Pentti Koiviston, 66, elämäntarina vilisee lehmien kierukoita, kamelien laukkakilpailuja, alkiosiirtoja, toiveita rikastumisesta ja työskentelyä maapallon lähes joka kolkassa.
Koiviston selontekoa kuunnellessa oma elämä tuntuu värittömältä ja leuka loksahtaa kohti kahvipöytää – se saa Koiviston nauramaan makeasti ja jatkamaan tarinaansa.
Koivisto lähti maailmalle vuonna 1978 ja palasi Suomeen vajaa vuosi sitten.
Koivisto oivalsi jo varhain, mitä haluaa tehdä isona.
– Vietin lapsena kesiä eläinlääkäri-isoisäni kanssa. Isoisällä oli aikaa mennä bensa-asemalle, ostaa Coca-Colaa ja munkki. Ajattelin, että tämä on parhaita ammatteja, kun on aikaa nauttia myös hyvästä ruoasta. 7-vuotiaana sanoin, että minusta tulee eläinlääkäri.
Vaikka urasuunnitelmat olivat selvillä, koulu ei kiinnostanut.
– Minulla oli muita kiireitä, kun toiset kävivät koulua. Ratsastin, pujottelin ja tein kaikkea tällaista, Koivisto kuvailee Kuopiossa vietettyjä nuoruusvuosiaan.
Kehno todistus
Lopulta Koiviston kouraan päätyi kehno päättötodistus, jolla ei eläinlääketieteellisen ovia kolkuteltu. Apuun riensivät sukulaiset: Koiviston isoisä, eno sekä enon vaimo olivat opiskelleet Saksassa.
– Kaikki sanoivat, että tule Saksaan opiskelemaan. Täällä on paljon parempi koulu. En edes hakenut Helsinkiin, vaan lähdin suoraan Saksaan.
Hän muutti asumaan enon perheen luokse Hannoveriin. Koiviston kielitaito ei ollut häävi. Hän oli lukenut lyhyen saksan.
Aluksi opiskelu olikin hankalaa. Koivisto lohduttautui sillä, että kielen opiskeluun oli aikaa melkein vuosi: lukukausi alkoi lokakuussa, ja tentit olivat vasta heinäkuussa.
– Kerran tentissä kävi niin, että ymmärsin kysymyksen, mutten osannut vastata siihen. Professori sanoi, että vastaa suomeksi. Sitten aloin kertoa suomeksi isoäitini kokkailuista ja sen semmoista; kunhan kerroin jotain tarinaa. Professori sanoi lopuksi kiitos, sehän meni hyvin, nauraa Koivisto 1978 vuoden muistolle.
Neuvostoliiton hajoaminen ja Hongkongin siirtyminen Kiinalle
Valmistuttuaan eläinlääkäriksi Koivisto palasi Suomeen. Hän alkoi työskentellä lehmien alkionsiirtojen parissa.
– Minun asiakkaitani olivat maanviljelijät, joilla oli lehmiä. Kun Neuvostoliitto meni nurin, maanviljelijöiltä loppuivat hiehojen viennit itään. Ja minulta loppuivat työt.
Koivisto ei kauaa aikaillut seuraavassa siirrossaan, vaan lähti kavereiden houkuttelemana töihin Hongkongiin. Siellä hän päätyi kolmen eläinklinikan omistajaksi ja teki ympäripyöreää päivää.
Lopulta jälleen maailmanpoliittiset muutokset vaikuttivat Koiviston elämään. Vuonna 1997 Hongkong päätyi takaisin Kiinan vallan alle.
– Silloin oli parempi myydä klinikat pois, koska kukaan ei tiennyt, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Lehmien kierukoita
Seuraavaksi Koivisto suuntasi Thaimaahan.
– Tämä on ehkä hauskaa, mutta Thaimaassa olin töissä firmassa, joka myy kierukoita lehmille, kertoo eläinlääkäri Pentti Koivisto.
Hänen työtehtävänään oli opettaa eläinlääkäreille, miten kierukka laitetaan lehmään. Kierukat valmisteltiin Argentiinassa, ja Koiviston opetusalueet olivat Eurooppa, Etelä-Afrikka, Aasia ja Australia.
– Siinä oli kyllä aika paljon hommaa. Me lensimme ympäriinsä opettamassa eläinlääkäreitä.
Kierukat vaikuttavat lehmien hormonitoimintaan siten, että lehmän keho kuvittelee olevansa tiineenä. Tällöin lehmät eivät tule kiimaan ja syövät koko ajan. Tämä lisää lypsykarjalla maidontuloa ja lihakarjan hiehoilla kasvua.
Lehmien kierukoiden jälkeen Koiviston matka taittui Hollannin, Belgian ja Englannin kautta Qatariin, jossa hän työskenteli emiirin yksityisessä hevostallissa maailmankuulujen arabihevosten parissa.
Kiinnostus kameleihin heräsi
Koivisto on erikoistunut jalostustoimintaan ja alkionsiirtoihin. Hevosten parissa työskennellessä kamelit alkoivat kiinnostaa, eikä vähiten rahan takia – kamelien laukkakilpailut ovat iso bisnes Lähi-idässä.
Koivistolle kamelit olivat kuitenkin vielä vieras laji. Vuonna 2010 hän tutustui Abu Dhabissa eläinlääkäri Mohammad Rezaan, joka johdatti Koiviston kamelien alkionsiirtojen saloihin. Ja näin työt kamelien parissa alkoivat.
– Olin laukkakilpailussa tarkistamassa, että voittajakameleilla on mikrosirut. Siinä vieressä oli miehiä, jotka ottivat verikokeita kameleista. He väittivät ottavansa doping-näytteitä. Sanoin, että doping-testithän tehdään tuolla ihan muualla.
Lopulta miehet paljastivat olevansa Arabiemiirikunnan presidentin palveluksessa. He kertoivat, että presidentti ostaa sen päivän laukkakilpailujen voittajat itselleen. Laukkakisoissa oli 40 lähtöä aamulla ja 40 lähtöä illalla.
– Kuulin, että presidentti maksaa voittajasta 500 000 euroa, kakkosesta 400 000 euroa ja kolmanneksi tulleesta 300 000 euroa. Olin ällistynyt.
Presidentti ostaa joka lähdöstä vain korkeimman sijoituksen laukanneen kamelin, jota ei ole dopattu.
– Sinä päivänä päätin, että alan treenata kameleita, nauraa Koivisto.
Uudet harjoitusmetodit
Niin alkoi Koiviston kamelitilallisen elämä. Parhaimmillaan Koivisto treenasi 16 kamelia, joista puolet oli hänen omiaan.
– Sain ilmaiseksi kameleita, jotka olivat menossa teuraaksi. Niitä aloin treenata.
Triathlonia harrastava Koivisto ihmetteli paikallisten tapaa treenata kameleita laukkakilpailuihin.
– Kamelit kävelevät ja ravaavat, mutta kilpailussa pitää kuitenkin laukata. Ajattelin, että eihän siinä ollut mitään järkeä.
Koivisto päätti kokeilla toisenlaisia harjoitusmetodeja omien kameliensa kanssa. Hän rakennutti jopa oman laukkaradan, jossa harjoitteli kamelien kanssa 3–4 kertaa viikossa.
Arabit treenaavat kamelin kanssa kuusi viikkoa. Jos kameli ei ole hyvä, se laitetaan pois. Koivisto teki kamelien kanssa töitä pitkäjänteisemmmin.
– Arabit naureskelivat minulle, kun kerroin, että aion treenata kameleita kokonaisen vuoden.
Koivisto kertoo, että voittajakamelin juoksunopeutena pidetään 40 kilometriä tunnissa. Koiviston kamelit juoksivat 20 kilometriä tunnissa tullessaan hänelle. Vajaan vuoden harjoittelun jälkeen kamelien tuntinopeus oli noussut 37–38 kilometriin tunnissa.
– Minun harjoittelutapani siis toimi todella hyvin!
Työt kamelien parissa jatkuivatkin viime vuoden lopulle asti, kunnes tuli äkkilähtö Suomeen perhesyiden takia.
Miten kävi, saiko Koivisto tehtyä kameleilla sievoisen tilin?
– No, olen vielä töissä Parikkalassa, nauraa Pentti Koivisto.
Siellä hän työskentelee nyt viikonloppuisin päivystävänä eläinlääkärinä.
