Poronhoitajat odottavat yhä päätöstä toissa talven katokorvauksista. Kyse on noin 20 miljoonan euron vahingoista, jotka johtuivat vaikeista laidunolosuhteista talvella 2021–2022. Valtionhallinnossa on kuitenkin käynnissä vääntö maa- ja metsätalousministeriön ja valtioneuvoston välillä siitä, mitä asialle pitäisi tehdä.
Porovahingoista on neuvoteltu jo puolitoista vuotta. Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah sanoo, että päätöksen täytyy perustua tieteelliseen näyttöön.
– Tässä tapauksessa meillä on ihan selkeä etenemisreitti, millä tätä asiaa arvioidaan. Siinä on Lapin ELY-keskuksen näkemys, joka tulee myös Paliskuntain yhdistyksen kautta tulevilta luetteloilta. Sieltä tämä tieto kerätään. Asianosaiset ovat myös itse tuomassa tietoa, ja siltä pohjalta tehdään sitten päätökset, Essayah sanoo.
Asian käsittely keskeytettiin valtioneuvostossa
Katovuoden korvauksista oli määrä päättää valtioneuvoston yleisistunnossa viime viikolla. Istunnon esityslistalla maa- ja metsätalousministeriö esitti valtioneuvostolle, että katokorvauksia ei maksettaisi lainkaan poronhoitajille.
Esityksessään valtioneuvostolle ministeriö tuo esille, että vahingot eivät olleet talvella 2021–2022 sellaisia, että niistä olisi porovahinkolain mukaisesti oikeutta saada korvausta.
Ennen valtioneuvoston viime torstain kokousta asia kuitenkin vedettiin pois esityslistalta ja sen käsittely keskeytettiin. Asialle on pyydetty lisäaikaa, ja se on palautettu takaisin maa- ja metsätalousministeriöön uudelleen valmisteltavaksi.
Saamelaiskäräjät vaatii korvausten maksamista
Saamelaiskäräjät ja Saamelaispaliskunnat-yhdistys ovat vaatineet katokorvausten maksamista. Korvauksia porovahingoista maksettiin porovahinkolain mukaan ensimmäistä kertaa katovuoden 2019–2020 jälkeen. Tuolloin katastrofi kosketti melkein koko poronhoitoaluetta.
Toissa talvena katovuosi kohdistui pääasiassa saamelaisten kotiseutualueen ja Keski-Lapin paliskuntiin. Vaikka selvitykset osoittavat, että poroelinkeino on kärsinyt vakavista vahingoista vuosina 2021–2022, niitä ministeriö ei aikoisi korvata.
Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tuomas Aslak Juuson mielestä porovahinkolaki toimii liian hitaasti. Hän myös kritisoi maa- ja metsätalousministeriön tulkintaa porovahinkolaista epäloogiseksi. Erityisesti Juuso ihmettelee sitä, miten poronhoidon kriisivuosi voidaan määritellä ministeriössä niin monella tapaa.
Juuso pitää myös outona, että maa- ja metsätalousministeriö painottaa asiassa päätettäessä enemmän ELY-keskuksen tietoja kuin Luonnonvarakeskuksen lumi- ja laiduntutkimusta.
– Mielestämme luvut myös osoittavat sen, että meillä on paljon poronhoitajia, joilla on ollut isoja vahinkoja, ja niitä pitäisi nyt lähteä korvaamaan. Nyt nuo arvot ja laskentamallit ovat hyvin erilaisia, kuin mitä ne olivat vuosina 2019–2020, sanoo Juuso.
Luke totesi laidunolot tavanomaista vaikeammiksi
Luonnonvarakeskus selvitti poronhoitoalueen lumi- ja kaivuolosuhteita maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta keväällä 2022. Ministeriö päätti asiasta, kun saamelaiskäräjät, viisi paliskuntaa sekä Paliskuntain yhdistys toivat esille poikkeukselliset lumi- ja luonto-olosuhteet sekä niiden vaikutukset porojen ravinnonsaantiin.
Selvitys on edellytyksenä sille, että porotaloudelle voidaan maksaa korvauksia, mikäli valtioneuvosto katsoo, että sitä on kohdannut tuho, joka on määritelty laissa porotaloutta kohtaavien vahinkojen korvaamiseksi.
Tällainen selvitys on edellisen kerran tehty talven 2019–2020 laidunolosuhteista, jolloin lunta tuli niin paljon, etteivät porot enää yltäneet kaivamaan. Tuolloin valtioneuvosto päätti maksaa korvauksia poronhoitajille porovahinkolain nojalla.
Kaksi vuotta myöhemmin, talvella 2021–2022, lumi- ja kaivuolosuhteiden arvioidaan olleen tavanomaista vaikeammat yhteensä 19 paliskunnan alueella Luoteis-Lapissa sekä osissa Pohjois- ja Keski-Lappia.
Näillä alueilla alkutalvesta sulaan maahan satanut lumi jäätyi kovaksi kerrokseksi. Se vaikeutti merkittävästi porojen ravinnonhankintaa lähes koko talven. Lisäksi lumen alla laidunkasvillisuudessa esiintyi terveydelle haitallisia homesienten tuottamia myrkkyjä, jotka todennäköisesti heikensivät nopeasti jo alkutalvella luonnonlaitumilla laiduntavien porojen kuntoa ja terveyttä.
Selvityksen mukaan vaikea laiduntilanne aiheutti ylimääräisiä kustannuksia ja työtä poronhoidolle. Monessa paliskunnassa jouduttiin aloittamaan porojen ruokinta jo marraskuun aikana. Siitä huolimatta porot olivat huonokuntoisia ja ne myös kuolivat, Luken selvityksessä kerrotaan.
Luonnonvarakeskus ei selvittänyt porokuolemien määrää tai niiden aiheuttamia taloudellisia vaikutuksia. Niitä arvioi myöhemmin Lapin ELY-keskus.
Asiasta kerrottiin saamenkielisessä Yle Ođđasat -lähetyksessä 25.9.