Suomi julkisti vuoden 2024 budjettinsa keskellä outoa maailmantilannetta.
Azerbaidžan hyökkäsi Vuoristo-Karabahiin, Puola päätti lopettaa aseavun antamisen Ukrainalle ja Kiina uhitteli jälleen Taiwania.
Budjetin ensivaikutukset on jo käyty kattavasti läpi. Olennaisimmat kohdat voit lukea tästä Ylen jutusta.
Mutta mihin budjetti oikein vie Suomea keskellä maailman myllerrystä?
Yle kysyi asiaa kolmelta talous- ja yhteiskuntatutkijalta. He tutkivat kukin talouspäätösten vaikutuksia, mutta erilaisilla lähestymistavoilla.
Budjetin iso viesti
Budjetin isoin viesti on kirkas, tutkijat näkevät: kansalaisille tulee lisää vastuuta omasta pärjäämisestään.
– Taustalla ovat kovemmat arvot. Vaikka tämä on oikeistohallituksen markkinavapautta korostava budjetti, se samalla velvoittaa kuluttajia ja kotitalouksia, sanoo taloussosiologian professori Pekka Räsänen Turun yliopiston kauppakorkeakoulusta.
Tukien maksaminen pienituloisille ei ole hallituksen suojeluksessa. Tukisummat laskevat ja hintojen nousua kompensoivia indeksikorotuksia jäädytetään.
Taustalla ovat kovemmat arvot.
Pekka Räsänen
Hallitus puhuu tästä kannustamisena, oppositio rankaisemisena.
– Tässä budjetissa köyhiltä otetaan ja rikkaille annetaan. Tätä [valtiovarainministeri, ps.] Riikka Purrakaan ei kiistä saati häpeile, Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen professori ja Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun dosentti Mika Pantzar sanoo.
Lopullisia nettovaikutusta eli toimien yhteisvaikutusta on Pantzarin mukaan kuitenkin vielä ”hyvin vaikea sanoa”.
Velka tuli jäädäkseen
Velanotto on tullut jäädäkseen.
– Doom and gloom, tiivistää taloushistorian professori Jari Eloranta Helsingin yliopistosta.
Doom and gloom tarkoittaa puhetapaa, jossa katastrofipuhe hallitsee ilmatilaa.
– Mutta velasta puhuminen suomalaisen yhteiskunnan rapauttajana on harhaanjohtavaa. Ei meidän velanottomme ole sillä tasolla, Eloranta jatkaa.
Myös Pantzar kiinnittää huomiota puhetapaan, joka asettuu hänen mukaansa osaksi Mauno Koivistosta ja Iiro Viinasesta tuttua jatkumoa: valtiovarainministerin kuuluu olla aina huolissaan.
– Myös Purra puhuu näin. Että on kurjaa ja karmeaa, ja on vain pakko sopeutua.
Elorannan mielestä budjetin alijäämä, noin 11,5 miljardi euroa, ei ollut minkäänlainen yllätys kun talousnäkymätkin ovat lähinnä heikentyneet. Kansa on kuitenkin ihmetellyt, miksi nykyinen pääministeri Petteri Orpo (kok.) sitten puhui vielä vaalikeväänä ”velaksi elämisen lopettamisesta”.
– Vaalien alla keskustelu julkisesta velasta oli kapeaa, ja sitä käytiin lähinnä silloisen opposition johdolla. Tutkijana en suhtautunut kovin vakavasti puheisiin velanoton radikaalista vähentämisestä, Eloranta sanoo.
Hänen mukaansa liikkumavara on pientä, koska isot palikat määräävät niin paljon. Sosiaali- ja terveysmenoja on vaikea hallita etenkin kun väestö ikääntyy, puolustuskulujen nousu on kriisiaikojen vääjäämätön realiteetti ja valtionvelan korkomenot kasvavat nopeasti.
Kulunut klisee on siis totta: iso laiva kääntyy hitaasti.
– Ellei verotusta haluta nostaa, niin toimintatilaa ei ole hirveästi. Toivottavasti poliitikot voivat olla rehellisiä tämän suhteen, Eloranta sanoo.
Taloussosiologi Räsäsen mukaan velkaantumiseen on kuitenkin tartuttava, ja näin hallitus on hänen mukaansa toiminut.
– On positiivista ja eteenpäin katsovaa, että velkakehitys on otettu tosissaan.
Saneleva tyyli
Budjetti on kasattu päättäväisesti.
Esityksiä on työstetty kiireellä. Lausuntoaikataulut ovat olleet hyvin lyhyitä ja leikkausten vaikutusarviot puutteellisia. Työntekijäjärjestöjen mielipide on, että heidän näkemyksiään on kuultu lähinnä näennäisesti.
Tyyli vie Suomea poispäin sopimusyhteiskunnasta.
– Halutaan sanella uusi järjestys, Pantzar sanoo.
Perinteisesti esimerkiksi kokonaisvaikutukset on selvitetty Suomessa huolellisesti, jotteivät poliittiset toimet aiheuta enemmän ongelmia kuin ratkovat.
Nykytyylillä voi olla kärjistävä vaikutus.
– Etuisuuksiin puuttuminen on yksi asia, ja yksi puolue [perussuomalaiset] on saanut läpi kehitysapu- ja maahanmuuttolinjauksiaan. Tässä näkyy mahdollisuus siihen, että Suomi jakautuu kulttuurisella tavalla aiempaa enemmän, Räsänen näkee.
Eloranta ei usko suoranaisiin repeämiin. Suomen rakenteet ovat sittenkin vahvat.
– Ei missään nimessä. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on hyvin vakaa. Toimilla on vaikutusta yksittäisten henkilöiden ja perheiden elämään, mutta ei tässä hyvinvointiyhteiskunnan perusteita vielä rapauteta, kuten jotkut ovat puhuneet.
Politisoituminen
Budjetti on tuskin koskaan täysin tasapuolinen. Hallituspuolueet tahtovat aina tehdä omannäköistään talouspolitiikkaa.
Tällä kertaa äänestäjät on palkittu runsaasti, tutkijat näkevät.
– Aiempaa selkeämmin on menty äänestäjäkunta edellä, taloussosiologi Räsänen sanoo.
Hän pitää budjettia ”ideologisena”, Pantzar puolestaan ”voimakkaan poliittisena”.
Esimerkkeinä äänestäjien palkitsemisesta he nostavat perussuomalaisten ajaman hinnanleikkauksen polttoaineisiin ja kokoomuksen ajamat veronalennukset, joista hyvätuloiset nauttivat pienituloisempia enemmän.
Räsänen panee merkille myös voimakkaan uskon siihen, että talouskasvu palauttaa Suomen pian paremmalle uralle. Hänen mukaansa kansainvälisen talouden merkit ovat toiset, ja tulevat budjettialijäämät voivat pikemmin paisua kuin kutistua.
Äänestäjät on palkittu runsaasti.
Toisaalta ketunhäntiä ei ole kainalossa. Budjetti on tutkijoiden mielestä kevään vaalituloksen näköinen.
– Suomi äänesti nämä puolueet ja ihmiset valtaan, ei se sen kummempaa ole, Pantzar sanoo.
Hänen mukaansa poliitikkojen aherrusta on myös kunnioitettava ja pyrittävä ymmärtämään.
Millainen on ihannekansalainen?
Mihin hallitus ohjaa suomalaisia? Millainen on tulevien vuosien ihannekansalainen?
Sitä voi tulkita budjetin painotuksista.
Sosiaalitukia leikataan, työn verotusta kevennetään. Korkeakoulujen aloituspaikkoja lisätään, mutta tieteen vapaa perustutkimus ei saa lisärahaa. Opintorahan indeksi jäädytetään.
Tuissa on huomioitu yritykset. Uudet tutkimus- ja kehitysrahat suunnataan pääosin niille, ja ylimääräiset Kela-korvaukset on tarkoitettu siihen, että julkisen puolen hoitojonoja puretaan yksityisessä terveydenhuollossa.
Voittajia ovat siis työikäiset aktiivikansalaiset sekä kunnollisen työuran tehneet eläkeläiset? Ja lapsiin ja nuoriin ei kosketa, ellei oteta huomioon hyvin pienituloisten perheiden lasten uhkaa ajautua ahdinkoon ja lastensuojelun asiakkaiksi?
Kyllä, tähän yhtyvät kaikki kolme tutkijaa.
– He voittavat, ainakin pienessä mittakaavassa, sanoo Eloranta.
Samalla käpertymisen vaara uhkaa. Tutkijoiden mukaan alijäämä-Suomen tärkein tehtävä olisi saada osaajia ja työvoimaa ulkomailta, mutta Suomi ei ole kovin vastaanottavainen.
Pantzar ottaa esimerkiksi tohtorikoulutukseen varatut lisärahat, jotka uhkaavat valua muiden maiden hyödyksi ellei Suomesta tule houkuttelevampi.
– Ajatus siitä, että lisätään tohtorikoulutusta ja saadaan koulutettuja osaajia on kaunis ajatus, Pantzar sanoo.
– Mutta suuri osa tohtorikoulutettavia on nykyään ulkomaalaisia, joista puolestaan moni häipyy täältä kun saa tutkinnon tehtyä, koska suomalainen työmarkkina syrjii heitä. Tietääkö hallitus tämän?
Voit keskustella aiheesta 24.9. klo 23 saakka.