Vaimonsa murhasta epäilty Ullanlinnan psykiatri ajoi vuonna 2021 Helsingissä mereen auton, jossa oli hänen perheensä. Mies sai tuolloin sakot liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.
Poliisi epäilee, että vuonna 1974 syntynyt psykiatrimies murhasi vuonna 1975 syntyneen vaimonsa Helsingin Ullanlinnassa joulukuussa 2022.
Poliisi alkoi pohtia vaimon murhatutkinnan aikana, olisiko psykiatri sittenkin ajanut auton tahallaan mereen ja oliko hän yrittänyt tappaa perheensä.
Jotta poliisi olisi voinut käynnistää mereen ajamisesta henkirikostutkinnan, aiemmin annettu sakkotuomio olisi pitänyt kumota.
Korkein oikeus kertoi tänään, ettei se kumoa sakkotuomiota.
Miten on mahdollista, että sakkotuomio voi estää henkirikostutkinnan?
Esitimme viisi kysymystä erikoisesta tilanteesta Turun yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessorille Tatu Hyttiselle.
1. Miksi sakot estivät poliisia aloittamasta henkirikostutkinnan?
Meillä on lainsäädännössä niin sanottu ne bis in idem -periaate eli kielto rangaista kahdesti samasta asiasta.
Kun tästä autolla mereen ajamisesta oli annettu vuonna 2021 sakot, niin lähtökohtaisesti sitä tapausta ei voida uudelleen tutkia. Näin velvoittavat Suomea kansainväliset ihmisoikeussopimukset.
2. Miksi syyttäjä haki sakkojen purkamista korkeimmasta oikeudesta?
Suomessa lainvoimaisia tuomioita voi purkaa vain korkein oikeus.
Tässä on taustalla kaksi näkökulmaa.
Oikeusvaltiossa ei pidä lähteä heppoisesti sille tielle, että lainvoimaisia tuomioita puretaan etenkään silloin, jos se olisi vastaajan vahingoksi. Tämä asia on oikeusvaltiomme ytimessä.
Toisaalta poliisilla on törkeiden rikosten selvittämisintressi. Tässä tapauksessa poliisin käsityksen mukaan on syytä epäillä, että vuonna 2021 olisi syyllistytty vakaviin rikoksiin eli henkirikosten yritykseen. Totta kai tällöin selvittämisintressi on korkea.
3. Miksi korkein oikeus ei suostunut purkamaan psykiatrin saamaa sakkorangaistusta?
Korkein oikeus katsoi, ettei sillä ole edellytyksiä tuomion purkamiselle.
Ratkaisussa on olennaista, että korkeimman oikeuden pitäisi ylittää tuomion purkukynnys. Se kynnys on hyvin korkea. Ymmärtääkseni korkein oikeus ei ole vastaavan kaltaisessa tapauksessa aiemmin pohtinut kynnyksen ylittymistä.
Kun luin korkeimman oikeuden päätöksen, tulkitsin sen vihjaavan, että tuomion purkulainsäädäntöä olisi syytä pohtia.
Lainvoimaisen tuomion purkamista koskeva laki on säädetty jo vuonna 1960.
Tässä voisi olla paikka miettiä, täytyykö lakia uudistaa.
4. Ihmetyttääkö korkeimman oikeuden päätös?
Ei ihmetytä, kun otetaan huomioon voimassa oleva laki ja tuomioiden purkuihin liittyvä oikeuskäytäntö.
Ja lisäksi se, että purkukynnys on korkea.
Korkeimman oikeuden päätökseen voidaan kuitenkin kohdistaa kritiikkiä.
Voidaan pohtia, että olisiko se niin kauheaa ollut, jos korkein oikeus olisi purkanut yhden sakkotuomion.
Tuomion purku itsessään ei olisi tarkoittanut muuta kuin, että poliisi olisi voinut suorittaa esitutkinnan ja syyttäjä olisi voinut tehdä mahdollisen syyteharkinnan.
Sen jälkeen tuomioistuin olisi voinut ratkaista, oliko tässä [mereen ajamisessa] kyse henkirikosten yrityksestä vai ei.
5. Korkein oikeus ratkaisi asian äänestämällä. Mitä siitä voidaan päätellä?
Tämä ei ole ollut mikään läpihuutojuttu korkeimmassa oikeudessa.
Tämä oli 3-2 äänestyspäätös. Ei olisi ollut ihan mahdoton ajatus, että kolme jäsentä olisi ollut sitä mieltä, että sakkotuomio puretaan.
Mutta äänestyspäätöksillä on toki yhtä suuri painoarvo kuin ei-äänestyspäätöksillä.
Korkein oikeus oli sitä mieltä, että sakkoja ei pureta ja piste.