Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Työttömyys iski viime lokakuussa. Silloin Merili Rammo, 45, lopetti keikkatyöt lähihoitajana työuupumuksen takia. Hän teki hoitajapulan vuoksi pitkiä työvuoroja Uudenmaan alueella kotihoidossa sekä palvelutaloissa vanhusten parissa.
Hän työskenteli jopa aamuseitsemästä iltakahteentoista.
– Työttömyys oli lopulta helpotus. Aluksi tunsin kovaa syyllisyyttä siitä, että jäin pois. Toisaalta minulla oli siinä peiliin katsomisen paikka.
Rammo toipui ja palasi töihin maaliskuussa.
Työuupumus kuitenkin jätti jälkensä. Hän harkitsee edelleen sitä, että pyytäisi Valviraa poistamaan ammattioikeutensa.
– Tunnen aika monta, ketkä ovat harkinneet sitä ja ovat sen myös tehneet. Jos olen ihan rehellinen, niin mietin sitä nyt päivittäin. Työ ei vastaa enää yhtään arvomaailmaani.
Rammo ei ole ainut lähihoitaja, jota työttömyys on koskettanut.
Yle selvitti, missä määrin eri ammateissa on työttömiä.
Katso tästä oman maakuntasi alat, joilla on eniten työttömiä.
Työttömiä työnhakijoita kuvaavan tilaston kärjessä ovat myyjät ja kuudentena tilastossa ovat lähihoitajat. Tämä on yllättävää, koska alalla on myös hoitajapula.
Lähihoitajille oli elokuussa noin 5 700 avointa työpaikkaa, ja silti heidän joukossaan oli lähes 5 000 työnhakijaa. Kysyimme Työ- ja elinkeinoministeriöstä ja Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Superista, mikä tätä selittää.
Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) erityisasiantuntija Liisa Larjan mukaan lähihoitajia on lukumääräisesti työttömänä jonkinlainen määrä, koska lähihoitajat on Suomen toiseksi suurin ammatti.
Suomessa työskentelee reilu 78 000 lähihoitajaa.
Larja sanoo, että koronan jälkeen tietyissä ammateissa kohtaanto-ongelma on pahentunut. Se näkyy erityisesti majoitus- ja ravitsemusalalla sekä jossain määrin logistiikka- ja rakennuspuolella.
– Pitkät koronasulut tekivät sen, että osalla ihmisistä on ollut vaikeampaa palata työmarkkinoille sen jälkeen, kun sitten taas sote- ja ICT-puolella veto jaksoi aika hyvin koronan läpi.
Kohtaanto-ongelma tarkoittaa tilanteita, missä on paljon kysyntää eli avoimia työpaikkoja on paljon, mutta samaan aikaan työttömyysaste on korkealla.
– Jostain syystä paikat ja työttömät eivät kohtaa. Avoimia paikkoja on, mutta ne eivät sitten täyty ja työttömyys pääsee pitkittymään samaan aikaan.
Kolme syytä lähihoitajien työttömyyteen
Suomen lähi- ja perushoitajaliiton (Super) puheenjohtaja Silja Paavola kertoo, että lähihoitajien työttömyyden taustalla ovat ensinnäkin terveydelliset syyt. Työnantajalla ei aina ole työntekijän työkykyä vastaavaa työtä tarjolla. Lähihoitajalla voi olla esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinsairaus tai mielenterveysongelmia.
– Meillä on se ajatus, että kaikki ovat sataprosenttisesti töissä ja silloin tämä voi olla ongelma.
Työvoimapulan lisäksi Suomessa on alueita, joissa myös kohtaanto-ongelma korostuu lähihoitajilla.
Tämä näkyy niin, että työmatka haja-asutusalueella on pitkä tai työnantaja vaatii lähihoitajalta omaa autoa työmatkoihin.
– Monilla työnantajilla on auto, mutta monet työnantajat kotihoidossa vaativat myös autoa ja se on kohtuuton vaade.
Lähihoitajia työskentelee sote-alan lisäksi varhaiskasvatuksessa, sivistystoimessa ja nuorisotoimessa.
Isoin työttömyyspiikki lähihoitajilla tulee Paavolan mukaan myöhään keväällä, kun päiväkodit ja koulut sulkevat ovensa. Silloin päiväkodeissa määräaikaisina työskentelevät lastenhoitajat ja kouluissa työskentelevät koulunkäyntiavustajat jäävät työttömiksi.
Kokonaisuudessaan julkisella ja yksityisellä sote- ja varhaiskasvatus-puolella on noin 20 prosenttia jo määräaikaisia.
– Tässä taloustilanteessa, kun meillä on sekä sote- että varhaiskasvatusalalla järjetön työntekijäpuute, niin jokainen työnantaja nyt vakinaistaisi kaikki, jotka vaan voidaan vakinaistaa eikä tarjoa mitään yhtäkkiä vain kolmen kuukauden vakanssia.
Lähihoitaja tienaa keskimäärin noin 2 200–2 650 euroa riippuen siitä, onko hän töissä varhaiskasvatuksessa, vanhustyössä, yksityisellä vai julkisella puolella. Kuitenkin keikkatyössä on mahdollista tienata enemmän.
Näki lapsia vain videopuheluissa
Merili Rammolle jää keikkatyössä käteen suunnilleen 2 000 euroa kuussa. Se on hänen mielestään vähän, mutta kuitenkin enemmän kuin määräaikaisessa ja vakituisessa työssä.
– Mietin talouttani joka ikinen päivä. Pystynkö hoitamaan laskut. Minulla on äitinä niin paljon velvoitteita, että minun pitää mennä juuri sinne, mistä saan paremman tarjouksen.
Rammolla on kolme poikaa. Viime vuonna työtahti meni niin hurjaksi, että hän näki lapsensa välillä vain videopuhelujen välityksellä.
– On väärin, että työssäkäyvän lähihoitajan elämä on joka päivä sellaista taistelua ja sinnittelyä. Minun pitää elää stressin alla päivittäin ja miettiä toimeentuloa. Se syövyttää ihmistä.
Hän tuntee monia lähihoitajia, jotka joutuvat hakemaan tukea Kelasta, koska eivät tule toimeen lähihoitajan palkallaan.
– Minulle keikkatyö sopii paremmin, koska saan valita mitä teen ja miten paljon teen. Pystyn järjestelemään myös omaa yksityistä elämää.
Rammo valmistui lähihoitajaksi vuonna 2009. Hänellä on myös hammashoitajan ja suuhygienistin tutkinnot ja hän pääsi myös opiskelemaan sairaanhoitajaksi.
– Jos valmistun vuosien varrella sairaanhoitajaksi, niin voisin mennä Norjaan töihin, missä lähihoitajan ja sairaanhoitajan palkat ovat eri luokkaa kuin täällä.
Vanhuksia jätetty heitteille
Kiire näkyy Rammon työssä heti aamulla toimistolle mentäessä. Tyypillisesti joku hoitaja puuttuu. Asiakaskäyntejä voi olla pitkän vuoron aikana jopa kolmekymmentä. Esimerkiksi jos asiakkaalle on kotona käynyt jotakin, menevät aikataulut vielä tiukemmalle.
Rammo pitää järkyttävänä sitä, mitä hän on joutunut näkemään ikäihmisten kotona.
– Miten surullista on se, miten heitteille meidän omat vanhukset on jätetty. Minusta tuntuu, että ihmiset eivät edes tiedä, mitä se oikeasti on.
– Me varmistamme ravinnonsaannin, lääkehoidon ja juoksemme seuraavalle asiakkaalle. Työ on jatkuvaa kiirettä. Vanhus jää vaan odottamaan seuraavaa käyntiä.
Merili Rammo, lähihoitaja
Rammo sanoo, että monesti muistisairaalle asiakkaalle lähihoitaja on ainut ihminen, ketä hän näkee päivän tai viikon aikana.
– Me varmistamme ravinnonsaannin, lääkehoidon ja juoksemme seuraavalle asiakkaalle. Työ on jatkuvaa kiirettä. Vanhus jää vaan odottamaan seuraavaa käyntiä.
Rammon mielestä hoitajapula on saanut aikaiseksi sen, ettei asiakkaiden kohtelu ole enää ihmisarvoista.
– Jotenkin heidät on työnnetty yhteiskunnasta sivuun. He eivät saa sitä, mistä ovat maksaneet. Emme ehdi istumaan alas ja kysymään, miltä heistä tuntuu.
Rammo kertoo kokemuksestaan, koska se on olennainen tekijä työuupumuksen taustalla. Hän ei pysty tekemään työtä niin kuin haluaisi. Aikaa ei ole tarpeeksi.
– Usein voi käydä näin, ettei meillä ole edes vessataukoja eikä usein myöskään ruokataukoja. Se näkyy taas hoitajan terveydessä ja jaksamisessa. Tulee sairauspoissaoloja.
Rammo kritisoi voimakkaasti hallituksen suunnitelmia leikata työttömyys- ja sosiaaliturvasta ja ettei irtisanomiseen tarvita jatkossa painavaa syytä.
– Olen hallituksen kanssa täysin eri mieltä. Enemmän hoitajia tulee jäämään pois töistä ja vaihtamaan alaa.
Rammo rakastaa työtään lähihoitajana, mutta ei käy töissä sitä varten, että uupuu uudestaan. Lähihoitajan työ on hänen mielestään aliarvostettu ammatti.
– Nyt olen päättänyt, etten enää uuvu. Jään mieluummin kokonaan työttömäksi kuin menetän terveyden. Tämä on arvokasta työtä, eikä ilman sitä pärjätä tässä yhteiskunnassa.
Juttua muokattu kello 14.30: Keski-Suomen puuttuneet tiedot on lisätty koneisiin.
Mitä ajatuksia uutinen herätti? Voit keskustella aiheesta 30.9. kello 23 asti.