Ukrainalaiset joukot ovat jonkin verran onnistuneet murtamaan Venäjän puolustuslinnoituksia ja laajentamaan tekemäänsä aukkoa kohti Verbovea ja Novoprokopivkaa.
Tämä on onnistunut jalkaväen ja tykistön avulla, arvioi kansanedustaja ja pääesikunnan entinen tiedustelupäällikkö, kenraalimajuri evp Pekka Toveri.
– Pioneerit raivaavat pimeän tullen miinoitteisiin aukkoja, joista jalkaväki työnnetään läpi tykistön tukemana. Eli on aktiivisesti isketty Venäjän tykistöön länsimaisilla, pidemmän kantaman ja tarkkuuden tykeillä.
Oleellista on, että myös Venäjän ilmatoimintaa on kyetty alueella estämään.
Läpimurrosta ei voida kuitenkaan puhua.
Toveri sanoo, että läpimurto tarkoittaa sitä, että joukot ovat kyenneet tekemään useamman kilometrin leveydeltä rintamaan aukon ja saavuttamaan ylivoiman niin, että vastustaja ei enää kykene uhkaamaan sivustoista. Tällöin reitti kaluston suuntaamiseksi vihollisen syvyyteen avautuu.
Sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkö on Toverin kanssa samoilla linjoilla:
– Siinä pitää tapahtua murtautuminen vihollisen puolustuslinjoista. Toisin sanoen päästään nopeasti etenemään ilman riittävää vastarintaa ja valloittamaan alueita. Tällaista ei nyt ole nähty, Käihkö sanoo.
Molemmat asiantuntijat pitävät vertailukohtana Harkovan eteläpuolen tilannetta vuosi sitten.
– Silloinhan ukrainalaiset pystyivät valtaamaan 12 000 neliökilometriä vähän yli viikossa, Toveri muistuttaa.
Missä ylivoimaiseksi kehuttu panssarikalusto?
Tykistöllä ja jalkaväellä synnytetystä aukosta on voitu jonkin verran tuoda panssaroitua kalustoa alueelle. Länsimaisia taistelupanssarivaunuja ei paljon rintamalta välitetyissä kuvamateriaaleissa ole kuitenkaan näkynyt.
– Määrällisesti sitä kalustoa ei loppujen lopuksi paljoa ole, Toveri sanoo.
Ukrainan presidentti kertoi maanantaina, että ensimmäiset yhdysvaltalaiset Abrams-panssarivaunut ovat saapuneet maahan. Niitä on tulossa kaikkiaan kolmisenkymmentä.
– Ukraina on saanut lännestä varmaan 500 tankkia. Näistä kolme sataa on hyökkäyksen nyrkkinä toimivien prikaatien käytössä. Puolet länsimaista, puolet venäläistä alkuperää, Toveri sanoo.
Yllätyksiä sodassa ei voi poissulkea
Rintamalinjan muutokset ovat taistelukarttaakin tutkimalla toistaiseksi edistyneet suhteellisen hitaasti. Voiko tapahtua yllätyksiä, että yhtäkkiä jostain kohdin venäläisten puolustus romahtaa?
– Normaalisti jossain vaiheessa tulee se piste, että puolustajan joukot ovat niin väsyneitä, ja tappion kärsineitä, että se vaan romahtaa. Mutta toisaalta venäläiset ovat perinteisesti aika sitkeitä. Kurjuuden sietämiskyky on mittava. Komentajat uhkailevat ja käyttävät tarvittaessa väkivaltaakin, arvioi Toveri.
– Sodassa ei koskaan voi poissulkea yllätyksiä, mutta vaikea nähdä tällä hetkellä, että mitään äkillisiä muutoksia olisi tapahtumassa, sanoo puolestaan Käihkö.
Muualla etulinjassa käydään pienimuotoisempia taisteluja koko ajan.
– Dnieprin alajuoksulla käydään jatkuvasti koko ajan taisteluja. Adiivkassa ukrainalaiset yrittävät kertomansa mukaan estää venäläisiä siirtämästä joukkoja sinne, missä aukkoa on nyt tehty, sanoo Toveri.
Käihkön mukaan kuvaavaa on se, että kumpikaan osapuoli ei juuri etene tällä hetkellä.
– Esimerkiksi Ukrainan saavutukset Bahmutissa ovat aika pieniä kuitenkin. Zaporižžja on se kriittinen paikka. Maalla, merellä ja ilmassa tapahtuu, kuten esimerkiksi Krimillä, missä Venäjälle aiheutui taloudellisesti miljarditappio, Käihkö sanoo viitaten Ukrainan Sevastopolin tukikohtaan tekemään iskuun.
”Venäjällä ei juurikaan hyökkäyskykyä”
Huomionarvoista on se, että Venäjä ei kuitenkaan näytä pystyvän hyökkäykseen vaan joutuu tyytymään puolustamiseen.
– Ei venäläisillä ole hyökkäyskykyä juurikaan, pääosa joukoista on puolustustehtävissä. Tässä näkyy venäläisjoukkojen moraalin taso. Vastahyökkäyksiin käytetään jopa Spetsnaz-erikoisjoukkoja, mikä on kallista erikoismiesten hukkaamista, arvioi Toveri.
Hänen mukaansa taisteluissa on molemmin puolin arviolta 400 000–500 000 sotilasta. Voimatasapaino näyttää melko tasaväkiseltä, mutta hyökkääjän tilanne puolustajaan nähden on aina vaikeampi. Hyökkääjällä pitäisi olla onnistuakseen kolmen, kuusinkertainen ylivoima.
– Ukrainan ja Venäjän joukot näyttävät olevan melko tasavahvoja. Ukraina kuitenkin etenee, siinä mielessä Ukraina on pikkaisen vahvempi, Käihkö näkee.
– Henkilöstön suhteen ukrainalaiset ja venäläiset ovat tasavahvoja. Venäläisillä on ehkä jonkin verran enemmän tykistöä, mutta Ukrainalla tykistö on vähän laadukkaampaa, mikä tasapainottaa tilannetta, Toveri arvioi.
– Kummallakin puolella on nähty merkkejä miehistöpulasta. Jossain vaiheessa ukrainalaiset vapaaehtoiset loppuvat, ja joudutaan kadulta ottamaan kiinni henkilöitä. Niin kuin Venäjä on tehnyt. Ukrainan tilanne on heikentynyt Venäjään nähden, Käihkö arvioi.
Ukraina joutuu koko ajan punnitsemaan rahankäyttöä, Venäjä ei
Käihkö muistuttaa, että Venäjällä rahaa riittää, kun taas Ukraina joutuu eri tavalla pohtimaan rahan käyttöään. Sodan rasittama yhteiskunnan kestävyys, talous ja teollisuustuotanto on otettava huomioon.
Suomen pankki toisti hiljattain aiemman näkemyksensä, jonka mukaan Venäjä ei joudu lopettamaan sotimista siksi, että rahat loppuisivat kesken.
– Hyökkääminen vaatii valtavasti resursseja. Ei tiedetä, kuinka kauan Ukraina pystyy jatkamaan tällaista hyökkäystä. Siksi tuen rooli on aivan ratkaiseva jo pelkästään ammusten osalta, Käihkö sanoo.
Suurta huolta avun loppumisesta ei kuitenkaan vielä kummankaan asiantuntijan mukaan ole. Vaikka Yhdysvalloissa vaihtuisi valta, ei se Käihkön mukaan välttämättä merkitse sitä, että mahdollinen seuraava presidentti, Donald Trump lopettaisi automaattisesti Ukrainan tukemisen.
– Hän on kuitenkin ennalta-arvaamaton. Eurooppa on jo antanut enemmän tukea kuin Yhdysvallat, mutta Euroopan pitäisi ottaa enemmän vastuuta, jos halutaan, että Ukraina voittaa.
Talvi on tulossa, ja kelirikon myötä Ukrainan vastahyökkäys takkuaa todennäköisesti nykyistäkin enemmän. Lisäksi ongelmana on, että sitä mukaa, kun tai jos ukrainalaiset onnistuvat murtautumaan venäläisten linnoituksista, venäläiset voivat rakentaa niitä lisää.