Kovin moni jalkapalloammattilainen ei voi sanoa ponnistaneensa huipulle paikasta, jossa ei ole ainuttakaan jalkapallokenttää.
Köyliössä varttunut Jutta Rantala kuitenkin voi.
Hän on kulkenut pitkän tien Satakunnasta Leicesteriin, maailman tämän hetken parhaaseen jalkapalloliigaan, Englannin Superliigaan.
Tie ei kuitenkaan ole kulkenut pelkästään suoraan ylöspäin.
Matkan varrelle on sattunut myös pettymyksiä, kuten viime vuoden EM-kisoissa. Rantala oli ainoa kenttäpelaaja, joka ei saanut minuuttiakaan peliaikaa päävalmentaja Anna Signeulilta.
– Kyllä se jätti paljon nälkää. Oli iso pettymys, että en päässyt pelaamaan, Rantala myöntää.
– Ehkä näissä viime peleissä on näkynyt, että nälkää löytyy, haluan tehdä maaleja, onnistua ja pelata mahdollisimman paljon.
Heti EM-kisoja seuranneessa MM-karsintaottelussa päävalmentajaksi noussut Marko Saloranta peluutti Rantalaa täydet 90 minuuttia, ja valmentajavaihdoksen jälkeen vastuuta on tullut. Maaliverkot ovat heiluneet ja tänä vuonna Rantala on osunut maajoukkuepaidassa neljästi – yhtä monesti kuin maajoukkueen kaikkien aikojen maalintekijä Linda Sällström.
Se tuttu tarina
Tarina on tuttu. Kipinä lajiin syttyi ensin isoveljien kautta. Isoveljet Juuso ja Joonas pelasivat jalkapalloa ja jääkiekkoa, ja pikkusiskokin innostui.
Lähimmälle jalkapallokentälle Euraan oli kymmenen kilometrin matka, minkä vuoksi usein pelattiin takapihalla, pieneen, risaiseen maaliin. Edes talvi ja kinokset eivät estäneet pelihaluja.
Toisinaan kentän virkaa sai toimittaa pihatie.
Kun kaveri kysyi mukaan pelaamaan, ei Rantalan tarvinnut miettiä kahdesti.
– Markus Nurmi scouttasi minut oikeastaan nappulaliigasta Euran Pallon tyttöihin pelaamaan. Tytöt olivat kaksi vuotta vanhempia, mutta halusivat minut mukaan, Rantala muistelee.
Tyttöjen joukkueen lisäksi Rantala pelasi poikien kanssa.
Harjoituskentälle matka taittui toisinaan pyörällä, usein vanhempien kyydillä. Isä oli usein mukana harjoittelemassa. Perhe sai avaimen pallokentän varastoon, missä odottivat pallosäkit.
Pieni seura halusi tukea tulevia huippuja kaikin mahdollisin keinoin. Koska tie ei aina vienyt isoimpiin turnauksiin ja junnuliigoihin, oli keksittävä muita keinoja.
Kentät eivät koskaan olleet lukittuja, vaan harjoittelemaan pääsi aina.
Pallokentän varastosta isä kävi hakemassa kolme säkillistä, ja sitten potkittiin. Satoja ja satoja kertoja.
Myös tekniikkaa hiottiin tuntitolkulla, mikä näkyi nuorena taitokilpailuissa.
Jo yläkouluiässä Rantalaa kuskattiin Poriin, missä hän harjoitteli liigaseura NiceFutiksen kanssa. Sen jälkeen tie vei TPS:ään, aivan kuten toisen Eupa-kasvatti Hanna Ruohomaankin.
– Jutta erottui todella aikaisella iällä. Hän oli todella taitava ja hänellä oli hyvä veto molemmilla jaloilla. Jos minä olin nuori siirtyessäni 16-vuotiaana NiceFutikseen ja debytoidessani vuotta myöhemmin, Jutta oli vielä nuorempi ja vielä valmiimpi kuin minä lähtiessäni, Ruohomaa muistelee.
– Hän on harjoitellut valtavasti omalla ajalla, mikä näkyy. Se on varmasti menestyksen taustalla.
Lukion Rantala kävi Turussa ja pelasi samalla TPS:ssä. Turusta matka jatkui pääkaupunkiseudulle: ensin Honkaan ja seuraavan vuonna HJK:hon.
Ruohomaan ja Rantalan tiet kohtasivat TPS:n jälkeen HJK:ssa.
– Vielä HJK-aikoinakin hän jäi aina treenien jälkeen tekemään maaleja.
HJK:ssa Rantala voitti silloisen Naisten Liigan maalikuningattaruuden kauden 2019 päätteeksi 22 osumalla. Sen jälkeen pelit jatkuivat Ruotsissa: ensimmäiset kaksi kautta kuluivat Kristianstadissa ja seuraavat puolitoista vuotta Vittsjössä.
Tällä kaudella hän ehti osua Damallsvenskanissa kahdeksan kertaa, ennen kuin Leicester osti suomalaisen riveihinsä.
Nyt Rantala on ottamassa jälleen yhden tärkeän askeleen kohti huippua, sillä Leicester pelaa Englannin Superliigassa, maailman tämän hetken kenties kovimmassa sarjassa.
– Minut on otettu hyvin vastaan, kaikki ovat tosi mukavia ja avuliaita. Pelillisesti ero on Ruotsiin aika iso, pelaajat tulevat kovaa ja peli on todella fyysistä. Siellä ei katsota, kuka on vastassa. On annettava kaikkensa ja peliajan eteen pitää taistella. Kilpailu on aika kovaa. Toiminta on todella ammattimaista ja olen sopeutunut todella hyvin, Rantala vakuuttaa.
Kun Ruotsissa harjoiteltiin iltapäivisin, odotti Rantala harjoituksia koko päivän. Harjoitusten jälkeen pidettiin toisinaan palavereja, mutta usein päivä oli jo sitten ohitse.
Englannissa päivä kuluu treenikeskuksella. Ensin yhteisen aamupalan merkeissä. On palaveria, palauttavaa harjoitusta, kuntosalia ja lounasta.
– Se on käytännössä työpäivä, Rantala kuvailee.
Linda Sällströmin manttelinperijä?
Nyt Rantala on unelmatyössään.
Omatoimisen harjoittelun tulokset kantavat nyt hedelmää. Rantala pärjää pienissä tiloissa mainiosti ja viimeistelee mainiosti molemmilla jaloilla. Hänen vetoaan kadehtii myös kaikkien aikojen maalikuningatar Sällström.
– Aina kun Jutta saa pallon rangaistualueen rajalla, nostan kädet pystyyn, että tuosta tulee maali. En minä siinä vaiheessa huuda, että syötä, Sällström heittää.
Mutta mitä maajoukkuekonkari ajattelee siitä, että Rantalasta kuoriutuisi hänen manttelinperijänsä?
– Sen verran kovaan tahtiin hän on maaleja ennen kesää ja maajoukkueessa tänä vuonna tehnyt, että vähän alkaa tulla pelko perseeseen, että kauanko maaliennätys pysyy nimissäni, Sällström nauraa.
Tässä maajoukkueikkunassa Rantala ei ehdi vierailla kotiseudulla, vaikka Turusta ei pitkä matka Köyliöön olisikaan. Koti ei kuitenkaan ole unohtunut maailmalla viilettäessä.
Siellä vapaa-aika kuluu yhä tuttuun tapaan:
– Kun olin kesällä Köyliössä, kävin Euran kentällä potkimassa varmaan joka päivä. Siellä on hyvät olosuhteet ja hyvä tekonurmi.
Jonain päivänä Köyliö saa jalkapallokenttänsä.
Kuka ties, se nimetään Rantalan mukaan.
Suomen naisten jalkapallomaajoukkue kohtaa Kansojen liigan avauksessaan Slovakian. Ottelu Turussa alkaa kello 18.30 ja lähetys TV2:ssa ja Areenassa käynnistyy kello 18.00.