Latokartanonkoski on yksi eteläisen Suomen komeimmista koskijaksoista. Putouskorkeus on 500 metrin matkalla lähes 16 metriä. Kyseessä on luonnonsuojelualue ja myllynraunioineen kulttuurihistoriallisesti merkittävä paikka.
Maltillinen virtaamavaihtelu tekee koskesta houkuttelevan lohen, taimenen ja vaellussiian lisääntymispaikan. Kunnostuksen avulla on tarkoitus elvyttää erityisesti Saaristomeren uhanalaista taimenkantaa.
Parin viikon aikana koskiuomaan on levitetty noin 400 kuutiota kiveä ja kutusoraa kalanpoikasten suojapaikoiksi. Lisäksi kosken pääuomaa muotoillaan kivien avulla, jotta vesi leviäisi paremmin suojaisiin ja ravinteikkaisiin sivu-uomiin myös kuivemman kauden aikana.
– Toivotaan, että kalojen kannat vahvistuvat. Viimeksi koskea on kunnostettu 1990-luvulla, mutta silloin käytettiin isokokoista kiveä, joka ei tarjoa riittävää suojaa poikasille. Nyt uomaa tilkitään ja suoritetaan täsmäiskuja pienemmällä kiviaineksella, kertoo Metsähallituksen kalastuksen erityisasiantuntija Veijo Honkanen.
Maisemallisesti koskialueella ei tapahdu merkittäviä muutoksia. Rantapuusto ja -kasvusto säilyvät entisellään.
– Tärkein muutos on, että kutu-, lisääntymis- ja pienpoikasalueiden määrä kasvaa. Se on ykkösasia, korostaa Veijo Honkanen.
Kiskonjoen kunnostushankkeiden myötä lohien ja taimenien on mahdollista nousta joen latvaosille eli Kirkkojärvelle ja siihen laskeviin jokiin asti. Seuraavaksi on tarkoitus aloittaa Aneriojoen Holstenkosken padon osittainen purku sekä koskialueen kunnostus.