Kun Suomen tennismiehet selvittivät viikonloppuna tiensä maailman kahdeksan parhaan maan joukkoon, monissa kommenteissa toistui sana ”uskomaton”. Saavutus oli loistava ja äärimmäisen kova, yksi kovimmista suomalaisessa urheilussa vähään aikaan. Mutta en käyttäisi sanaa ”uskomaton”, koska se tuntui aivan realistiselta etukäteen.
Ehkä todennäköisimmin niin, että Hollanti ja Kroatia kaadetaan, mutta ei Yhdysvaltojen voittaminenkaan tuntunut mahdottomalta ajatukselta. Sellainen joukkue Suomella on tällä hetkellä kasassa.
Davis Cupin formaatti sopii Suomelle erinomaisesti. Jos pelattaisin vaikka kymmenen hengen joukkueilla, Suomella ei olisi mitään jakoa isoja maita vastaan. Esimerkiksi Yhdysvalloilla on 11 pelaajaa kaksinpelin top100:ssa. Mutta Suomella on nyt juuri riittävä määrä niin kovan tason pelaajia, että sillä pärjää Davis Cupissa pitkälle.
Etukäteen ajatus Yhdysvaltojen kaatamisesta lähti ennen kaikkea siitä, että Suomen ykköspelaaja Emil Ruusuvuori oli voittanut USA:n ykköspelaajan Frances Tiafoen kaikissa kolmessa keskinäisessä ottelussa.
Lauantaina näyttikin siltä, että USA:n kapteeni Bob Bryan ei uskaltanut laittaa Tiafoeta Ruusuvuorta vastaan. Toki siihen vaikutti varmasti sekin, että Tiafoe oli hävinnyt viikon kaksi aiempaa otteluaan. Niinpä hän istui penkillä, ja Ruusuvuori pieksi sen sijaan maailmanlistalla sijalla 13 olevan Tommy Paulin.
Ruusuvuori on osoittanut useaan otteeseen pystyvänsä voittamaan pelaajia aivan huipulta. Myös Harri Heliövaaran ympärille rakentuva Suomen nelinpelipari voi voittaa kenet tahansa. Ratkaiseva tekijä Splitin viikolla olikin Otto Virtasen kehittyminen uudelle tasolle.
Virtasen potentiaali on ollut tiedossa pitkään. Hurja syöttö ja kämmen tekevät onnistuessaan kovaa jälkeä. Pelin taso on kuitenkin ailahdellut liikaa. Nyt siihen on löytynyt uutta tasaisuutta. Ja vaikka kahdessa ottelussa näytti nytkin ulospäin siltä, että Virtasen pelihuumori katoaa kokonaan, hän pystyi kasaamaan itsensä ja nousemaan otteluissa voittoon.
Virtasen panos Splitissä oli äärimmäisen tärkeä. Finaaliturnauksessa ottelupareissa pelataan vain kolme ottelua. Kakkospelaajat aloittavat, ja Virtanen vei joka kerta Suomen johtoon. Silloin vastustaja on jo tiukassa paikassa, kun loput kaksi ottelua on pakko voittaa.
Kapteeni Jarkko Niemisen panosta ei voi liikaa korostaa. Nieminen tuntee kaikki pelaajat pitkältä ajalta, sparrailee heidän kanssaan ja pitää yhteyttä. Ottelujen aikana Niemisen rauhallinen olemus antaa pelaajille turvallisen olon. Paljon on puhuttu siitä, kunka Nieminen tietää tarkkaan, mitä pitää sanoa kenellekin ja kenelle ei pidä sanoa mitään. Joukkueen yhteishenki on huippuluokkaa.
Suomea suosivat myös lopputurnauksen pelialustat. Splitissä pelattiin nopeilla, kovilla kentillä hallissa. Ne sopivat Suomen pelaajille erinomaisesti. Malagan finaalivaiheessa alustan pitäisi olla aika samanlainen.
On se sanottava ääneen, niin hurjalta kuin se kuulostaakin: Suomi voi voittaa Davis Cupin. Kun katsoo finaalivaiheen joukkueita, ei siellä ole yhtään sellaista, jota Suomi ei pystyisi voittamaan. Nelinpelin rooli on iso, kun pelataan vain kolme ottelua. Se voi olla Suomelle vahvuus. Toki on myös niin, kuten Nieminen totesi jo ennen Splitin viikkoa: kaikille joukkueille Suomi voi myös hävitä. Hyvin tasaista voi olla.
Suomen ensimmäinen vastustaja Malagassa on viime vuoden mestari Kanada. Kanadan johdattivat voittoon maan tähtipelaajat Felix Auger-Aliassime ja Denis Shapovalov. Molemmilla on ollut vaikea kausi ja Shapovalov on ollut loukkaantuneena. Kumpikaan ei pelannut viime viikolla Davis Cupissa, vaan melko tuntemattomat Alexis Galarneau ja Gabriel Diallo kantoivat päävastuun.
Nähtäväksi jää, saapuvatko Kanadan tähtipelaajat Malagaan. Tulevat tai eivät, Suomen mahdollisuudet vaikuttavat hyviltä. Kanada-voitolla oltaisiin jo neljän joukossa.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 20.9. klo 23 asti.