Suomi vanhenee lähivuosina rysäyksellä. Hoivaa tarvitsevien vanhusten määrä kasvaa huomattavasti, kun sotien jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien kunto alkaa heiketä.
– Tilanne haastaa hyvinvointialueita enemmän kuin ne ehkä vielä osaavat ennakoida, sanoo johtava asiantuntija Sari Kehusmaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.
Yle kertoi viikonloppuna omaishoitajan ja hänen muistisairaan äitinsä tarinan siitä, miten ikääntyminen pistää uusiksi arjen koko perhepiirissä. Samanlaisessa tilanteessa on lähivuosina moni.
Kysyimme asiantuntijoilta, miten ikääntyvä väestö saadaan hoidettua ja mistä meidän pitäisi puhua vanhustenhoidossa juuri nyt.
1. Lopetetaan puhe hoitajamitoituksesta
Viime vuosina julkinen keskustelu on pyörinyt hoitajamitoituksessa ja ympärivuorokautisessa hoivassa. Tärkeämpää olisi kuitenkin puhua kotona asuvien vanhusten tarpeista, huomauttaa tutkija Ulla Halonen Jyväskylän yliopistosta.
– Kotona asuu huomattavasti suurempi joukko hoivan tarpeessa olevia ihmisiä ja jatkossa vielä enemmän, Halonen sanoo.
Vanhenevat ikäluokat siirtyvät ensin kotihoidon asiakkaiksi. Ympärivuorokautinen hoiva taas koskee yleensä elämän viimeisiä vaiheita.
Moni hyvinvointialue rakentaa hoivakoteja, mutta välimallin asuminen kodin ja raskaan laitoshoidon välissä on jäänyt liian vähälle huomiolle.
– Yhteisöllistä asumista tarvitaan lisää. Sen suhteen ollaan Suomessa jo myöhässä, sanoo johtava asiantuntija Sari Kehusmaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.
Yhteisöllinen asuminen tarkoittaa esimerkiksi taloja, joissa ikäihmisillä on omat asuntonsa, mutta talossa on myös yhteistä toimintaa. Kun avuntarve lisääntyy, varsinainen kotihoito voi tulla mukaan kuvioon.
2. Kehitetään kotihoidon rinnalla myös kotona asumista
Jo pitkään on tiedetty, että jatkossa vanhukset hoidetaan entistä pidempään kotona. THL on pistänyt huolestuneena merkille, että vaikka ikäihmisten määrä kasvaa, kotihoidon käyntien määrä on viime aikoina maanlaajuisesti vähentynyt. Vielä ei tiedetä, johtuuko se esimerkiksi säästöistä tai henkilöstöpulasta.
Kotihoito on usein vaativaa hoivaa: asiakas on niin huonokuntoinen, ettei esimerkiksi pääse itse vessaan tai pysty huolehtimaan syömisestä.
Arkea kotona pitäisi pystyä tukemaan jo kauan ennen tätä vaihetta. Sellaiset palvelut ovat vähissä.
– Ei pitäisi puhua vain kotihoidon kehittämisestä, vaan laajasti kotona asumisen kehittämisestä, tutkija Ulla Halonen sanoo.
Se voi tarkoittaa esimerkiksi kuljetuspalveluja, kevyempää kotiapua tai vaikka kotiin vietäviä harrastushetkiä.
Vanhusten päivätoiminta ajettiin alas koronan aikana eikä sen määrää ole palautettu entiselle tasolle. Tarve olisi vielä huomattavasti tätä tasoa suurempi.
– Ryhmätoiminta on taloudellisesti tehokasta ja tutkimuksen valossa erittäin vaikuttavaa. Se tukee huomattavasti myös omaisten jaksamista, THL:n Sari Kehusmaa sanoo.
3. Räätälöidään hoito aidosti yksilölliseksi
Isolla osalla kotihoidon asiakkaista on muistisairaus tai muistioireita, ympärivuorokautisessa palveluasumisessa lähes kaikilla. Muutoksiin muistisairaan voinnissa pitäisi pystyä reagoimaan nopeammin ja joustavammin.
– Tyypillinen tilanne on, että asiakas on saanut esimerkiksi vähän kotihoitoa ja vaikkapa ateriapalvelua. Kun kunto huononee, palvelut eivät pysykään perässä, Sari Kehusmaa sanoo.
Muistisairaus etenee jokaisen potilaan kohdalla yksilöllisessä tahdissa. Hoitoa ei voi suunnitella saman sapluunan mukaan kaikille.
4. Autetaan uupuvia omaishoitajia
Vanhuksia on tulevaisuudessa paljon, ja vastuu heistä siirtyy yhä enemmän omaisten harteille. Omaisten jaksaminen on todellinen huolenaihe.
– Muistisairaan hoitaminen kotona on erittäin kuormittavaa. Kotihoito raportoi huolestuttavan paljon kaltoinkohtelusta, jossa hoidettavan kaltoinkohtelijana on läheinen, sanoo Sari Kehusmaa.
Moni omainen kokee, että sairauden alkuvaihe on kaaosta. Palveluita on, mutta ne ovat hajallaan.
– Muualla asuva omainen saattaa saada kontolleen läheisensä koko arjen uudelleenjärjestelyn. Se on kokopäiväkoordinaattorin työ, Ulla Halonen sanoo.
Läheisten vastuu ja velvollisuudet ovat jo nyt kasvaneet. Asiantuntijoiden mukaan omaisten kanssa pitäisi päästä avoimempaan yhteistyöhön, jossa selkeästi sovitaan, kuka vastaa mistäkin.
Työn ja omaishoidon yhdistämiselle tarvitaan uusia malleja. Voisiko omaishoitaja tehdä osa-aikaista työtä ja saada nykyistä parempaa korvausta menetetystä palkasta?
– Odotan, milloin Suomeen avataan ensimmäisiä muistisairaiden päiväkoteja, Ulla Halonen sanoo.
5. Ymmärretään, että yksinäisyys on ongelmista suurin
Tutkimusten mukaan vanhuspalveluiden asiakkaiden suurin yksittäinen ongelma on yksinäisyys.
– Siihen palvelujärjestelmän on vaikea vastata, mutta vähintäänkin ryhmätoimintaa pitäisi nyt nopeasti kehittää, Sari Kehusmaa sanoo.
Monen iäkkään toive on asua kotona niin pitkään kuin mahdollista. Sitä tukevat jatkossa entistä enemmän teknologia ja etäpalvelut: kotihoidossa turvarannekkeet, puhelut tabletilla ja liiketunnistimet ovat jo laajasti käytössä.
– Turvallisuudesta puhutaan paljon, mutta yhtä tärkeää on puhua myös elämän mielekkyydestä ja tunnistaa hetki, jolloin koti ei ole enää paras paikka, sanoo Mailis Heiskanen Muistiliitosta.
Yksin asuvat muistisairaat ovat erityisen haavoittuvassa asemassa.
Keskustele jutun aiheesta. Keskustelu on auki 27.9. klo 23:een asti.