Vielä perjantaina arvuuteltiin. Tarmo Reunasen ihmeellisen ulosajon ympärillä oli paljon sekavuutta jäähyn kuulutuksesta Lukon viestintään, mutta päällimmäisenä mielessä oli yksi kysymys.
Mitä Tarmo Reunanen sanoi?
Sanat selvisivät lauantaina, kun Ilta-Sanomat niistä uutisoi. Ne eivät suoranaisesti yllättäneet ketään joskus joukkuelajeja pelanneita.
SM-liiga tai Lukko eivät sanoja paljastaneet, mutta tiedotteessa kerrottiin, että solvauksen kohde eli Juuso Mäenpää ei huutelusta loukkaantunut. Kollegat muista seuroista olivat hiljaa tai muistuttivat, että pahempaakin on kuultu.
Sekava tiedotetulva ja yhden ottelun pelikielto. Ja kymmenittäin juttuja eri medioissa.
Tehtiinkö Tarmo Reunasen sanoista liian iso numero?
Mikäli vastasit kysymykseen kyllä, on hyvä hetki pysähtyä miettimään, miksi.
Miksi Reunasen sanat eivät yllättäneet?
Syy on, kuten urallaan satoja SM-liigaotteluita pelannut Topi Nättinen Jääkiekkokierroksella totesi, kulttuurissa. Reunanen kantoi vastuun sanoistaan, mutta hän on yhtä lailla tuon kulttuurin kasvatti ja tuote.
Kun tietty tapa puhua on hyväksyttävää omassa yhteisössä, livahtaa se jossain kohtaa myös ulospäin. Jääkiekko ei ole tästä ainoa esimerkki.
Reunasen ohella vanhahtavien rakenteiden uhreja ovat myös ne kiekkoilijat, joiden on vaikea ymmärtää, miksi juuri tästä solvauksesta nousi haloo.
Kun kupla on niin tunkkainen kuin se jääkiekkossa yhä monella tapaa on, menee ajatusten ravistelemisessa aikaa. Kaukalossa impulsiivisuus usein voittaa harkintakyvyn, olit sitten ammattilainen tai amatööri.
Alitajunnan harjoittaminen on vaikeaa, mutta täysin mahdollista. Työn voi aloittaa vaikkapa vastaamalla kysymykseen, jonka Nättinen esitti Jääkiekkokierroksen lähetyksessä:
Onko sinun voittaaksesi loukattava vastustajaa?
Nättisen vastaus oli yksiselitteinen: jos vastaat kysymykseen kyllä, olet ymmärtänyt urheilun väärin.
Siksi SM-liigan ulostulot – eli näennäisen jyrkkä tiedote nollatoleranssista ja yhden ottelun pelikielto – eivät puhu samaa kieltä.
Pidempi pelikielto olisi vähintään pakottanut keskustelun alulle joukkueiden ja seurojen sisällä. Muutoksen siemen on esikuvissa, koska heistä otetaan mallia hyvässä ja pahassa.
Lyhyt pelikielto lähettää selvän viestin kaunopuheisista korulauseista huolimatta: yrittäkää nyt vähän hillitä huuteluita, mutta jos vahinko käy, niin menetät yhden ottelun. Pojat on poikia ja eteenpäin.
Reunanen tuskin valitsi sanojaan harkiten tarkoituksenaan satuttaa. En ihmettele, jos suusta vain tupsahti tunnekuohussa tuttu ja turvallinen sanapari.
Silti on ymmärrettävä, että kyseinen sanapari on aina ollut ase, joka on ladattu syrjivällä asenteella, oletuksella eriarvoisuudesta. Se loukkaa, vaikka loukkauksen kohde ei sanoista välittäisi.
Sanojen hiljainen hyväksyntä joskus muinoin kertoo lähinnä tuolloisesta ymmärtämättömästä ilmapiiristä – ei siitä, että yhtäkkiä nykyään ei saisi sanoa mitään.
Kenenkään ei tarvitse matkustaa aikakoneella muuttamaan lausuntojaan vaikkapa kymmenen vuoden taakse. Oleellista on, mitä tekee tässä hetkessä, kun tietää paremmin.
Oman toiminnan heijasteleminen ja käyttäytymisen muuttaminen ovat ihmisenä kasvamista. Takertuminen siihen, mitä ennen ”sai” sanoa, on vain taantumusta.
Jääkiekon kannalta on syytä toivoa, että Tarmo Reunasen sanoista nimenomaan nousi riittävän iso numero, jotta aito muutos kulttuurissa voisi tapahtua.
Valitettavasti näin tuskin on. Jääkiekko, jonka lajiliitto ei vielä vuonna 2023 ole valmis pyytämään anteeksi rasistista käytöstä kokeneelta junioripelaajalta, ei vaikuta järin muutoshaluiselta.
Reunasen solvauksestakin tuli tapaus lähinnä siksi, että hallissa kuulutettiin ensin virheellisesti jäähyn syyksi ”rasistinen käytös”. Päättäjien tulisi linjata nollatoleranssi aukottomasti ennen kautta, eikä hädissään, kun kura osuu tuulettimeen.
Toivon, että jääkiekkoyhteisö osoittaa teoillaan ennakko-oletukseni vääräksi.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta alla 25.9. kello 23.00 asti. Kommentointia varten tarvitse Yle Tunnuksen.