Tämä hervantalainen ei esittelyjä kaipaa. Elettiin vuonna 1979, kun Yle TV2 esitteli kansalle aivan uudenlaisen ohjelman: Iltajumpan.
Aerobic teki maailmalla tuloaan, ja Jane Fondaa ihailtiin ympäri maailman.
Sitten ruutuun asteli nuori nainen Tampereen Hervannasta. Anne Sällylä jumppasi itsensä kahdeksassa vuodessa koko kansan sydämiin.
Neljä vuosikymmentä myöhemmin nyt 68-vuotias sportin konkari katselee tuttua vapaa-aikakeskusta urheilullisissa tunnelmissa.
– Tulin juuri Suolijärven rannasta, jossa vedin ulkoliikuntaa. Suolijärveä kehitetään koko ajan, ja se on mahtavaa. Hervanta on paljon mainettaan parempi paikka, täältä ei tarvitse lähteä oikeastaan mihinkään. Meillä on kuntosaleja, meillä on luontoa ja tuo järvi on aivan ihana. Suolijärven rannalla on saunakin. Täällä on ihan kaikkea, Sällylä hehkuttaa.
Nainen, joka toi aerobicin Suomeen
Sällylä suhtautuu hyvällä itseluottamuksella ajatukseen, oliko niin että hän toi aerobicin tamperelaiseen harrasteliikuntaan.
– Voi sanoa niin, ja se tuotiin oikeastaan 1980-luvulla television avulla koko Suomeen. Iltajumppa muutti perinteistä tyyliä, mukaan tuli enemmän vauhtia ja musiikkia. Tyyli ei ollut ehkä mitään Jane Fondan tyyliä, mutta vauhdikasta ja tehokasta, Sällylä muistelee.
Ohjelmaa tehtiin tiiviissä tahdissa. Jaksot kuvattiin Tampereen Tohlopissa viikonloppuisin: valmista materiaalia tuli seitsemän jaksoa päivässä. Anne ja Eeva Eerikäinen harjoittelivat jumppanumerot, sitten vaihdettiin vaatteet ja kuvattiin ohjelma. Sama toistui monta kertaa päivässä.
Yhtäkkiä kaksikko tunnettiin kaikkialla. Parhaimmillaan Iltajumppaa seurasi jopa miljoona katsojaa. Elettiin vahvaa yhtenäiskulttuurin aikaa, johon liikunta tuli kuin puolivarkain mukaan.
Hiki virtasi, jalka nousi
Samoihin viikkoihin mahtui liikunnanohjausta muun muassa Hervannassa. Aikalaiset muistelevat Sällylän jumppia tapahtumina, joissa hiki virtasi ja jalka nousi. Jos mukana pysyi, kunto koheni takuuvarmasti.
– Vapaa-aikakeskuksen sali oli aika pieni. Sitten liikuntapalvelut uusivat sitä, tuli peilejä ja enemmän tilaa. Käytännössä voi kuitenkin sanoa, että olemme samassa salissa. Toivottavasti tiloja saadaan jatkossa lisää, sillä harrastajia on edelleen todella paljon, Sällylä toivoo.
Uusi laji herätti alkuun vähän epäilyjäkin.
– Aluksi varmaan hiukan ihmiset miettivät, millaista tämä jumppa oikein on. Sitten harrastajia alkoi olla 30, 40 ja 50. Nykyään ala on todella kilpailtu. Yritän pärjätä siinä monipuolisuudella, on ulkoliikuntaa ja monenlaisia vaihtoehtoja, joihin voi tarttua.
Tyyli ei mene koskaan pois muodista
Viimeiset Iltajumpat nähtiin TV2:sta vuonna 1987. Sällylästä oli tullut koko kansan tuntema julkkis. Sitten kalenteri käännettiin 1990-luvulle, jolloin mukaan tulivat otsapannat ja neonvärit.
– Neonvärit ovat tulleet takaisin – jälleen kerran. Paljon on toki muuttunut siitä. Olen tottunut ohjaamaan erilaisissa olosuhteissa, joskus vedettiin jumppaa tamburiininkin tahdissa.
Sällylää on kuvailtu alan edelläkävijäksi. Tuo luonnehdinta miellyttää myös häntä itseään.
– Tuo on hauska kuulla! Steppi on edelleen kova sana, vaikka se ei olekaan ihan niin koreografista kuin aikoinaan. Minulle on tärkeää, että haluan suunnitella koko ajan uusia juttuja. Mietin koko ajan sitä, jos olisin jumppaamassa, mitä haluaisin silloin itse kokea. On tärkeää, että voin itse suunnitella liikkeet sekä myöskin sen musiikin, mitkä taustalla kuuluu.
Lepoakin tarvitaan
Sällylän jumpat ovat aina olleet myös hyvin fyysisiä. Niissä jalka nousee aina kunnolla: edelleen.
– Ihminen tarvitsee myös rauhoittumista. Olen käynyt myös äänimaljatunneilla, ja se on todella hyvä muoto. Sitten kaverina ovat nämä pumpit, joissa syke nousee oikein kunnolla.
Konkarin tytär on innostanut äitiään yhteissaunaan.
– Se on avannut ihan kokonaan uuden maailman. Saunotaan siellä porukalla, ja mennään sen jälkeen uimaan. Siinä on yhteisöllisyyttä, ja saan samalla olla tyttäreni kanssa.
