleisesti miehenä, joka on rock-kitaristi. Olen kuitenkin aina ollut innostunut sinfonisesta musiikista ja rakastan sen säveltämistä, sitä koko prosessia. Vuonna 2005 minulle tarjottiin mahdollisuutta tehdä yhteistyötä Metropol-orkesterin kanssa, ja se sujui hyvin. Yhteistyöstä syntyi levy Sound Theories.
Sen jälkeen Vai on esiintynyt eri puolilla maailmaa isojen orkesterien kanssa: Romaniassa, Italiassa ja Venäjällä, ja totta kai Yhdysvalloissa. Jossain vaiheessa hän halusi levyttää kaiken sen musiikin, jonka oli säveltänyt nimenomaan yhteistyöhön isojen orkesterien kanssa.
– Siitä tuli iso haaste. Välillä tuli musiikkia, jota esitimme pienempien orkesterien kanssa. Syntyi haave siitä, että jossain vaiheessa olisi kiva tehdä tätä suuremmassa mittakaavassa.
Sitten Vai tutustui Tampere Filharmonian kapellimestari Jukka Iisakkilaan. Vaativa muusikko löysi Iisakkilasta vastauksen haaveilleen.
– Hän on maestro! Erinomainen muusikko, kapellimestari ja musiikin ymmärtäjä. Iisakkilan kautta syntyi hieno yhteistyö, joka on nyt tässä pisteessä, Vai kehuu.
Kahden roolin välissä
Vain mukaan sinfoniaorkesterin kanssa tehdessä yksi asia nousee yli muiden: dynamiikan ymmärtäminen.
– Intiimiys ja hienovaraisuus. Sitä pitää olla. Puhutaan taas eri maailmasta kuin rock-bändistä, jossa tehot ovat arvossaan, Vai sanoo.
Kitaristi tuntee nyt kulkevansa muusikkona näiden kahden maailman välimaastossa.
– Siinä on myös hieno haaste, miten yhdistää rock-kitaristin ja klassisen säveltäjän roolit toisiinsa. Kuljen näiden roolien välissä, ja se on erittäin kiinnostavaa.
Tekee Vai sitten millaista musiikkia tahansa, yksi asia on aina keskiössä.
– Se on melodia. Melodia on aina kuningas. Siitä kaikki lähtee.
Kaikki on lähtenyt sankarikitaristillakin perusasioista. Vai alkoi säveltää jo hyvin nuorena. Ikää oli hieman päälle kymmenen vuotta, kun hän soitti haitarilla Deep Purplen vuonna 1972 ilmestyneen Smoke on the Water -kappaleen riffiä.
– Iso vauhdittaja kehitykselleni oli, kun 7-luokkalaisena pääsin lukiossani musiikin teorian edistyneiden kurssille. Olin liian nuori, mutta kurssille tarvittiin orkesteriin tuuban soittaja, joten tein sopimuksen: jos pääsen kurssille, voin tulla soittamaan tuubaa!
Tuolloin 12-vuotias poika innostui lopulta niin, että alkoi ottaa teoriatunteja päivittäin. 16-vuotiaana Vai sävelsi koulunsa orkesterille ensimmäisen teoksensa. Sittemmin matka vei muun muassa Frank Zappan kitaristiksi.
