Asiantuntijat ovat epäileviä Paltamoon suunnitellun Kaicell Fibersin sellutehtaan mahdollisuuksista, mutta hanketta ajavan yhtiön luottamus on luja.
Tässä jutussa kerromme kolme näkökulmaa tehtaan mahdolliseen toteutumiseen.
Kaicell: tehdas kannattaa, koska raaka-aine on lähellä
Toimitusjohtaja Hannu Heikkinen on luottavainen tehtaan toteutumiseen, sillä Paltamon sijainti on ratkaiseva etu. Puu saataisiin tuotua tehtaalle tukkirekoilla noin sadan kilometrin säteeltä.
– Meidän kuljetuskustannuksemme tulevat olemaan hyvinkin minimaaliset, Heikkinen sanoo.
UPM:n paperitehtaan lakkauttamisen jälkeen kainuulaisten metsänomistajien on ollut vaikeaa saada kunnollisia tarjouksia pienistä puukaupoista.
Tässä on Heikkisen mukaan Paltamon sellutehtaan markkinarako: yhtiö pystyisi ostamaan metsänomistajilta pieniä eriä puuta ja viemään ne suoraan hakkuutyömailta tehtaalle.
Heikkinen luottaa myös siihen, että Paltamossa valmistettu sellu mahtuu maailmanmarkkinoille.
Pehmopaperin eli esimerkiksi wc-paperin talouspaperin kysyntä maailmalla jatkaa kasvuaan, kun elintaso väkirikkaissa maissa nousee. Verkkokaupan kasvu puolestaan lisää kysyntää kartonkipakkauksille.
Heikkinen myöntää, että kannattavuuslaskelmia on vaikea tehdä, koska lainojen korot ja rakentamisen kustannukset ovat nousseet voimakkaasti. Samaan aikaan energian hinnannousu on parantanut kannattavuutta, sillä tehdas tuottaisi toimiessaan paljon sähköä ja lämpöä.
Analyytikot: onnistuu vain, jos kaikki menee nappiin
Paltamon sellutehtaan toteutuminen on melko epätodennäköistä, sanoo Inderes-yhtiön pääanalyytikko Antti Viljakainen.
Hänen mukaansa havusellun kysyntä–tarjonta-tasapainon pitäisi parantua, investoinnin tuotto-odotuksen nousta, rahoituskulujen alentua ja puuraaka-aineen hinnan halventua, jotta hanke voisi toteutua.
Puun saanti on Viljakaisen mukaan heikentynyt oleellisesti viimeisten kahden vuoden aikana, ja Venäjän-tuonnin loputtua Suomen puumarkkina on ”kireä kuin viulunkieli”.
Viljakainen ei jaa Kaicellin Heikkisen näkemystä siitä, että puuraaka-aineen saisi lähialueilta Paltamon tehtaalle ratkaisevan edullisesti.
– Raakapuu on sellutehtaan kustannuksista selvästi yli puolet. Puun hinta tehtaan portilla on erittäin merkittävä kannattavuuden ja sijoituksen tuoton kannalta. Näkisin kuitenkin Suomen puumarkkinan valtakunnallisena kokonaisuutena, jonka tilanne on huono, koska kuitupuun kysynnän ja tarjonnan tasapaino on huonontunut oleellisesti viime aikoina.
Paltamon sellutehtaan mahdollisuuksia huonontavat Kemissä käynnistyvä Suomen suurin sellutehdas ja Stora Enson uusi kartonkikone Oulussa.
Niiden puunhankinta-alue menee päällekkäin Paltamon kanssa, eikä se Viljakaisen mukaan ole missään tapauksessa positiivista Kaicellin hankkeen kannalta.
Viljakainen nostaa esille myös ympäristöluvan epävarmuuden. Korkein hallinto-oikeus ei antanut ympäristölupaa Kuopioon suunnitellulle havusellutehtaalle, ja Viljakainen arvioi, että myös Paltamon hankkeen luvan lopullinen myöntäminen on epävarmaa.
OP-ryhmän analyytikko Henri Parkkinen ei pidä mahdottomana, että Paltamossa voisi joskus olla sellutehdas tai jopa korkeamman jalostusasteen biotuotetehdas.
Biotalouden asioita pitää hänen mukaansa tarkastella riittävän pitkällä aikavälillä, ja kuitupohjaisten tuotteiden kasvunäkymät ovat hyvät.
– Investointi uuteen tuotantolaitokseen, tuotti se sitten sellua, kartonkia, pehmopaperia, tarramateriaalia tai vaikka puutuotteita, on riippuvainen hyvin monesta asiasta, eli muun muassa kilpailukykyisestä raaka-aineesta, tuotannosta, rahoituksesta, lupaprosesseista ja kyvystä investoida sekä lopputuotteiden kysyntänäkymistä, listaa Parkkinen.
Luonnonvarakeskus: riippuu kokonaisuudesta
Maailmanmarkkinoiden kehitys, raaka-aineen saatavuus ja kokonaiskustannukset ratkaisevat, kannattaako Paltamoon perustaa sellutehdasta, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimuspäällikkö Matleena Kniivilä.
Sellun maailmanmarkkinanäkymä ei tällä hetkellä ole hyvä, ja suurten suomalaisten metsäyhtiöiden kannattavuus on heikentynyt verrattuna viime vuosiin.
Sellu on kuitenkin suhdanneherkkä tuote, ja tilanteet voivat muuttua nopeastikin.
– Jos Paltamoon nyt perustettaisiin tehdas, sen rakentamiseen menisi useita vuosia, ja tehtaan käynnistyessä markkinatilanne voisi olla hyvinkin erilainen kuin tällä hetkellä, sanoo Kniivilä.
Stora Enso sulkee sellutehtaansa Kotkan Sunilassa, koska raaka-aineen eli kuitupuun hinta nousi Suomessa liian korkealle. Hinta nousi, koska puun tuonti sotaa käyvältä Venäjältä loppui sille asetettujen pakotteiden vuoksi.
Kniivilän mukaan Pohjois-Suomen puumarkkinoiden tilanne on hieman helpompi kuin Kaakkois-Suomessa, jossa puuta käyttävää teollisuutta on paljon. Tämä parantaa Paltamon hankkeen näkymiä.
Paltamon sijainti on Kniivilän mukaan sekä etu että rasite: tehdas olisi keskellä metsiä, mikä pienentää raaka-ainekustannuksia.
Toisaalta markkinasellun vienti ulkomaille on kalliimpaa sisämaasta kuin tehtaasta, joka sijaitsee meren rannalla.
Mahtuuko Suomeen vielä sellutehtaita? Voit keskustella aiheesta 21. syyskuuta klo 23 saakka.