– Lapset ja nuoret tietävät paremmin, miltä kiusaaminen tuntuu, toteaa Enni Luotola Vuoniityn peruskoulusta.
Ennin kaveri Merituuli Minkkinen nyökyttelee ja jatkaa:
– Mun mielestä se on vähän outoa, että lapsia ei oteta mukaan. Me ollaan kuitenkin se kohdeyleisö.
Koulupäivä on juuri alkamassa Vuosaaressa. Aurinko kurkistaa puiden takaa. Tukioppilaina toimivat kaverukset lupautuivat Ylen haastateltavaksi ennen englannin tuntia.
Tuntuu siltä, että kiusaamisesta puhutaan vuodesta toiseen, mutta mikään ei muutu. Huomaavatko opettajat kiusaamisen? Luotolan ja Minkkisen mielestä eivät.
– Opettajat eivät aina tiedä, mikä on härnäämistä ja mikä on oikeaa kiusaamista, Luotola kiteyttää. Hänestä oppilaat osaavat pitää kiusaamisen hyvin piilossa aikuisilta.
Kansalaistori
Alex Lorvi puolestaan ajattelee, että opettajat kyllä huomaavat kiusaamisen, mutta eivät tee asialle tarpeeksi.
– He voivat sanoa, että älä tee enää noin. Mutta kiusaaminen vain jatkuu.
Lorvi istuskelee kaverinsa Aleksei Makarovskin kanssa Kansalaistorin laidalla. He odottavat ystäviään, jotka ovat käymässä keskustakirjasto Oodissa. Välillä he testaavat satunnaista temppua skeittilaudalla, mutta pääasiassa fokus on juttelemisessa.
Alla olevalla videolla Lorvi ja Makarovski kertovat, miten heidän mielestään kiusaamiseen pitäisi puuttua.
Lorvi ajattelee, että tilanne on myös opettajille haastava.
– Jos koulussa on 700 oppilasta, on vaikea nähdä kaikkea. Opettajia on aika vähän nykyään.
Monet tappelut tapahtuvat Lorvin mukaan koulun ulkopuolella. Niihin on huomattavasti vaikeampi puuttua.
Herttoniemi
Kello kuusi illalla Herttoniemen rannan lähistöllä värikkäästi pukeutunut porukka ohittaa palloa potkivat kaverukset.
– Ei vielä ole mikään halloween, huutaa yksi heistä porukan perään ivallisesti.
Porukka ei ole kuulevinaan.
Hetkeä myöhemmin äiti saattaa kolmea kakkosluokkalaista tyttöä metroasemalle. Mitä ala-asteikäiset tuumaavat kiusaamisesta?
– Ei saa kiusata ketää, ei siis yhtään ketään, sanelee 8-vuotias Aisla Jokela.
Kaverit Herttoniemenrannan ala-asteelta, Stina Tökkeri ja Eevi Jaakkola, kuuntelevat tarkkaavaisesti Jokelan julistusta. Heillä kaikilla riittää kerrottavaa erilaisista kiusaamistilanteista, vaikka takana on vasta reilu vuosi koulunkäyntiä.
Kansalaistori
Lorvin ja Makarovskin kaverit tulevat kirjastosta ja jäävät odottamaan sivummalle. On viimeisten kysymysten aika. Leikitään, että kaverukset saisivat vapaat kädet ja resursseja. Mitä olisivat heidän ratkaisunsa kiusaamiseen?
– Kunnon rangaistukset kiusaajille, toteaa Makarovski.
– Rakentaisin lisää kouluja. Opettajat pystyisivät huolehtimaan paremmin pienemmästä oppilasmäärästä, tuumaa Lorvi, ja jatkaa:
– Ja jos opettajat olisivat kuin kavereita, kaikki olisi helpompaa.
Vuosaari
Vuoniityn perukoulussa englannin tunti on jo alkanut, mutta vastaus on vielä kesken. Opettaja kuulemma ymmärtää. Miten ystävykset puolestaan puuttuisivat kiusaamiseen?
– Jos joku tulee sanomaan kiusaamisesta, olisi kiva, jos ei heti kutsuttaisi vanhempia ja rehtoria, Luotola miettii. Hänen mielestään se voisi olla ahdistavaa kiusatulle.
Hän ajattelee, että opettaja voisi ennemmin kysyä oppilaalta, että miten menee?
Tukioppilaat kiiruhtavat englannin tunnille, ja tyhjä koulun piha huutaa autiuttaan.
Miten sinun mielestäsi kiusaamiseen pitäisi puuttua? Voit keskustella aiheesta 24.9. kello 23 saakka.
Korjattu kello 13.23: Jutussa luki aiemmin, että tytöt käyvät Herttoniemen ala-astetta, mutta he käyvätkin Herttoniemenrannan ala-astetta.