Valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) ensimmäisen budjetin säästöjä on verrattu 90-luvun laman leikkauksiin, jotka tehtiin silloisen valtiovarainministerin Iiro Viinasen (kok.) johdolla.
Pääkirjoituksissa on maalailtu Purran olevan Viinasen tiellä.
Onko jo uusia leikkauksia väläyttäneestä Purrasta tulossa yhtä kovaotteinen valtion kirstunvartija kuin Viinanen aikoinaan?
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Heikki Hiilamo torjuu ajatuksen.
– Kyllä tämä on eri tilanne. Tässä on ollut useitakin hallituksia, jotka ovat toteuttaneet erilaisia säästöpaketteja. Tämä ei poikkea kovinkaan paljon siitä, mitä Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikana tehtiin.
Kysymys on mittaluokaltaan toistaiseksi aika pienistä supistuksista kokonaisuutta ajatellen, 90-luvun lamaa ja sen vaikutuksia tutkinut Hiilamo sanoo.
Taloustieteilijä, valtiotieteen tohtori Sixten Korkmanin mielestä ensi vuoden leikkaukset eivät edes ole erityisen suuria varsinkin hallituspuolueiden mantraan nähden: velalla eläminen lopetetaan.
Näin ei tule käymään, kun valtio ottaa ensi vuonna 11,5 miljardia euroa uutta velkaa.
Korkman sanoo, että nykyistä ja 90-luvun tilannetta ei voi verrata toisiinsa, koska talouden ongelmat ovat aivan eri luonteisia. Kolme vuosikymmentä sitten tuli äkkipysähdys, nyt yritetään taklata ajan kanssa kasvanutta velkataakkaa.
Hattu kourassa lainan perässä
Sixten Korkman työskenteli 30 vuotta sitten Viinasen alaisuudessa valtiovarainministeriön kansantalousosaston päällikkönä, kun Suomeen iski äkillinen kriisi toisensa perään.
Tuli pankkikriisi. Samaan aikaan Neuvostoliitto romahti. Näiden yhteisvaikutus sai aikaan rajun laman, työttömyys kasvoi ennätystasolle ja mittava määrä yrityksiä ajautui konkurssiin.
Hallitus puolusti ”vakaan markan” linjaa ja lainojen korot olivat huippukorkealla.
Lopulta päädyttiin devalvoimaan markka eli heikentämään sen arvoa, vaikka muuta viimeisen asti vakuutettiin.
Tässä rytäkässä Suomen talous supistui rajusti ja valtio velkaantui. Velan suhde bruttokansantuotteeseen nousi viidessä vuodessa 10 prosentista 60 prosenttiin, Korkman kertoo.
Lisäksi suomalaisten pankkien lainansaanti kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilla vaikeutui ja Suomenkin luottokelpoisuutta epäiltiin.
Korkman matkusti ministeri Viinasen kanssa maailmalla yrittäen saada lainaa Suomelle.
– Siinä tilanteessa hallitus katsoi, että valtion velkaantuneisuus on saatava kuriin rajuin toimenpitein. Kriisi oli todella vaikea, siinä tehtiin leikkauksia ja koettiin, että vaihtoehtoja ei ole, Korkman muistelee.
Esko Ahon (kesk.) hallitus päätti toteuttaa silloisen valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Raimo Sailaksen kokoaman ”Sailaksen listan”.
Suomella täpärä paikka, mutta tukia ei tarvittu
Uhkasiko Suomea selvitystila, kansankielellä konkurssi, eli valtion rahat olisivat loppuneet ja lainaa ei olisi saanut?
– Sitä on äärimmäisen vaikea arvioida. Finanssimarkkinat ovat herkkiä. Jos syntyy luottamuspula, voi joutua äkillisesti likviditeettikriisiin, joten sitä ei voi sulkea pois, Sixten Korkman sanoo.
Heikki Hiilamo toteaa, että tapahtumien keskipisteessä olleet ovat esittäneet tilanteen dramaattisempana kuin ulkopuoliset tarkkailijat.
– On varmasti totta, että tilanne oli silloin vaikea, mutta ei kuitenkaan oltu romahduksen partaalla. Suomi ei esimerkiksi saanut mitään ulkopuolista tukea. Olisimme voineet saada sitä muilta mailta tai kansainväliseltä järjestöiltä, kuten IMF:ltä tai OECD:lta, Hiilamo huomauttaa.
Hiilamo sanoo, että 90-luvulla monet yhteiskunnan peruspilarit sortuivat. Esimerkiksi pankit, joihin oli luotettu kuin vuoreen, pettivät täydellisesti ihmisten luottamuksen.
– Laman jälkeen työttömyydestä tuli pysyvä ilmiö suomalaisessa yhteiskunnassa. 90-luvun lamaan katkesi myös useita vuosikymmeniä kestänyt hyvinvointivaltion rakentamisaika. Sen jälkeen on ollut enemmän tai vähemmän niukkuuden jakamista, Hiilamo sanoo.
Viinanen leikkasi kolme kertaa enemmän kuin Purra
Koska jonnet ei muista kolmenkymmen vuoden takaisia tapahtumia, verrataan vuoden 1994 talousarvion leikkauksia ensi vuoden leikkauksiin.
Vuonna 1994 Suomen valtion budjetti oli 193,5 miljardia markkaa (51 miljardia euroa, rahan arvon muutos huomioitu).
Iiro Viinanen kertoi HS Vision haastattelussa, että edellisestä budjetista leikattiin tuolloin 15,8 miljardia markkaa (4,2 miljardia euroa).
Ensi vuonna valtion budjetin koko on 87,9 miljardia euroa. Hallitusohjelmassa on säästöjä yli 1,5 miljardin edestä vuodelle 2024. Vielä on tosin epävarmaa toteutuvatko kaikki ensimmäiselle vuodelle kirjatut summat.
Viinanen joutui siis tekemään leikkauksia yhden vuoden aikana kolme kertaa enemmän kuin Purra. Eivätkä säästöt jääneet vain siihen, kuten eivät jää nytkään.
Seuraavana vuonna leikattiin vielä enemmän, 19,7 miljardia markkaa (5,2 miljardia euroa).
Orpon hallituksen suunnitelma on tasapainottaa julkista taloutta kuudella miljardilla eurolla neljässä vuodessa.
Nyt ei pakkoa äkillisiin, rajuihin toimiin
Sixten Korkmanin mukaan Suomella on nyt käsissään hitaasti kumuloitunut velkaongelma. Se johtuu pääosin väestön ikääntymisestä, mikä lisää jatkuvasti julkisia menoja.
Euro antaa Suomelle nykyään turvaa eikä samanlaista valuutta- tai luotto-ongelmaa ole kuin 30 vuotta sitten. Korkman sanoo, että siksi meillä ei ole nyt mitään pakkoa äkillisiin, rajuihin toimenpiteisiin.
– Enkä tarkoita tällä sitä, että ei pitäisi tehdä sopeutusta. Kun ei ole pakkoa, voidaan aina ajatella, että tästä voidaan liikkua jotenkin eteenpäin. Tätä vasten ymmärrän, että hallitus haluaa dramatisoida ja lietsoa vähän kriisitunnelmaa, että saadaan poliittista tukea sopeutustoimille, Korkman sanoo.
Korkman myöntää, että 1990-luvun äkkisäästöissä tehtiin myös suuria virheitä, ja niistä pitäisi ottaa opiksi. Päätöksiä ei arvioitu etukäteen riittävän tarkasti, koska silloin ei ollut vielä välineitä vaikutusten arviointiin.
Korkman sanoo jälkiiviisaana, että leikkauspolitiikkaa jatkettiin pidempään kuin olisi ollut välttämätöntä.
Suomen talouden tila alkoi kohentua sen jälkeen, kun markka päästettiin kellumaan vuonna 1992, ja vuonna 1995 talous kääntyi jo kasvuun.
Yksinhuoltajat ja lapsiperheet taas kovilla
Taloustieteilijä Korkman tuskailee sitä, että esimerkiksi yksinhuoltajat ja lapsiperheet joutuivat lama-aikaan kohtuuttoman koville.
Osalle lapsia tuli tästä elinikäinen haitta. Tutkimusten mukaan he eivät päässeet työelämään samalla tavoin kuin heitä nuoremmat tai vanhemmat ikäluokat.
– Tästä syystä toivoisin, että nyt kun ei olla pakkoraossa, voitaisiin käyttää harkintaa. Nyt voidaan käyttää enemmän aikaa, ei tarvitse keskittää koko sopeutusta niin lyhyeen ajanjaksoon kuin silloin. Voidaan käyttää sekä menoleikkauksia että valikoivasti veronkiristystä, Korkman sanoo.
Professori Hiilamon mielestä merkittävin ero 90-lukuun on se, että nyt leikkaukset kohdistuvat suppeaan ihmisjoukkoon, joiden taloudellinen tilanne on jo heikko.
Kolme vuosikymmentä sitten säästöt koskivat kaikkia ja samaan aikaan tehtiin myös veronkiristyksiä.
– Silloin kiristettiin hyvin voimakkaasti erityisesti hyvätuloisten verotusta. Verotuksessa oli käytössä pakkolaina ja sosiaaliturvavakuutusmaksuissa raippavero. Tuloveroasteikkoihin ei myöskään tehty inflaatiotarkistuksia, mikä myös kiristi parempituloisten verotusta, Hiilamo kertoo.
Myös Korkman on sitä mieltä, että kyseessä ei ole ”tasapuolinen kipupaketti”, vaan sopeutuksen taakkaa kantavat enemmän vähävaraiset.
Erityisesti Korkman on huolissaan lapsiperheistä, joiden pitäisi hänen mielestään olla erityissuojeluksessa leikkauksilta.
Sote-menot aliarvioitu, työelämätoimet yliarvioitu
Valtiovarainministeri Riikka Purra on sanonut, että ensi keväänä tarvitaan jo uusia leikkauksia ja veronkiristyksiä.
Ensimmäisenä vuonna sopeutustarvetta ei saada puristettua kasaan toivotusti. Seuraavat kolme vuotta säästölinja voi olla vielä kireämpi.
Sixten Korkman ei pitänyt keväällä kuuden miljardin euron sopeutusta vaalikauden aikana realistisena, eikä ole muuttanut mieltään.
– Hallitusohjelmassa on toiveajattelua sote-menojen kehityksen osalta. Myös työmarkkinauudistusten vaikutuksia yliarvioidaan. Verojen puolella ei hyödynnetä lainkaan mahdollisuuksia julkisen talouden vahvistamiseen vaan kaikki sopeutuminen kohdistetaan menopuolelle, Korkman luettelee.
Korkman sanoo kokemuksen äänellä, että lyhyessä ajassa tehdyllä isolla sopeutuksella voidaan aiheuttaa hyvinvointivaltiolle kohtuuttomia vaurioita.
Heikki Hiilamo huomauttaa, että emme vielä tiedä, kuinka syvä laskukausi tulee olemaan.
– Voi olla, että tulee lisää leikkauksia. On mahdollista, että ehkä sitten jossain vaiheessa, mutta toivottavasti ei missään vaiheessa, Purran tyyli on lähempänä Viinasen tyyliä.
Valtiovarainministeri Riikka Purra oli lauantaina vieraana Ylen Ykkösaamussa.
Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin kello 23:een asti.