Tuomiokirkonkadulla sijaitseva funkkistalo on kokenut paljon. 1930-luvulla rakennetut, osin rapistuneet seinät ovat nähneet yhden maailmansodan, pukutehtaan vilinää ja kymmenittäin opiskelijoita.
On syyskuu 2023. Rakennuksen kolmanteen kerrokseen kapuava huomaa päätyvänsä autioon, oudon hiljaiseen ja hylättyyn maisemaan. Kiire on loppunut. Sisätilojen pysähtynyt maailma on ristiriidassa nykyhetken kanssa.
Exit-kylttien ledivalot palavat sinnikkäästi: viesti on otettu kirjaimellisesti, kuin olisi tullut todella kiire lähteä.
Talossa asui aiemmin opiskelijoita, mutta siitä ajasta kertovat enää asuntoihin jätetyt tavarat. Huoneissa lojuu yksinäisiä patjoja, henkareita ja ehjän oloisia pöytälamppuja.
Välillä sieraimet tavoittavat mummolan vintin tuoksun. Nykyihminen tietää, ettei tuoksu ole välttämättä vain nostalginen tuulahdus mennyttä aikaa.
Sosiaalitiloissa seisovat jääkaapit sekä vaaleaksi maalatut seinät säilyttävät muistissaan pirskahtelevan keskustelun kaikuja. Ainoa tähän hetkeen säilynyt väriläiskä on yksinäinen oluttölkki pölyisellä keittiön pöydällä.
Muuten seinien sisällä on ollut viimeiset neljä vuotta tyhjää. Silloin viimeiset opiskelijat lähtivät.
Tampereen ydinkeskustassa sijaitsevasta kiinteistöstä on tullut moderni kummitustalo.
Uusi alku
Tuomiokirkonkadun rakennus on ollut Tampereen katukuvassa ainakin 1930-luvulta lähtien. Rakennuksen omistaa nykyään Tampereen opiskelija-asuntosäätiö TOAS.
Rakennus on ollut säätiölle pitkään murheenkryyni: vielä vuonna 2018 säätiö olisi halunnut purkaa sen, mutta Tampereen kaupunki asettui jyrkästi ajatusta vastaan.
TOASin mukaan rakennus oli homeen vuoksi käyttökelvoton ja aiheutti säätiölle taloudellisia menetyksiä. Talon kuntoa selvitettiin kuntokartoituksella, jossa ilmeni paljon vanhalle teollisuuskiinteistölle ominaisia ongelmia. Terveysriskin takia säätiö ei halunnut sinne asukkaita.
– Varsinkin kellarikerros on sellainen, että on vaikea edes sanoa, mitä kaikkia haitallisia kemikaaleja sieltä löytyy. Asbestista ei voi varmaksi sanoa, mutta en sinänsä ihmettelisi jos sellaistakin löytyisi, TOASin toimitusjohtaja Kirsi Koski sanoo.
Kaupunki puolestaan on vedonnut rakennuksen historialliseen arvoon ja merkitykseen.
Kyseessä on vanha pukutehdas, jossa on toiminut pitkään muun muassa K-kauppa sekä ravintola Salud. Se on asuinkorttelin vanhimpia rakennuksia: näkyvin osa on vuodelta 1937.
Nyt kiinteistö on saamassa uuden elämän. Kauan valmisteltu kaavaesitys on menossa vuosien jälkeen kaupungin käsittelyyn. Se säästää osan rakennusta, mutta laittaa osan uusiksi. Ehdotus on, että rakennuksen Verkatehtaankadun puolella sijaitseva vanhin osuus sekä julkisivu säilytetään.
– Se on osa tätä kaarevaa funkkistyyliä. Osa rakennuksesta olisi tarkoitus purkaa, jotta sinne voidaan tehdä uutta, Koski kertoo.
Uuden rakentaminen tarkoittaa asuntorakentamista opiskelijoiden käyttöön. Lopullinen asuntojen määrä asettuu sadan ja kahdensadan väliin.
– Tulossa olisi yksiöitä ja kaksioita. Haaveena on, että saisimme tehdä alusta asti tehokkaasti nykyajan määräysten mukaan, Koski visioi.
Takana vuosien työ
Hankkeessa tiiviisti mukana ollut projektiarkkitehti Iina Laakkonen kuulostaa huojentuneelta.
– Pitkä valmistelu on lähestymässä loppuaan. TOAS jätti asiasta hakemuksen jo vuonna 2015, ja silloin kävimme aika kauan keskusteluja siitä, mitkä ovat kaavatyön tavoitteet, Laakkonen kertoo.
Varsinainen työ alkoi vuonna 2019.
– Vaihtoehtoja oli pöydällä lopulta kaksi. Kaavatyöstä on nyt olemassa ratkaisu, joka viedään lautakunnan hyväksyttäväksi, Laakkonen sanoo.
Kaavaneuvottelujen loppusuora herättää Kirsi Koskessa kahdenlaisia ajatuksia.
– Olemme siitä tyytyväisiä, että julkikuva on funkkista. Se on tärkeä osa kaupunkikuvaa.
Haasteelliseksi kaavaneuvottelun teki rakennuksen sisätila. Varsinkin kellari on hankala, ei ole yhtä tapaa miten sen saisi turvalliseksi. En lähde edes luettelemaan, mitä kaikkea sieltä löytyy.
Kirsi Koski
Haastava, mutta suunniteltu
Iina Laakkosen mukaan kaikki on edennyt lopulta hyvin suunnitellusti.
– Kaavahankkeet ovat aina prosesseja. Ei tässä sillä tavalla mitään yllätystä ole tullut, suunnitelma on ollut olemassa koko ajan. Kaavatyö on ollut ohjattua ja päämäärätietoista, Laakkonen kuvailee.
Toki kokonaisuuteen on liittynyt myös haasteita.
– Kun on kyse tällaisesta suojelukiistakysymyksestä, hanke voi kestää usein keskimääräistä kauemmin. Näissä on aina vaikeasti punnittavia ratkaisuja, jotka pitää arvioida aina myös kiinteistön omistajan näkökulmasta.
Laakkonen on tyytyväinen TOASin kanssa tehtyyn yhteistyöhön.
– Nähdäkseni pääsimme lopputulokseen, johon molemmat ovat tyytyväisiä, hän sanoo.
Myös TOASin Kirsi Koski näkee, että valo loistaa tunnelin päässä. Hänestä suunnitelmissa on onnistuneesti yhdistetty vanha ja uusi.
– Viimeiset vuodet olemme päässeet mielestäni oikein hyvin eteenpäin. Toki toivomme sitäkin, ettei kaavasta enää valitettaisi, ja se saisi lainvoiman ensi vuonna.
Kenties pian rakennuksen seinien sisällä kuullaan taas uusia tarinoita.
Millaisia ajatuksia artikkeli herätti? Voit keskustella aiheesta sunnuntai-iltaan 24. syyskuuta klo 23:een saakka.