Yle näyttää telinevoimistelun MM-kisoja kanavillaan 3.10.–8.10. Katso Ylen urheilulähetyksien aikataulu tästä linkistä.
Viime helmikuussa Emil Soravuo joutui henkisesti ja fyysisesti kovaan paikkaan. MM-pronssimitalin menestys oli vaihtunut vammakierteeseen.
Vain pari viikkoa aikaisemmin polvi oli ylitaipunut vaikeaa taittotuplaa eteenpäin tehdessä, mutta taukoon ei ollut mahdollisuutta EM-kisoihin valmistautuessa. Soravuo ei tehnyt mitään normaalista poikkeavaa, mikä olisi selittänyt akillesjänteen katkeamisen. Ehkä varoi hieman polveaan.
– Muistan vieläkin, kun se pamahti. Mietin ensin, oliko se permanto, joka pamahti rikki vai oliko se jänne. Meinasin tulla niskoilleni, mutta onneksi en tullut. Sitten aloin varovasti kokeilemaan nilkan liikkuvuutta ja ihan pienellä voimantuotolla se meni joka suuntaan. Siitä on jäänyt vähän traumoja, Soravuo irvistää.
– Ensimmäinen fiilis oli, että ei perhana. Juuri oli ollut polvivammat ja rasitusmurtumat ja nyt olisi kisat tulossa. Miten voi olla mahdollista!
Ortopedi vahvisti heti samana päivänä, että akillesjänne oli kokonaan poikki ja vaati leikkaushoitoa. Edessä olisivat EM-kisojen sijaan pitkä toipuminen ja kuntoutus.
– Ensimmäiset pari viikkoa olivat aika raskaita, koska oli niin kova draivi päällä ja kisat tulossa. Oli jo sellainen autopilotti päällä ja sitten kaikki päättyi kuin seinään. Kävin heti läpi sitä, teinkö jotain eri tavalla kuin normaalisti, mutta videolla ei näkynyt mitään ihmeellistä, Soravuo huokaisee.
Tällä viikolla Soravuo seuraa sivusta telinevoimistelun MM-kisoja, joissa hänen oli alun perin tarkoitus puolustaa vuoden 2021 pronssmitaliaan.
Vakavan loukkaantumisen vuoksi jopa Pariisin olympialaiset kesällä 2024 ovat uhattuna.
Pieni tavoite kerrallaan
Hyvin sujunut leikkaus ja aikataulussa pysynyt kuntoutuminen on pitänyt motivaatiota yllä. Joka toiselle viikolle on asetettu tavoitteita ja konkreettiset tulokset nilkan kanssa ovat auttaneet pysymään positiivisena.
Tällä hetkellä Soravuo tekee perusvoltteja permannolla, kuukauden päästä intensiteettiä pitäisi päästä nostamaan ja liikkeitä monipuolistamaan.
Telinekohtaisia paikkoja Pariisin olympiakisoihin tavoitellaan maailmancupin osakilpailuissa, jotka alkavat helmikuun lopulla.
Maailmancupissa käydään neljä osakilpailua lyhyessä aikataulussa. Kolme parasta tulosta lasketaan mukaan eli ainakin kolmeen kisaan on pakko osallistua. Kisojen jälkeen kaksi rankingin parasta saa maapaikan olympiakisoihin. Maailmancup ei ole telinespesialistien ainoa tie olympiakisoihin, mutta ehdottomasti paras vaihtoehto.
– Se on siinä ja siinä se aikataulu. Jos kaikki menee hyvin, on itsestä kiinni, ehdinkö treenata tarpeeksi tehokkaasti, että saisin kilpasarjan kuntoon. Tiedän, että olen siinä vaiheessa kunnossa, mutta miten nopeasti saan rutiinitason takaisin ja kuinka nopeasti saan muokattua sarjan takaisin kuntoon, siitä se on kiinni. Se on fifty-fifty, Soravuo toteaa.
Soravuolle Pariisin olympiakisat ovat olleet pitkän tähtäimen tavoite, jonka eteen on tehty kaikki mahdollinen.
Liikuntaneuvojaksi valmistunut ja nyt merkonomiksi opiskeleva Soravuo asuu Urhea-kodissa, josta on minuutin kävelymatka treenisalille. Saman katon alla syödään, nukutaan, huolletaan kehoa ja harjoitellaan.
– Jos en pääsisi Pariisin olympiakisoihin, niin tulisi ehkä ajatuksia, olisiko voinut tehdä jotain paremmin. Ne asiat olen tosi hyvin eliminoinut, ettei jäisi kysymyksiä jälkeenpäin, Soravuo kertoo.
Ei liian isoja riskejä
Soravuo etenee kohti maailmancupin kisoja harjoitus kerrallaan. Pariisin olympiakisat olisivat MM-mitalistille uran huipentuma, mutta 26-vuotiaan urheilijan on pitänyt myös käsitellä huonompi vaihtoehto, se, jossa olympiaunelmasta olisi pakko luopua.
– Pariisilla on minulle sellainen unelmastatus. Sitä on vuodesta toiseen miettinyt ja sen ehdoilla olen harjoitellut. Ei se kuitenkaan katastrofi olisi, jos sinne ei pääse. Olympialaiset ovat olympialaiset, mutta pidän muitakin arvokisoja yhtä tärkeinä, Soravuo kommentoi.
– On tullut mietittyä, lähteekö nilkkaa vaikka väkisin teippaamaan ja ottamaan riskiä. Se oli omalta osalta ehkä vähän tyhmää. Jos akilles toisen kerran napsahtaa, niin sitten jää vähän muutakin kuin voimistelu. Kunhan jalka vaan paranee ja pääsee jatkamaan tätä omaa hommaa, niin se olisi kaikista tärkeintä.