Helmareistakin tuttu Paula Myllyoja on nyt työtön maalivahti. 39-vuotias Myllyoja torjui vielä viime kaudella kreikkalaisessa suurseurassa PAOK Thessalonikissa, mutta koki, että sieltä oli pakko lähteä. Hän korostaa, että päätti itse lähteä, vaikka muitakin tietoja liikkuu.
Myllyoja tuli asiasta julkisuuteen aiemmin tällä viikolla, kun hän kertoi purkaneensa sopimuksensa Instagram-päivityksessään. Julkaisussaan Myllyoja listasi ongelmiksi rasismin, alistamisen, sanallisen pahoinpitelyn, kiusaamisen, pelaajien häpäisyn sekä aliarvioinnin.
– Sain tietää, että PAOK olisi sanonut antaneensa minulle potkut. On mustaa valkoisella, että sehän ei pidä yhtään paikkansa, äskettäin Suomeen palannut Myllyoja kertoi Yle Urheilulle.
Myllyoja kypsyi täysin siihen, miten tylysti PAOK kohteli pelaajiaan, joista suuri osa oli vielä alaikäisiä. Päävalmentaja Thalis Theodoridis herätti Myllyojan epäilykset jo kesällä.
– Asiat eskaloituivat oikeastaan jo ensimmäisestä puhelusta, mikä minulla oli valmentajan kanssa ennen kuin olin edes lentänyt paikan päälle Kreikkaan, Myllyoja palasi menneen kesän tapahtumiin.
Myllyoja painottaa, että joukkueen koko toimintakulttuurissa oli epäkohtia. Hän ei edes itse kokenut olleensa pahimmassa tilanteessa.
– Kokemani asiat eivät välttämättä koskeneet eniten minua itseäni vaan pelikavereitani. Mutta minulla oli mahdollisuus lähteä, koska taloustilanteeni on vakaa. Seura ei pysty pilaamaan mainettani tai estämään siirtoani muihin joukkueisiin, Myllyoja kertoi.
Kreikassa naisten asema ei ole lainkaan samalla tasolla kuin esimerkiksi Suomessa.
– Kreikan kulttuurissa on naisen asemaan liittyviä ongelmia. Asioita hoidetaan hierarkian mukaan. Sitä on vaikea selittää, jos ei ole itse kokenut, miten jotkut ihmiset ovat toisiin nähden alisteisessa asemassa. Sitä ei koeta mitenkään erikoiseksi. Vallassa olevat ihmiset kokevat, ettei asioiden muuttumiseen ole tarvetta.
”Alaikäisiä pelaajia nöyryytettiin”
Myllyoja kuvailee, miten karusti pelaajia kohdeltiin.
– Alaikäisiä pelaajia nöyryytettiin ja heille huudettiin. Jos pelaaja ei antanut valmentajan toivomaa syöttöä, niin hänet määrättiin juoksemaan ympäri kenttää. Sehän oli pelaajan nolaamista eikä varmasti opeta muuta kuin pelkäämään, Myllyoja huomautti.
– Koskaan ei tiennyt, että mistä saattoi saada huudot. Olin aina fight or flight -moodissa (taistele tai pakene).
Pelaajien mielipiteitä kuunneltiin Myllyojan mukaan vain näennäisesti.
– Joukkueessa ilmennyt todella räikeä kiusaamistapaus oikeutettiin sanomalla it's football (se on jalkapalloa). Yritin sanoa, että seurasta lähti pelaajia, koska siellä oli paha kiusaamisongelma. Sain vain vastauksen Paula, it's football.
Jo harjoituskaudella pelaajien yöunet jäivät olemattomiksi, mutta valmennusjohto ei halunnut ottaa asiaa vakavasti.
– Halusin puhua siitä, että meillä oli ongelma, koska yöunet jäivät vain viiteen tuntiin. Tämä johtui siitä, että harjoitusajat olivat sellaiset kuin olivat. Ajattelen, että yöuni on urheilijalle tärkeä asia pre-seasonilla. Vastauksena oli naurahdus ja kysymys, että ”käytkö bilettämässä, kun et kerran nuku”, Myllyoja kertoi.
Myllyoja koki tilanteen sietämättömäksi, koska joukkueessa oli alaikäisiä pelaajia.
– Tilanteen teki järkyttävämmäksi, että iso osa joukkueen pelaajista oli alaikäisiä. He tarvitsevat unta vielä enemmän kuin aikuiset urheilijat.
Pelko vaiensi pelaajat
Myllyoja uskoo, että konflikteja olisi saattanut syntyä päivittäin, mutta pelko vaiensi pelaajat. Kulttuurissa ei ole tapana kyseenalaistaa auktoriteettejä.
– Emme voi Suomessa edes käsittää, miten iso merkitys Kreikassa on olla PAOKin jäsen. Ei uskalleta puhua, koska menettäisi kaiken, jos puhuisi. 16-vuotiaan pelaajan koulupaikka voi olla kiinni seurasta ja perheen maine on sidottu seuraan.
Omituisia tapahtumia riitti. Esimerkiksi silloin, kun PAOK matkusti Mestarien liigan otteluun Itävaltaan.
– Lähdimme iltakahdeksalta Thessalonikista ja ajoimme bussilla yön yli Ateenaan, jonne saavuimme aamuyöllä kello 3.30. Odotimme kolme tuntia lentoa, kunnes lensimme Itävaltaan. Kun Itävallassa alkoivat harjoitukset, valmentaja sanoi kaikkien edessä, että ”nyt on hyvä päivä harjoitella, koska olemme kaikki hyvin levänneitä”. Tilanne oli niin absurdi, että mitä siinä voi enää edes sanoa, Myllyoja hämmästeli.
Miten seura reagoi, kun ilmoitit lähteväsi?
– Yksi henkilö seurasta oli minuun yhteydessä, mutta ei kukaan valmennusjohdosta. He eivät ottaneet minuun muutenkaan kontaktia. Esimerkiksi jos ilmoitin sairauspoissaoloistani, niin viesteihini ei vastattu, Myllyoja kuvaili.
– Moni on jumissa tässä tilanteessa. Naisten jalkapallossa ja ehkä muussakin naisten urheilussa on tyypillistä, että opiskellaan yliopistossa eikä lähellä ole muita seuroja. Ei ole siis vaihtoehtoja, koska pitäisi vaihtaa kouluakin eikä se ole ihan yksinkertaista. Jos seuraa maksaa asunnon ja palkan, mitä jää jäljelle niistä luopuvalle.
Italiassa fyysistäkin väkivaltaa
Vaikka vuosi Kreikassa oli rankka, Myllyoja on elänyt vieläkin raskaampia aikoja. Syksyllä 2019 alkanut pesti Italian Serie A:n joukkueessa Pink Barissa oli oma lukunsa.
– Pahin oli toinen vuoteni Italiassa, se oli traumatisoiva ja elinikäiset arvet jättänyt kokemus. Siellä oli rankempaa verbaalista ja ihan fyysistä väkivaltaa ja palkat pitkiä aikoja maksamatta. Mutta kilpailin paikasta EM-kisajoukkueessa ja minua neuvottiin, että näyttäisi paremmalta, jos sietäisin sen kauden loppuun.
– Italiasta oppineena tiesin, ettei minua voi enää alistaa ja pelotella sillä, että ”jos lähdet täältä, niin et saa enää mitään seuraa”. Tiesin, että löydän kyllä paikkani maailmassa, vaikka jotkut yrittäisivät pilata maineeni, Myllyoja sanoi.
Mutta mitä seuraavaksi? Siihen Myllyojalla ei ole vielä vastausta.
– Olen jo vastannut muutamalle seuralle, että ”kiitos ei”. Olen kiitollinen siitä, että minuun oltiin heti yhteydessä. Se kertoo siitä, että olen tehnyt asioita elämässäni oikein. Siirtoikkunat ovat monessa maassa umpeutuneet. Mietin, että nyt on hyvä ottaa henkinen paussi ja harjoitella.
Myllyoja näkee, että päätös lähteä Kreikasta oli kova, mutta oikea.
– Minulla on sellainen olo, että tein nyt oikein. Olen tehnyt elämässäni ennenkin vaikeita päätöksiä, jotka ovat perustuneet arvoihini. Haluan uskoa, että tämäkin päätös johtaa johonkin parempaan. Toivon, ettei urani nyt ainakaan pääty tähän.