Heinrich Georg Franz Stockmann rekrytoitiin Saksan Lyypekistä työvoimapulasta kärsivään Suomeen 1852. Nuutajärven lasitehtaan palveluksessa ollut Stockmann sai hoidettavakseen tehtaan Helsingin puodin kymmenen vuotta myöhemmin.
Tavaratalon kylkeen Stockmannin nimi laitettiin 1880, kun sittemmin suomalaistunut Stockmann avasi mannermaisen tavaratalon Helsingissä Kiseleffin taloon. Se oli intohimoinen yhden miehen yritys.
Jo yli sata vuotta on Stockmannin Helsingin keskustan tavaratalo sijainnut nykyisellä paikallaan. Sata vuotta sitten elettiin vaikeita aikoja, mutta tavaratalo oli mahtava juttu.
”Sosialisti” pilasi bisneksen
Suurissa maailman metropoleissa tavarataloilla meni pitkään hyvin. Väki viihtyi kaupunkikeskustoissa. ”Jalkaliikennettä” kivijalkakauppoihin riitti. Kaupunkikeskustat kuhisivat kaikkialla.
Jos tavaratalojen pitkään alamäkeen pitäisi nimetä vain yksi syyllinen, olisi sellainen varmaan itävaltalainen arkkitehti Viktor David Grünbaum.
Grünbaum oli juutalainen, mutta vajaat sata vuotta sitten myös vannoutunut sosialisti. Kun natsi-Saksa liitti Itävallan itseensä 1938, Grünbaum lähti Amerikkaan.
Siellä Grünbaumista tuli David Gruen, ja ura arkkitehtinä lähti nousuun. Ilman sen suurempia odotuksia Gruen perusti 1952 Detroitin lähelle ”ostoskaupungin”.
”Shopping mallin” ideana oli, että sieltä voisi ostaa kaikenlaista, syödä, istuskella elokuvateatterissa tai vaikka hoitaa pankkiasioita. Kaikki tämä olisi mahdollista katetussa pienoiskaupungissa, jonne ajettaisiin perheen kanssa omalla autolla. Autokaupunki Detroitissa kun oltiin, niin tästähän tuli menestysresepti. Gruen oli itsekin yllättynyt
Yhdysvalloissa ostoskaupunkeja tuli kaikkialle, mutta kesti kuitenkin vielä kauan ennen kuin tavaratalot saivat vakavia oireita.
Super-, hyper- ja mitä niitä marketteja onkaan
50 vuotta sitten alkoi Euroopassa lyhyessä ajassa tapahtua asioita, jotka ennustivat ja todistivat tavaratalojen hiljaista hiipumista.
Ensin tulivat supermarketit. Niissä oli helppo asioida. Niitä oli helppo avata kaikkialle. Tuotevalikoimakin kasvoi sitä mukaa, kun kysyntää oli. Pian omasta lähimarketista sai samalla reissulla porkkanat ja potkupuvut.
Marketit kasvoivat, ja niitä alkoi kasvaa myös shopping mallien sisään. Tuli ”peltomyymälöitä”, hypermarketteja. Ja toisin kuin sata vuotta sitten, autoja oli kaikkialla.
2000-luvulle tultaessa maailman suurimmat megamyymälämarketit ja shopping mallit olivat jo satojen tuhansien neliömetrien kokoisia. Tavaratalojen kuihtuminen oli selvää jo ilman, että kukaan oli edes tilannut vielä muotifarkkujaan netistä.
Moni tavaratalo elää enää tekohengityksellä
Jo 20 vuotta sitten tavaratalot olivat todellisissa vaikeuksissa. Fuusioita, yrityskauppoja ja alasajoja tapahtui kaikkialla maailmassa. Isot ja tunnetut brändit hotkivat pienempiään.
Esimerkiksi vielä 80-luvulla tavaratalojen suurmaassa Saksassa saattoi Helsingin kokoisen kaupungin kävelykeskustassa olla vierekkäin kolme tai neljä Stockmannin päätavaratalon kokoista kilpailijaa.
2000-luvun alussa näistä jäljellä oli kaksi, nyt todennäköisesti enää yksi – joka sekin haukkoo henkeään.
Jo vuosia on ollut näkyvissä, että tavarataloistakin on tullut ikään kuin pystyyn nostettuja shopping malleja, joiden sisällä on eri tuotemerkkien tai kauppaketjujen omia shop-in-shoppeja.
Monilla tavarataloyhtiöillä on vaikeuksia saada myyntiin tavaraa, kun laskut laahaavat. Sellaisille firmoille tavarantoimittajat eivät mielellään toimita. Upeaa sortimenttia ja hienoja elämyksiä on vaikea tarjota asiakkaille, jos sellaisia ei tyhjän kassan takia saa aikaiseksi.
Ja tulihan sieltä se nettikauppakin
Internet itsessään ei tavaratalojen kuolemaa aiheuta. Vaikuttaahan nettikauppa myös muihin kivijalkakaupan toimijoihin.
Suurempi kysymys onkin, miksi ihmiset tulisivat kaupunkikeskustoihin. Pelkkänä asiakkaana heitä ei voi enää ajatella.
Kaupunkiin tullaan, jos siellä on riittävästi muutakin tekemistä ja nähtävää kuin shoppailua. Nykyisenmuotoinen tavaratalo on elämys vain, jos se tarjoaa jotakin todella huimaa.
Siksi Stockmannin vertaaminen lontoolaiseen luksustavaratalo Harrodsiin tai poliittista historiaa pursuavaan Berliinin KaDeWe:hen on epäreilua.
Omassa Stockmann-sarjassa painittaessa menestyviä tavarataloja ei maailmalta enää hirveästi löydy. Niitä suljetaan tällä hetkellä viikottain.
Täältä voit kuunnella radiodokumentin ”stockmannisteista”.
Voit keskustella aiheesta 28.9. kello 23.00 asti.